Onko sulla hyvä olo?
Kommentit (14)
Kerroin tänään miehelleni (tätäkään muotoa ei toki av:n mukaan saisi käyttää sillä ketään ei voi omistaa, mutta olkoon) että olen viime kuukausina alkanut ajattelemaan itsemurhaa. En ajatellut sitä edes teinivuosien pahimmassa angstissa mutta tässä se nyt on: niin paha olo että äsken katselin parveketta siinä mielessä että olisiko tarpeeksi korkeutta.
Ei todellakaan ole hyvä olo. Toivottavasti auttoi sua.
Odotan meidän iltatähteä ja kaikki näyttää lopultakin hyvältä. Muutama keskenmeno takana.
Miehen kanssa menee ihanasti :)
Töissä on pääsääntöisesti kivaa. Lapset kasvaa on on välillä toki "lapsellisia" mutta se kuuluu asiaan.
Kaikki hyvin
Vähän väsyttää, muuten ihan hyvä hyvä.
Toivon kans että 2 menee lääkäriin. Aion itekin mennä perjantaina.
Epämiellyttävä olo koko ajan. Kaipaan jotakin...en tiedä mitä. Sitä vaan koko ajan odottaa, että jotakin tapahtuisi.
Ääh, vaikea selittää.
-eskapisti-
Kakkoselle, hyvä että puhuit asiasta. Se helpottaa aina. Toivottavasti asiat menevät kohdilleen.
fyysisellä puolella oikea polvi vihoittelee sunnuntaisen pyörälenkin jäljiltä.. :P Tuli poljettua liian pienellä kadenssilla ja tietysti liian isolla vaihteella. Ärsyttävää...!
Puoli vuotta olin töissä firmassa jossa epäkohdat pakkautu päällekkäin, aina vaan pahemmin. Tänään aloitin uudessa paikassa ja vaikutti mukavalta..
Lisäksi minulla on ihana, suloinen lapsi ja rakastava aviomies, viihtyisä koti ja elämä tuntuu hymyilevän taas. :)
Epämiellyttävä olo koko ajan. Kaipaan jotakin...en tiedä mitä. Sitä vaan koko ajan odottaa, että jotakin tapahtuisi.
Ääh, vaikea selittää.
-eskapisti-
Kakkoselle, hyvä että puhuit asiasta. Se helpottaa aina. Toivottavasti asiat menevät kohdilleen.
mulla on paha olla. Nykyään yhä enemmän. Saatan hymyillä, mutta en silti voi hyvin, masentaa, tuntuu, ettei kukaan ymmärrä, kaikilla muilla menee hyvin. Okei, mullakin, onhan mulla perhe, oon terve ja mulla on ystäviä, mutta silti..
hyvä olo. Vähän väsynyt pitkän työpäivän jälkeen. Ekaa kertaa tuntuu, että töissä voin olla oma itseni ja olen tärkeä. Aviokriisin pahin vaihe ohi. Koko perhe pötköttelee parisängyssä pelaillen, tv:ta tuijottaen ja jutustellen.
plus itseinho saamattomuudestani.
Elämässä on "kaikki" jo saavutettu. Kaikki on jopa hyvin, mutten osaa asettua. Kun on koko nuoruuden ajan tavoitellut tavoitteita ja saanut iloa niiden saavuttamisesta, entäs nyt? Keski-iässä on vasta niin vähän aikaa ollut tässä uudessa tilanteessa. Tottuuko tähän?
Suhteessa todella kova kriisi menossa,mietitään mihin suuntaan kukakin jatkaa,yhdessä vai erikseen.Ahdistavaa.Todelal ahdistavaa.Ainoa valonlähteeni on 2 vuotias tyttöni ja masuasukki
Kerroin tänään miehelleni (tätäkään muotoa ei toki av:n mukaan saisi käyttää sillä ketään ei voi omistaa, mutta olkoon) että olen viime kuukausina alkanut ajattelemaan itsemurhaa. En ajatellut sitä edes teinivuosien pahimmassa angstissa mutta tässä se nyt on: niin paha olo että äsken katselin parveketta siinä mielessä että olisiko tarpeeksi korkeutta.
Ei todellakaan ole hyvä olo. Toivottavasti auttoi sua.