Mitä omistat, 30-v?
Kommentit (12)
Omistan kaksi koiraa, polkupyörän (jonka perin mummolta) ja perushuonekaluja ym. sälää.
Nuorempana omistin talon ja autonki. Ehkä tässä lähitulevaisuudessa on asunnon ja auton hankinta taas edessä, mutta niiden omistamiseen menee varmaan vuosia.
Hyvin tyytyväinen olen tämän hetkiseen elämäntilanteeseen, mutta varsinkin oma asunto siintää haaveissa. :)
Perintöjä tuskin on tiedossa vielä vuosiin, sen verran nuoria on vanhempani.
Omakotitalo josta vielä huomattavasti velkaa ja auto.
Miehellä taas sijoitusasunto ja pari autoa.
Perintönä tullut irtaimistoa ja taidetta isovanhemmilta.
noin 100 hehtaaria metsää + rantatontti (perintö)
miehen kanssa yhdessä velkainen kerrostalohuoneisto
tilillä +23 000e omia säästöjä
sekä auton+ koti tilpehöörit, velattomana. Ei ole peritty mitään.
t. yh äiskä 35v
antiikkihuonekalun ja 15 000€ rahaa, muu omaisuus on melko vaatimatonta. Perintöä tai isoja lahjoja en ole saanut.
on kertynyt. Mutta velaksi kaikki :)
50% nykyisestä asunnosta on minun ja 100% omistuksessa yksi sijoituskaksio. Molemmat vielä lähes kokonaan lainaa. noin 9000€ auto ja 3000-4000€ polupyörä.
Kuten joku aiemmin sanoi, jos olet normaalista keskiluokkaisesta perheestä ja olet käynyt jonkinverran kouluja (inssi, DI, maisteri tms.) ei sitä KOVILLAKAAN tuloilla tässä iässä vielä hirveästi ole tuota ITSE hankkittua kerennyt kertymään.
Vierasta pääomaa sitäkin enemmän.
Perintöä ei ole tullut, kun molemmat vanhemmat ovat vielä elossa ja toivottavasti pysyvätkin mahdollisimman pitkään.
On mullakin molemmat vanhemmat elossa, mutta silti olen perinyt. Ja perinnöillä on hankittu omistusasunto, toinenkin omistusasunto on.
Vain vähän irtaimistoa.
Perintöjä ei ole tullut eikä tule.
Puolet omakotitalosta (arvo n. 400 000 e), josta ihan vähän vielä velkaa.
Seuraavana tulee varmaan velaton autoni, jonka arvo jokunen tonni.
Mutta naimisissa olen ilman avioehtoa ja mies omistaa omakotitalon ja merenrantamökin. Jos ero tulee, niin sen jälkeen omista puolet hänen omaisuudestaan.
olen rupusakki wt-duunarikodista, en ole saanut opiskeluihin kotoa mitään tukea (edes henkistä, rahallista nyt en odottanutkaan). Kun valmistuin yliopistosta 25 v iässä niin seuraavat 5v piti maksaa opintolainoja pois täydellä teholla.
Kun ei ole kultalusikka suussa syntynyt ja pitänyt vaikeimman kautta pyrkiä eteenpäin (mm. vanhemmat yrittivät estää yliopistoon pääsyn useillakin eri tavoilla) niin silloin pitää köyhyydestä ja kurjuudesta ponnistella ylös paljon pidempään ja kauemmin, kuin sellaisen joka saa jo kotoa opiskelurahoitukset ja ensiasunnot sun muut.
En usko että vielä 40v iässäkään omistan juuri mitään. Riippuu miten pätkätyötilanne kehittyy.
ps. tuossa 30v iässä on todella suuri ero sillä onko amislinja vai yliopisto. Tuossa iässä moni amislainen on tehnyt jo talot, mökit, lapset ja perheet mutta moni yliopistolainen vasta VALMISTUU ja mukavat 10 000e opintovelat niskassaan. Akateemisuus ei todellakaan kannata, juuri pitkän tulottoman opiskeluajan kannalta.
josta on vielä velkaa, n. 20 000 euron arvoisen velattoman auton. Siinäpä isoimmat omistukset, loppu on vähempiarvoista sälää. Perintöä ei ole tullut, kun molemmat vanhemmat ovat vielä elossa ja toivottavasti pysyvätkin mahdollisimman pitkään.