Hydronefroosi ja raskaus.

Mutta mun lapsella on synnynnäinen hydronefroosi, vasen munuainen. Aiheuttaako se kovin kipuja tai muita oireita. Kuinak löydettiin?

on aika eriasia kuin tää raskaudenaikainen siinä mielessä, että tämä raskauden aikainen on fysiologista, eli kasvava kohtu painaa munuaisesta virtsarakkoon menevän virtsanjohtimen ikäänkuin lyttyyn. Synnynnäisessä saattaa olla taustalla käsittääkseni jokin rakenteellinen juttu, kuten kyseisen putken ahtaus.



Minulla tämä löytyi sattumalta. Kipua oli kylkikaaren alla ja selässä, ja se säteili nivuseen. Olin siitä neuvolassa puhunut, ja myös ekassa raskaudessa, muttei kukaan ottanut kantaa. Sitten olin auton kanssa tilanteessa, jossa jouduttiin tekemään voimakas väistöliike ja turvavyö painoi kovasti mahaan, silloin taisi olla rv 17 ja jotain. Munuainen kipeytyi tämän töytäisyn vuoksi ja päädyin ensiavun kautta synnytysvastaanottoon, jossa lääkäri teki ultratutkimuksen kivun syyn löytymiseksi ja huomasi hydronefroosini.



Kyllä se jonkin verran on ollut kipeä, etenkin silloin kun munuaisaltaassa on ollut paljon nestettä. Olen lukenut että kaikki eivät tunne ollenkaan kipua, eli välttämättä sitä ei olekaan. Stentin laiton jälkeen (muoviputki joka estää johtimen lytistymisen) kipua on ollut enemmän, mutta tästä vajaa viikko eli hankala sanoa miten se siitä asettuu.



Mitä suunnitelmia lääkäreillä on lapsesi munuaisen suhteen? Tiedettiinkö vaivasta jo raskausaikana? Minkä ikäinen lapsesi on nyt?

Hyvä löytää näin jälkikäteen kohtalotoveri :) Viime mulle todettiin rv 20(?) pyelonefriitti, päädyin osastolle 3 päiväksi, antibiootti piti laittaa suoneen kun ei pillerit tehonnut. Sillon todettiin tuo hydronefroosi samalla reissulla, päädyttiin tarkkailemaan tilannetta ja varattiin ultra kk päähän. Stenttiin päädyttiin ultrassa ja se laitettiin rv 26. Ne kivut oli aivan sairaat mitkä siitä tuli, esikoista kun tosiaan odotin niin ei käynyt mielessäkään supistukset, eikä sitä kyllä tajunneet hoitajatkaan, osastonlääkäristä puhumattakaan.. Kotiuttivat kumminkin!

Rv 28 menin äitipolille tarkistukseen, kun mulla nyt oli sen pyelonefriitin seurauksena paikat pehmenneet. Siellä iski totuus vasten kasvoja, funneling, ulkosuu sormen verran auki ja kohdun kaulaa jäljellä n. 1cm. Jouduin osastolle vuodelepoon. Päätä laskivat vähän alemmas, ettei lapsi aiheuttaisi turhaa painetta. Kortisoonipiikit sain ja sitten vain odoteltiin ja panikoitiin että tulee keskosena. Kotiin pääsin kumminkin rv 32, kun suurin riski oli ohi ja tilanne ns vakaa! 

Tuolla sairaala-ajalla tehtiin uusi ultra munuaisiin ja tuomio oli että stentti täytyy vaihtaa, se operointi olisi rv 34+, kyllähän kirosin ja vastustin, olin ihan varma että se vaihto käynnistää synnytyksen! Lääkäri puhui kumminkin järkeä meikäläisen päähän, onneksi. Vanha stentti oli karstottunut ihan täysin, se vietiin viljelyyn ja joku bakteerihan siinä oli ollut vaikka mulla oli ollut estolääkitys koko ajan. Kivut vaihdon jälkeen hävis lähes täysin!

Ja loppujen lopuksi tämä "jännäri" päättyi rv 39+5, kun maailmaan tupsahti terve tyttö 54cm ja 4016g :)

Heippa! Viestistäsi on vuosi, mutta vastaan kuitenkin.
Itselläni on nyt kolmas raskau, rv 15+6. Edellisessä kahdessa raskaudessa on ollut hydronefroosi alkaen noin rv 19 asti. Sitä tutkittiin, mutta onneksi laajentuma ei laajentunut lisää, ja selvisin vain seurannalla. Verikokeet ja pissanäyte sekä ultra munuaisista kuukausittain.
Nyt sitten tämän kolmannen raskauden kohdalla vaiva on alkanut jo nyt. :( Näin aikaisin. Selkää polttaa sieltä munuaisten kohdalta. Olen menossa juuri päivystykseen, jonne Ensineuvo minut ohjasi, kun kipu ei taltu millään Panadoleilla. Tutkivat tänään ja sitten taas hoitosuunnitelmat. Kivulias vaiva tämä on. Kipu on niin puuduttava ja polttava, jatkuva, eikä mikään muu lääke, kuin Panacod ole auttanut. Saa nähdä, mitä lääkettä tarjoavat tällä kertaa.
Harvinaisesta vaivasta on kyse, olen ymmärtänyt. Mutta ei voi mitään, näillä mennään ja toivon että asia helpottaa pian, eikä tarvitse hirveän pitkään kipua enää kestää. Johan tässä on pahoinvoinnin kanssa painittu 2,5kk ja oltu siksi sairaslomallakin, että alkaisi riittää nämä vaivat jo.. :(
T: kolmatta kertaa äidiksi

Lääketiede pyrkii vaan iana tarttumaan yleisimpään ja ns helpoimpaan diagnoosiin - tästä syystä minunkin kohdalla hydronefroosia oli varmaan jo ekassa raskaudessa, mutta kun kivuista valitin niin sain kuulla että raskausaikana nyt on kaikenlaista kipua vatsassa, eikä asiaa sen enempää tutkittu.



Kurjaa jos vauvallasi on ollut kovia kipuja :( Eikä sekään koliikki varmasti vauvasta mukavalle tunnu, jos nyt olisi sitä itkenyt. Hyvä kuitenkin että asia on selvinnyt ja sitä voidaan seurata. Ja onnekis ihmisellä on munuaisia kaksin kappalein ja yhdelläkin pärjää :)

Koska toinen munuainen toimii ihan ok, ja tämä vasenkin hitaasti, mutta toimii osittan,, nin lapsi voi elää ihan normaalia elämää. Vaikkakyse on oletettavasti synnynnäisestä viasta, eli putki munuaisesta virtsarakkoon on melkein ummessa, niin ei se näkynyt heti. Lapsi joutui hengitysvaikeuksien takia lastensairaalaanvuorokauden iäss, ja silloin tutkittiin kaikki, myös munuaiset. ne oli ok. Mutta lääkärin mukaan varmaan jo n 5 viikon ikäisenä munuainen on ollut suurentunut, mutta silloin ei ollut syytä tutkia. Hydronefroosi löytyi, kun lapseni 8 v alkoi kärsiä voimakkaista vatsakipukohtauksista. Asiaa tukittiin sitten tarkoin Lastenklinikalla.

Nyt lapseni saa lääkettä, joka auttaa aineenvaihduntaa ja tämä sekä liikunta ja ruokavalio auttaa pitämään kivut poissa.



Lapsni oli hyvin itkuinen ensimmäisten kuukausien aikana, mutta silloin sanottiin vain että lapsell aon koliikki. Itse mietiskelin vain, että hyddronefroosi lääkärien mukaan kehittyi ensimmäisten kuukausien aikana jo. Olisisko koliikin ( tai sii selittämättömän huudon ja jatkuvan itkun) syy lapseni kohdalla ollut munuaisaltaan laajenemisen aiheuttama kipu?

Hei! Voisiko joku kuvailla tarkemmin millaisia kivut ovat? Onko tiettyä päiväsaikaa kun alkavat tai tiettyjä asentoja? Itselläni on jo noin kuukauden verran ollut jo polttavia säteileviä kipuja selässä ensin, mutta eniten oikean kyljen ja oikean rinnan alla. Alkaa usein aamupäivällä, istuma-asennossa, pahenee kohti iltaa, mutta loppuu aamuyöstä. Selällä makaaminen auttaa hetken, mutta eniten toisella kyljellä kun lepää. Käy ihan hermoille, ei pysty työtäkään kohta tekemään, varsinkin kun yöt menee lonkkakipujen kanssa taistellessa :( Ajattelin mennä fysiolle, mutta pitäisikö samantien päästä lääkärille?

Vastailen, jos joku muu estii tästä vielä tietoa myöhemin. Minulla alkoi yhtenä iltana (rv. 36) hirmuinen polte ensin vain alaselässä ja sitten myös vatsan oikealla puolella. Soitin aamulla muutaman tunnin yöunien jälkeen synnytyssairaalan päivystykseen, josta sanoivat olevan luultavasti vain liitoskipuja, jotka vain joillakin henkilöillä on tosi kovia. Kipu siirtyi kuitenkin aika pian tämän jälkeen ainoastaan vatsan alaosaan oikealle puolelle ja oli todella kamala polte. Kävin tässä välissä osteopaatilla toivoen apua liitoskipujen taltuttamiseen. Tämä ei kuitenkaan auttanut yhtään, joten soitin uudelleen synnytyssairaalan päivystykseen ja sanoin kipujen olevan niin kovat, ettei kyse voi olla liitoskivuista. Tällä kertaa veikkasivat kyseessä olevan pitkittynyt synnytyksen avausvaihe. Heidän mukaansa en vain ensisynnyttäjänä välttämättä osannut yhdistää kipuja supistuksiin, koska kerroin ettei kipu poistu kokonaan missään välissä. Seuraavana yönä nukuin vajaa pari tuntia, koska kivut olivat niin kovat. Maakuuasennossa, vaikkakin olisi ollut kyljellään,  ja päivystyksestä suositelleesta puoli-istuvasta nukkuma-asennosta tuli kaikkein kamalin olo. Kun tätä seuraavan yön valvoin kokonaan, soitin aamuyöstä  taas synnytyssairaalan päivystykseen, kun en vain kestänyt kipuja enää ja koin tarvitsevani jotain parasetamolia vahvempaa. Pyysivät käymään ja siellä onneksi havaitsivat ultrassa selkäpuolelta ultratessa, että oikea munuainen ja virtsajohdin oli laajentunut. Lääkäri työnsi alakautta vauvan päätä ylemmäs ja pikkuisen samalla vasemmalle ja ohjeisti olemaan konttausasennossa siten, että peppuni on ylhäällä. Tämä auttoi välittömästi ja pääsin pientä jälkijomotusta lukuunottamatta kivuttomana kotiin! Kotona kuitenkin aina välillä kipu palaa, mutta olen puolisoni avustuksella saanut työnnettyä vauvaa hellästi ylöspäin ja sitten oltua taas tuossa peppu-konttausasennossa, jossa olen liikutellut varovasti lantiota. Yksin ollessani olen huomannut, että kivun saa talttumaan myös tuolla pelkällä asentoharjottelulla, joka ohjaa vauvaa muuttamaan sijaintiaan. Voi joutua olemaan puoli tuntia kivun kanssa, mutta huomattavasti kestettävämpää, kun tietää että kipu on mahdollista saada poiskin. Kokeilkaa siis tuota asentoa, jos tulee sietämätöntä toispuoleista poltetta. Kuulemma supistuskipujen ei pitäisi olla toispuoleisia, joten silloin on todennäköisesti jokin toinen ongelma. Onneksi ei ollut tulehtunut umpisuoli tms, vaikka olikin aivan hirveä olo tuon munuaisen takia! Toivottavasti vaiva katoaisi vielä kokonaan ennen synnytyksen alkua, niin ei tarvitsisi kärsiä kahdesta kivusta samaan aikaan...

Hei! Mulla ollut kans samaa vaivaa raskauksissa johon vastakkaisella kyljellä makaaminen on auttanut. Eli siis saikkua kun tullut kipeäksi ja jatkuvaa makaamista kyljellään että pääsee toimimaan munuainen.

Minulle tuli vuonna 1994 ensimmäisen raskauteni alkupuolella tylppää, puristavaa kipua oikeanpuoleiseen munuaisen. Tunnistin kivun munuaisperäiseksi, koska se oli samankaltaista kuin virtsatietulehdusten yhteydessä oli joskus ollut. Niinpä kävin useankin kerran virtsanäytteellä, muta tulehdusta ei ollut.

Huomasin, että kivut tulivat oltuani jonkin aikaa selälläni, mutta muussa asennossa ne pikku hiljaa laantuivat. Kunnes ne jäivät pysyviksi. Lopulta munuainen tutkittiin ultraäänellä ja lääkäri sanoi saman tien, että täällä on hydronefroosi eli vesimunuainen.

Se oli sen verran vakava tila, että sain ajan yliopistosairaalaan stentin laittoon. Eli virtsaputken kautta laitettaisiin virtsanjohtimeen silikoniputki munuaiseen asti.

Operaatio sujui hyvin ja sain seurata sitä päätteeltä. Sitten lääkäri sanoi, että täällä on täydellinen tukos ja työnsi stentin siitä läpi. Saman tien alkoivat hurjat, kouristavat kivut, kun munuaisallas alkoi tyhjentyä virtsasta. Nämä kivut jatkuivat koko sen päivän jonka olin sairaalassa, eikä kukaan selittänyt minulle niiden syytä tai milloin ne loppuisivat. Kivut vastasivat synnytyspolttoja, jotka tulivat aaltomaisesti ja hyvin tiuhaan. Minulle ei haluttu vauvan takia antaa kipulääkettä, vaikka vaikeroin ääneen. Sain myös kohdun supistuksia. Lopulta sain jonkin piikin ja olo helpotti jonkin verran.

Stenttiä piti pitää kolme kk ja sitten vaihtaa. Koko ajan oli ehkäisevä antibiootti käytössä. Stentti aiheutti kipuja. Ilmeisesti se raapi munuaisaltaan sisäpintaa tms. Pystyin liikkumaan tai istumaan kivutta noin puoli tuntia, mutta esim. kauppareissun puolivälissä kipu alkoi ja odotin vain että pääsisin makuulle. tuo kipu oli lievää, tylppää.

Sain puhuttua lääkärin kanssa niin, ettei stenttiä vaihdettu enää raskauden viimeisen kuukauden ajaksi vaan vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Poisto oli täysin kivuton.

Seuraavassa raskaudessa ongelmaa ei enää tullut. Syynä hydronefroosiin oli minun kohdallani todennäköisesti lapsena sairastamastani vakavasta munuaistulehduksesta jäänyt arpikudos virtsanjohtimessa. Stenttihoito laajensi arpikohdan pysyvästi. Mutta varmuuden vuoksi myös vältin selällä nukkumista ja makaamista raskauden aikana.