Vauvan sukupuoli
Hei!
Ajattelin kysellä ajatuksia täältä keskustelusta liittyen vauvan sukupuoleen. Odotan esikoista (viikoilla 31+5) ja jotenkin tuo vauvan sukupuolen kysely, pohdiskelu ja arvailu on saanut minut välillä raivon partaalle.. Saattaa johtua hormooneista ym., mutta halusin vaan kysellä, onko muilla ollut samantyyppisiä kokemuksia. Ainahan se niin menee, että äidit toivoo tyttöjä ja isät poikia - jollain tapaa näin- tai sitten, että äidit toivoo poikia, että isät olisivat tyytyväisiä. Meillä on miehen siskolla kaksi tyttöä ja sieltä on jo asiasta tehty sellaista farssia, kun se poika olisi pitänyt saada.. Ihan kuin tytöt eivät olisi mitään. Omalta puoleltani on sisarusten lapsia kaksi poikaa, mutta silti isällä ja veljillä on sellainen " puoliksi leikillä, puoliksi tosissaan" -asenne, että poika saisi tulla. Tiedän, että mieskin sitä hiljaa mielessään toivoo, on myöntänytkin.. Mutta plääh.. Kaikki kyselee koko ajan, että tiedetäänkö sukupuoli jne. Ei tahdo jaksaa välillä.. Kun ei me sitä tiedetä, mutta aavistus minulla on tytöstä. Onko tämä nyky-yhteiskunta jollain tapaa poikalapsi-suuntautunut (kuin jossain Kiinassa) vai liioittelenkö? Minulle ei todellakaan sukupuolella ole väliä, mutta tämän kaiken kyselyn ja pohdiskelun keskeltä alkaa tuntua, että olisi nyt se poika, että kaikki muut olisivat ainakin tyytyväisiä. Terveys kun kuitenkin se kaikkein tärkein asia.. Ja yleensä se, että kaikki lähtisi ekan kanssa hyvin käyntiin. Tätä on tullut kai pohdittua liikaa, mutta ajattelin vain tiedustella, josko jollakulla samoja tuntemuksia..
Ihana odotus on kuitenkin ja kovasti jo tammikuuta odotellaan..
Hyviä odotuksia kaikilla!
Kommentit (6)
vauvan ostalta kohdistanut tähän. Yksilöt on niin erilaisia, että sillä, mitä jalkojen välissä killuu tai ei killu on loppujen lopuksi tosi vähän merkitystä paitsi vaatekaupassa.
Lähiympäristökin näyttää onneksi omaksuneen tämän asenteen aika pitkälle ja on vältytty enemmiltä kyselyiltä ja arvailuilta. Ainakaan ei ole tarvinnut kertaakaan sortua siihen kammottavaan kliseeseen " ihan sama kunhan on terve" .
Sehän on se toinen kysymys, kun jonkun tapaa. Ensimmäinen on " koska on laskettu aika" ja sitten " joko tiedätte, kumpi on tulossa?" -meilläkään ei ole tosiaan aavistustakaan kumpi siellä. Itse salaa toivon pientä poikaa, koska mä olen jotenkin niin poika-tyyppi itsekin. Mutta kovin kovaan ääneen en uskalla toivetta sanoa, kun jos onkin tyttö niin sitten alkaa se säälittely " voi, oletko nyt pettynyt kun onkin VAAN tyttö" -siis miten sellaiseen voi olla pettynyt? Vauvahan on kumpi on ja piste. Tärkeintä, että on terve!
Mieheni sen sijaan on kohdannut nämä perimiehiset jutut, jossa jokainen ukko taputtaa olalle ja toivoo " poikaonnea" . Jotkut, joilla itsellään vain tyttöjä ovat jopa sanoneet, että " toivottavasti te saatte pojan, kun itse en sitä koskaan saanut" -mielestäni tuo on tosi kurjasti sanottu!
Että näin. Tällainen tämä maailma taitaa olla?
Tsemppiä odotukseen -en tosiaan tiedä, kumpi masussa mönkii, mutta kiukkuinen se ainakin on. Tuleva isi taputteli mahaa illalla ja heti alkoi sadella potkuja meikäläisen kylkiluihin. Auts! Ilmeisesti asukkia ei sopinut sillä hetkellä häiritä? :-D
rv 30 tasan
Anoppini on aivan varma, että tuleva lapsemme on poika´, " kun meidän sukuun ei tule kuin poikia" . Anoppi ei taida muistaa olevansa yhteensä kahden pojan ja yhden TYTÖN mummi. Muutenkin mieheni suku on aina ollut poikien suosijoita. Ärsyttävää. Toivottavasti poikamme saa pikkusiskon, ihan vaan suvun kiusaksi! Ei vaan, minulle ja miehelleni sukupuolella ei todellakaan ole väliä!
kyllä on muakin säälitelty, kun neljä tyttöä olen saanut. Se on loukkaavaa, itse en näe pojissa mitään sellaista tavoiteltavaa, joka tekisi pojista parempia. Kyllä on vanhanaikaista ajatella, että pojat jatkavat sukua, ei kai naisilla asiaan ihan vähäistä osuutta ole, kukas ne lapset synnyttää. Nykyään ei sukunimenkään antaminen isän mukaan ole mitenkään taattua. Ajatelkaapas asiaa pidemmän päälle, kun lapset ovat aikuisia, todennäköisesti tyttö pitää yhteyttä enemmän ainakin äitiinsä ja monesti lapsetkin tuntuvat olevan läheisimpiä äidin puolen sukulaisten kanssa. Mulle olisi tiukka paikka katsella poikaani, joka valitsisi ihan " vääränlaisen" naisen itselleen...=)
Olen kiitollinen tytöistäni, kotimmekin saa rehoittaa vaaleanpunaisena.
Oma lapsi on aina rakas, oli se kumpi tahansa, tuskin sitä toiseen vaihtaisi...olisin minä poikaakin luvannut rakastaa, jos sellainen olisi tullut, mutta nyt kävi näin, lapsuuden haaveeni neljästä tytöstä toteutui. Luulenpa vielä, että osaan ymmärtää niitä luontaisesti=)
Onnea vaan kaikille lapsistanne, tiedän mitä peetä ihmiset osaavat suustaan suoltaa!
olen tottunut saamaan lähinnä anopilta, muuta niihin pitäisi kai olla jo tottunut... Meillä on kaksi poikaa, tyttö olisi tietysti sen toisen pitänyt olla. Kuukausi kuopuksen syntymästä paras ystäväni sai tytön, heillä myös esikoinen poika. Anoppi sitten minulle, että: " niin, eihän se mitään vaikka olisi kuusi poikaa tai tyttöä, kunhan se vaan on terve..." . Silloin oli pakko sanoa, että kuule minä en tätä poikavauvaani mihinkään vaihtaisi. Esikoisen kohdalla taas tuntui olevan tärkeää, että se nimenomaan on poika. Kun hän syntyi, sain silloin appivanhemmilta lahjaksi 1000mk ja anoppi kuiskasi " kiitos tästä lapsesta" . Kun saimme toisen pojan, sain suklaarasian enkä mitään kiitoksia. Nyt juuri viikko sitten kerroimme odottavamme kolmatta, anoppi ei ollut uutisen luettuaan sitä suostunut edes ymmärtämään, puhumattakaan, että olisi soittanut tms., keskiviikkona sitten soitti ja puhui ihan muista asioista, kesken puhelun vain kysyi, onko minulla kovin huono olo, ei mitään onnen tai ilon ilmauksia. Anoppi on 60 v. No, heillä vallitsee suvussa sellainen käsitys, että lapsuus menee pilalle, kun tulee sisaruksia " liian tiheästi" , joka kerran on minulle sanottukin. Meillä esikoisen ja toisen välillä 3v, nyt tulee 3,5v. Olemme miehen kanssa ainoina lapsina vähän toista mieltä, anoppi ei ole ilmeisesti uskaltautunut tekemään lisää lapsia, kun tuo ainoa oli heti niin täydellinen! Nyt tuntuu muilla olevan kovat paineet, että tämän kolmannen pitäisi olla tyttö. Minulla ei onneksi ole, poikiin olen jo niin tottunut, ja ajattelen, että lahja saadaan, ei valita. Mutta kyllähän siitä silti välillä loukkaantuu - sainpas vähän purettua noita anoppitraumoja!!
t. Lapaniina 10+
mieheni siis toivoo tyttöä, ja on ihan varma tytöstä. Hänellä kun on jo kaksi poikaa entuudestaan :) Hurmaavia pikkumiehiä, asuvat äidillään. Itse odotan esikoista ja tuntemukseni vähän vaihtelevat, tyttöä taidan toivoa, mutta tärkeintä tosiaan on se terveys. (Täällä ei julkisella puolella kerrota sukupuolta, emmekä yksityiselle sitä varten mene ultraan.)
Sen sijaan isäni, jolla on siis neljä tytärtä, katsoi hetken vähän ihmetellen kun mieheni kertoi että tyttöhän sieltä saisi tulla. Mutta sitten naurahti ja sanoi " Niin, sitähän sanotaan, että suuret rakastajat tekevät tyttöjä" . Tässä hiukan näkökulmaa, kerropa miehesi sisarelle ;)
Mutta sitten isäni äiti... hän sanoi joku kerta, että minun äitini suvussa on aina ollut se vika että ovat tehneet vain tyttöjä... Hmmm... Äidilläni (nuorin neljästä tyttärestä) on kyllä setiä sekä enoja, joten on siellä poikiakin " osattu" tehdä... ja äitini puolelta minulla on kaksi tyttöserkkua ja neljä poikaserkkua, isän puolelta suhde on päinvastainen. Mutta kukin katselee omien lasiensa läpi, mummuni on hiukan rajoittunut toisinaan, eikä malta pitää mielipiteitään ominaan... jälkimmäisen ominaisuuden olen tainnut periä häneltä.
Mukavaa odotusta, täällä ollaan aika paljon vielä jäljessä :)
Huliana ja nupero rv 19+1