Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen katkera ämmä

Vierailija
14.09.2012 |

Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleen; minua vituttaa melkeinpä aina, kun näen vastarakastuneita tai muuten vaan onnellisen näköisiä pariskuntia. Joskus vituttaa jopa nähdä vanhuksia, jotka ovat mitä ilmeisimmin olleet tosi pitkään yhdessä.



Se johtuu pelkästään siitä, että itsellä on avioliitto mennyt aivan päin persettä ja olen katkera siitä, että olen tässä tilanteessa. Mies petti ja pilasi kaiken, en usko että pääsen siitä yli enkä jaksa uskoa mihinkään kivaan tulevaisuuteen. Yhdessä ollaan ja ulkopuolisille kaikki varmasti näyttää ruusuiselta (tiedän, että jotkut ystäväni jotka eivät asioista tiedä jopa kadehtivat "ihanaa" liittoamme). En kuitenkaan rakasta miestäni tippaakaan ja olen todella kyyninen ja katkera.



Kun näen pussailevan nuoren parin, ajattelen, että kyllä tekin vielä saatte huomata mitä paskaa tämä elämä on. Ja kun näen ne vanhukset, jotka pitävät yhtä vielä vuosikymmenien jälkeenkin, olen katkera että minulta vietiin mahdollisuus samaan ja kaikki entiset ihanat muistotkin on pilattu.



Mies haluaa mukamas olla kanssani, mutta valittaa vähän väliä, että minä olen hirveä ja varsinkin nykyään tosi karseaa seuraa: tylsämielinen, masentunut ja synkkä. Vastaan joka kerta, että hän on tehnyt minusta tällaisen ja pilannut elämäni. Haluaisin päästä miehestä eroon ja uskon, että sen jälkeen voisin ehkä taas olla onnellinen, mutta hän ei suostu eroamaan ainakaan vielä. Olemme siis yhdessä käytännön syistä vielä jonkin aikaa, minä kärsin ja suorastaan voin pahoin kun joudun vielä katselemaan tuota miestä. Hän ei vaan käsitä, että ihan oikeasti haluan eron vaan kuvittelee tämän menevän ohi.



Eikä se eroaminen ihan käytännössä niin helppoa ole minullekaan, vaikka tiedän että haluan pois tästä avioliitosta. Asuntoasiat, lapset ja kaikki ovat vaikeita juttuja ja yhdessä asuminen on todella järkevää tällä hetkellä. En vaan tiedä miten kauan kestän henkisesti tätä raastavaa katkeruutta.



Anteeksi pitkä avautuminen. Kiva jos joku jaksoi lukea.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja luulen päässeeni sinun ajatustesi sisään. Tuohon on tosi vaikeata antaa neuvoja. Jos miehesi rakkaus ja korjaamisen tahto on aitoa, voit joskus yrittää antaa anteeksi ja aloittaa alusta suhteen rakentamisen.



Koita etsiä jokaisesta päivästä jotakin hyvää ja näytä myös miehelle ilosi. Hän lakkaa pitämästä sinua katkeroituneena ja se hyvä mieli ruokkii myös sinua. Kertaatte toisianne hyvässä.



Rakkaus on mielestäni tahdon asia. Kumpikin tekee virheitä, mutta jos niihin ei jää makaamaan, voi uudistua ja uudistaa myös suhdetta. Anna hänelle hyvää mieltä (ei koiranpentumaisuuttasi vaan) saadaksesi häneltä takaisin huojennusta ja iloa.



"Musta oli kivaa, kun teit ruuat tänään koko porukalle". "Mä tykkäsin siitä, että katsoit mua niin nätisti, kun tulit töistä". "Tuoksut hyvälle, ihan kuin ennenvanhaan kun istuimme kaksin saunan jälkeen takapihalla". " Mä tykkään sun päästäsi, olet aina ollut niin hyvä puhumaan siitä mitä ajattelet".



Saat vähitellen takaisin samanlaisia pikku kommentteja. Niistä kasvaa uusi rakkaus.

Vierailija
2/7 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

se voi tehdä ihmeitä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se voisi auttaa saamaan itsetuntosi takaisin ja näkisit paremmin miten järjestää asiat tulevaisuudessa. Nimenomaan lasten takia tuollaisessa tilanteessa kannattaisi erota, koska he saavat osansa teidän stressistänne ja lisäksi huonon parisuhteen mallin.

Vierailija
4/7 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on niille vain lupa pettää uudestaan. Eivät kunnioita teitä senkään vertaa mitä ennen.



Anteeksianto on kynnysmattona olemista! Se syö ihmisen sisältä tosi pahasti, jos yrittää väkisin pakottaa itsensä anteeksiantoon. Moni valehtelee itselleen antaneensa anteeksi, mutta todellisuudessa on myrkkyä täynnä ja se kääntyy itsetuhoisuudeksi.

Vierailija
5/7 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kommenteista. Ehkä mieheni rakkaus ja korjaamisen tahto ovat aitoja, ehkä eivät, en tiedä... mutta kun minulla itselläni ei ole enää jäljellä oikein minkäänlaista korjaamisen tahtoa. En voi luottaa mieheeni, meillä ei ole minun silmissäni oikein mitään hyvää jäljellä ja omasta mielestäni olisin hullu jos enää luottaisin tai "heittäytyisin" suhteeseen hänen tekemiensä petosten jälkeen. Virheitä tekee jokainen, mutta kiinni jäätyään mieheni ei lopettanut pettämistä ja hänellä kesti jopa aika kauan itse päättää, haluaako olla minun kanssani, sen toisen kanssa vai ihan yksinään. Hän on pilannut kaikki yhteiset muistomme mm. viemällä toista naista samoihin paikkoihin, joissa me olemme joskus yhdessä käyneet. Hän ei ole ollut tukenani silloin, kun todella tarvitsin häntä.



Nyt hän tarvitsee minua, enkä halua antaa hänelle enää yhtään mitään. Ehkä olin itsekäs, kun "taistelin" hänestä silloin kun hän vielä harkitsi lähtevänsä sen toisen matkaan. Nyt kun se silta on hänen osaltaan (kai) poltettu, haluan vain erota. Miehen mielestä on epäreilua, etten jo silloin sanonut haluavani eron. Vastasin hänelle, että olisin sanonutkin silloin, jos hän olisi ollut rehellinen eikä valehdellut lopettavansa pettämisen. Jossain vaiheessa vaan se aasin selkä katkesi eikä enempää valheita vaan voinut enää yrittää unohtaa. Mielestäni on oltava joku raja siinä, mitä voi antaa anteeksi ja se raja ylitettiin monen monta kertaa uudestaan ja uudestaan ennen kuin suostuin itse hyväksymään, ettei tästä päästä enää yli.



En olisi koskaan halunnut erota, enkä kuvitellut joutuvani sellaiseen tilanteeseen. Mutta jossain vaiheessa on vain hyväksyttävä, että se on ainoa vaihtoehto. Mieheni ei sitä halua hyväksyä.



En usko, että haluan koskaan uutta perhettä enkä suunnittele tulevaisuutta. En edes tiedä, milloin saan seuraavan kerran seksiä tai elänkö selibaatissa lopun elämäni. Olen vain katkera kaikesta, mitä minulla ei ole ja mitä en saa, enkä osaa odottaa tai edes haluta mitään positiivista.

Vierailija
6/7 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

pysyä katkerana loppu elämä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokeiles varsin vähän uutta asennetta! Aika paljon on itsestä kiinni! Ymmärrän, että olet pettynyt ja vihainen, mutta siitä on päästävä yli, jos aiot perheenä vielä jatkaa. Ei kukaan halua olla negatiivisen ihmisen kanssa loppuelämää, tää on vaan fakta. Myrkytät myös lastesi tulevaisuuden!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi neljä seitsemän