Lue keskustelun säännöt.
Ystävään välit poikki 2v, ens vklp juhlat joihin molemmat menossa. Uskallanko kohdata hänet?
13.09.2012 |
Typerästä asiasta meni välit poikki. Jostain asiasta riideltiin, en edes muista mistä ja lopulta tyyliin erottiin sanoilla "haista v****!" ja toinen siihen että "haista ite!" :D
Sen jälkeen ei olla puhuttu.
Ei olla oltu missään tekemisissä melkein kahteen vuoteen ja nyt on tulossa yhteisen ystävämme juhlat viikonloppuna. Molemmat olemme menossa, tiedän koska juhliin kutsuttu fb:n kautta.
Nyt olen miettinyt juhlista pois jäämistä, sillä alan varmaan itkemään ihan surusta jos näen ton ystävän. Olen kaivannut häntä, hän oli paras ystäväni, todella rakas ihminen. Ystävä jo monen vuoden takaa. Surettaa monesti, kun ei voi vaan soittaa ja puhua.
Sitten olisi outoa kun joutuu juhlissa välttelemään toista jos menee ja sen on sellaista erittäin kiusallista. Se vasta onkin kiusallista kun puolisomme ovat ystäviä keskenään ja tiedän että ovat "poikien kesken" porukalla viettäneet aikaa pari kertaa tämän välienrikkoutumisen aikana.
Mitään sovinnon merkkejä ei ole kumpikaan esittänyt suuntaan eikä toiseen. En siis usko että ystäväni kaipaa minua. Jotenkin jos rehellisesti meittii niin tuntuu että en ikinä ollut hänelle se läheisin ystävä tai tärkein, vaikka hän usein sanoi että olen hänelle tärkeä.
Ääh mitä mun kannattaa tehdä? Juhlissa on kyllä kutsujan lisäksi pari tuttua, mutta mitä jos lopulta kökötän vaan yksin jossain nurkassa ja välttelen tätä ihmistä? Juhliin on tulossa noin 20 ihmistä. Kyseessä siis "bileet", ei mitkään illalliset tms.
Niin ja se pelottaa että jos otan alkoholia niin silloin alan itkemään ja olen säälittävä. En yleensä kännissä itke, mutta tämä asia painaa mieltäni...
On mulla nytkin kavereita, mutta ei ketään näin läheistä kuin tämä ex-ystävä. Kukaan ei ole siis täyttänyt hänen jättmäsäänsä "aukkoa".
:(
anteksi erittäin sekavasta sepustuksesta:D
Kommentit (6)
Olet kuitenkin aikuinen ihminen niin kyllä nyt yksistä juhlista selviät...oikealla asenteella.
Olet vain ystävällinen ja asiallinen ja vaikka otat alkoholia niin et rupea siellä itkemään ja vanhoja kaivelemaan. Siis et mene sinne ystävän juhlia pilaamaan omilla vanhoilla riidoilla.
Ja tuskin siellä yksin istut jos 20 vierasta on tulossa...rohkeasti vain juhliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kuitenkin aikuinen ihminen niin kyllä nyt yksistä juhlista selviät...oikealla asenteella. Olet vain ystävällinen ja asiallinen ja vaikka otat alkoholia niin et rupea siellä itkemään ja vanhoja kaivelemaan. Siis et mene sinne ystävän juhlia pilaamaan omilla vanhoilla riidoilla. Ja tuskin siellä yksin istut jos 20 vierasta on tulossa...rohkeasti vain juhliin!
Sisimmässäni haluaisin sopia. Mutten vaan uskalla, en halua näyttää säälittävältä että tarvitsen hänet ystäväkseni.
Parempi vaan yrittää unohtaa, niinkö oon jo kohta 2v yrittänyt.
Ehkä se vaan on niin että musta ei ole teeskentelijäksi, en osaa näytellä iloista jos nään tämän ihmisen.
Parempi siis jttää menemättä etten pilaa toisen juhlia.
-ap
mutta meidän tapauksessa kyse ISOSTA asiasta. Välit oli täysin poikki yli kolme vuotta, jonka aikana muutaman kerran tilaisuuksia, jossa molemmat olivat läsnä. Kaikilla kerroilla menin paikalle, vaikka mahassa kuristi ja käsiä täritti ja olin neutraalin ystävällinen, tervehdin kuin muitakin, mutten tuppautunut seuraan mitenkään väkisin. Alussa hän ei edes tervehtinyt, vain nyökkäsi, mutta yhtäkkiä hyvin pitkän täyden näkemättömyyden jälkeen tuli yksi ilta FB-viesti, jossa hän kertoi olevansa valmis unohtamaan ja siirtymään eteenpäin, nyt kaikki (lähes) kuin ennenkin, mikä on molemmille kiva.
Tästä asiasta, josta riita lähti emme ole koskaan puhuneet, jos kokisin tehneeni väärin, pyytäisin anteeksi, mutta kyseessä on arvokysymys, jossa olen "kaikkien mielestä" oikeassa ja omakaan mielipiteeni asiasta ei ole muuttunut piiruakaan. Luulen, että hänen on, mutta en viitsi pilata mitään pätemällä tai nostamalla asiaa esiin. Olen kiitollinen hänelle siitä, että uskalsi ottaa ensimmäisen askeleen.
Suosittelen, että teet joko kuten ystäväni: lähetät etukäteen viestin ja ehdotat menneiden unohtamista, etenkin jos kyse on pikkuasiasta sen ei pitäisi olla mitnekään älyttömän vaikeaa tulla vastaan puolin ja toisin.
tai
Menet paikalle,tervehdit neutraalisti mutta ilmoitat heti tullessa isäntäväelle, että et voi olla kauan, koska ---tekosyy-- ja lähdet heti jos tilanne muuttuu tukalaksi. Jos tilanne lähtee mukavasti, niin ilmoitat ---tekosyy-- onkin hoitunut muuten,esim. lapsenvahti voikin olla yön/äiti käy sittenkin viemässä koirat ulos/seuraava meno on peruuntunut/veli hakeekin kummin kaima lentokentältä.
Älä vedä lärvejä! Kyllä se voi siitä järjestyäkin. Tämän oman tilanteeni en uskonut koskaan paranevan, koska kyse oli isosta asiasta, mutta yllättäin ystäväni olikin aikuistunut ja järkevöitynyt.
Voihan hän olla niin sitkeä sissi, ettei periaatteestakaan halua olla se sovinnollisen ensiaskeleen ottaja, jos se olit sinä, joka haistatteli ekaksi?
mutta meidän tapauksessa kyse ISOSTA asiasta. Välit oli täysin poikki yli kolme vuotta, jonka aikana muutaman kerran tilaisuuksia, jossa molemmat olivat läsnä. Kaikilla kerroilla menin paikalle, vaikka mahassa kuristi ja käsiä täritti ja olin neutraalin ystävällinen, tervehdin kuin muitakin, mutten tuppautunut seuraan mitenkään väkisin. Alussa hän ei edes tervehtinyt, vain nyökkäsi, mutta yhtäkkiä hyvin pitkän täyden näkemättömyyden jälkeen tuli yksi ilta FB-viesti, jossa hän kertoi olevansa valmis unohtamaan ja siirtymään eteenpäin, nyt kaikki (lähes) kuin ennenkin, mikä on molemmille kiva. Tästä asiasta, josta riita lähti emme ole koskaan puhuneet, jos kokisin tehneeni väärin, pyytäisin anteeksi, mutta kyseessä on arvokysymys, jossa olen "kaikkien mielestä" oikeassa ja omakaan mielipiteeni asiasta ei ole muuttunut piiruakaan. Luulen, että hänen on, mutta en viitsi pilata mitään pätemällä tai nostamalla asiaa esiin. Olen kiitollinen hänelle siitä, että uskalsi ottaa ensimmäisen askeleen. Suosittelen, että teet joko kuten ystäväni: lähetät etukäteen viestin ja ehdotat menneiden unohtamista, etenkin jos kyse on pikkuasiasta sen ei pitäisi olla mitnekään älyttömän vaikeaa tulla vastaan puolin ja toisin. tai Menet paikalle,tervehdit neutraalisti mutta ilmoitat heti tullessa isäntäväelle, että et voi olla kauan, koska ---tekosyy-- ja lähdet heti jos tilanne muuttuu tukalaksi. Jos tilanne lähtee mukavasti, niin ilmoitat ---tekosyy-- onkin hoitunut muuten,esim. lapsenvahti voikin olla yön/äiti käy sittenkin viemässä koirat ulos/seuraava meno on peruuntunut/veli hakeekin kummin kaima lentokentältä. Älä vedä lärvejä! Kyllä se voi siitä järjestyäkin. Tämän oman tilanteeni en uskonut koskaan paranevan, koska kyse oli isosta asiasta, mutta yllättäin ystäväni olikin aikuistunut ja järkevöitynyt.
Me olla aina oltu tän ystäväni kanssa hyvin tempperamenttisia ja riidelty aika paljon mutta aina sovittu. En vaan tiedä voiko tätä sopia.
Ja siis tuo "haista v" oli esimerkki, en muista mistä se riita alkoi mutta se sitten muuttui toisen nälvimiseksi ja haukkumiseksi molempien puolelta. En ihan rehellisesti osaa sanoa kuka sen "aloitti" eli ei ole sitä jonka pitäisi automaattisesti olla ensimmäinen anteeksi pyytäjä.
Enhän minä tiedäkkään eikö hän kaipaa minua, mutta epäilen. Ehkä olinkin se ylimääräinen ystävä hänelle.
-ap
varmaan ottaa yhteyttä ja sopia ennen juhlia.