Lue keskustelun säännöt.
Miksi elämä meni näin?
12.09.2012 |
Mun suurin haaveeni lapsena oli saada ammatti ja työ,äitini oli kotiäiti ja häpesin häntä. No oppimisvaikeuksien takia en saanut ammattia edes tukikeinoin hankittua ja minulle suositeltiin eläkettä jo 18v mutta vasta nyt 39v olen siihen valmis koska niin monenlaista olen kokeillut. Rakastuin mieheeni ja sain lapsen. Meillä nyt 4v lapsi. Häpeän viedä aina häntä päiväkotiin,on 10 pv kuukaudessa hoidossa,koska muut vanhemmat menevät töihin. Tunnen joka paikassa olevani ulkopuolinen. Mies kertoilee onnellisena työpäivistä ja voi kuinka kateellinen olen hänelle,hän saa rahaa ja lisäksi tapaa ihmisiä työn kautta yms. tuttavat aina kyselevät toistensa töistä yms ja tuntemattomat mitä työtä teet yms?kauhea häpeä kun ei tiedä mitä sanoisi.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useammallakin mutta eivät he ole mitään keksineen juuri merkonomin ammattia ovat suositelleet koska se on istumatyö. Minulla on sydänongelmia,reumaa,skolioosi ja mielelläni tekisin ihan fyysistä työtä mutta sitäkin olen kokeillut eikä ole onnistunut vaan olen joutunut lopettamaan ihan harjoitteluaikana kesken.ap