Lue keskustelun säännöt.
tuttu joka käyttää isot määrät rauhoittavia ja valittaa
11.09.2012 |
ettei voi mennä mihinkään ilman lääkkeitä. Käyttää jatkuvasti lääkkeitä eikä uskalla liikkua missään.
Sitten valittaa kun on koko ajan yksin.
Olen ehdottanut vieroitusta-ei käy, koska on kerran kokeillut ja se epäonnistui.
Tuttuni ei ymmärrä että hänen pitäisi löytää se rohkeus itsestä ja voittaa vähin erin oma pelkonsa.
Olen ehdottanut kaikkea mahdollista, mikään ei kelpaa. Aina on joku syy miksi mikään apu ei käy..
Terapiaankaan ei voi mennä kun käyttää lääkkeitä.
Lääkärit eivät kuulemma huoli häntä kun käyttää lääkkeitä.
Lopetanko neuvomisen?
Vai mikä on selllainen neuvo jonka tämä henkilö ottaisi todesta?
Kommentit (12)
Tue sitten kun hän on valmis elämään ilman lääkkeitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että lääkärit ja terapeutit HUOLII ihmisiä, joilla on ongelmia. Sieltähän saa sitten lisää lääkettä, jos tarvii, tai apua lopettamiseen, ja mikä tärkeintä, apua siihen että pelko lähtee!
Hoet vaan että lääkärit ja terapeutit auttaa, selität että se on heidän homma. Jos toinen sitten on jäärä eikä suostu yhäkään, sanot että kuole sitten kurjuutees kun ei mikään apukaan kelpaa ja häivyt itse tilanteesta, et pidä yhteyttä.
Mistä se edes saa lääkkeitä jos ei lääkärillä käy?
Joskus harvoin sillä on aika julkisen puolen lääkärille jonne menee taksilla.
Ja sille tuodaan kotio niitä lääkkeitä apteekista.
Ei halua mua tavata ja silti etsii tukea..
Vaikeaa on.
Olen itse ollut 10 vuotta tilanteessa jossa tarvitsin rauhoittavia lääkkeitä pystyäkseni edes poistumaan asunnostani, lisäksi söin masennuslääkettä.
Anna sen ihmisen syödä nyt rauhassa niitä lääkkeitä joita ilmiselvästi tarvitsee. Ei ne ole myrkkyä ja moni syö niitä koko ikänsä, ilman ongelmia. Terapiaan kyllä pääsee lääkkeitä syöväkin, mutta aina terapiaa ei katsota hyödylliseksi, esim. itselleni psykiatri ei sitä suositellut kun hänestä vaikutti lähinnä aivokemialliselta minun masennukseni ja paniikkihäiriöni eikä ns. psyykkisistä syistä johtuvalta.
Mutta please lopeta jo ap se sairaan ja muutenkin ahdistuneen ihmisen stressaaminen vieroitushöpinöilläsi!
sitten ihan oikeesti lakkaat välittämästä. Tuollainen ihminen tahtoo olla surkeudessaan, jos kerran MIKÄÄN ei ole mahdollista eikä auta eikä voi kokeilla eikä yrittää. Pakottamalla ei tule mitään, se halu pitää tulla itsestä.
Pahitenkin masentunut joka aidosti haluaa apua, ei välttämättä itse jaksa sitä hakea mutta suostuu kyllä kun joku tarjoutuu auttamaan.
Kysy häneltä, että mitä hän sitten haluaa avuksi? Taikuutta?
t. 2.
5, jos se tuttu HALUAA apua, tai ainakin valittaa aiheesta usein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut 10 vuotta tilanteessa jossa tarvitsin rauhoittavia lääkkeitä pystyäkseni edes poistumaan asunnostani, lisäksi söin masennuslääkettä.
Anna sen ihmisen syödä nyt rauhassa niitä lääkkeitä joita ilmiselvästi tarvitsee. Ei ne ole myrkkyä ja moni syö niitä koko ikänsä, ilman ongelmia. Terapiaan kyllä pääsee lääkkeitä syöväkin, mutta aina terapiaa ei katsota hyödylliseksi, esim. itselleni psykiatri ei sitä suositellut kun hänestä vaikutti lähinnä aivokemialliselta minun masennukseni ja paniikkihäiriöni eikä ns. psyykkisistä syistä johtuvalta.
Mutta please lopeta jo ap se sairaan ja muutenkin ahdistuneen ihmisen stressaaminen vieroitushöpinöilläsi!
Ei se ole mitään höpinää. Hän itse sanoo etteivät lääkärit ota häntä vastaan koska hän on lääkkeiden käyttäjä ja sama terapian kanssa, ei voi mennä tästä syystä.
Eli mielestäni yksi mistä voisi lähteä liikkeelle, olisi lääkkeiden vähentäminen ja rohkaistuminen ulos lähtemiseen.
Ja olen välillä neuvonut kun hän on apua tarvitseva. Kovin surkeana.
Pakko välillä ulkopuolisena yrittää jotain.
Ulkopuolinen näkee tilanteen eri lailla kuin henkilö itse.
Mutta ei kai kannata neuvoa koska aina on joku este.
5, jos se tuttu HALUAA apua, tai ainakin valittaa aiheesta usein?
Nimenomaan. Jos hän olisi tyytyväinen elämäänsä, asia olisi eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut 10 vuotta tilanteessa jossa tarvitsin rauhoittavia lääkkeitä pystyäkseni edes poistumaan asunnostani, lisäksi söin masennuslääkettä.
Anna sen ihmisen syödä nyt rauhassa niitä lääkkeitä joita ilmiselvästi tarvitsee. Ei ne ole myrkkyä ja moni syö niitä koko ikänsä, ilman ongelmia. Terapiaan kyllä pääsee lääkkeitä syöväkin, mutta aina terapiaa ei katsota hyödylliseksi, esim. itselleni psykiatri ei sitä suositellut kun hänestä vaikutti lähinnä aivokemialliselta minun masennukseni ja paniikkihäiriöni eikä ns. psyykkisistä syistä johtuvalta.
Mutta please lopeta jo ap se sairaan ja muutenkin ahdistuneen ihmisen stressaaminen vieroitushöpinöilläsi!
Ei se ole mitään höpinää. Hän itse sanoo etteivät lääkärit ota häntä vastaan koska hän on lääkkeiden käyttäjä ja sama terapian kanssa, ei voi mennä tästä syystä.
Eli mielestäni yksi mistä voisi lähteä liikkeelle, olisi lääkkeiden vähentäminen ja rohkaistuminen ulos lähtemiseen.
Ja olen välillä neuvonut kun hän on apua tarvitseva. Kovin surkeana.
Pakko välillä ulkopuolisena yrittää jotain.
Ulkopuolinen näkee tilanteen eri lailla kuin henkilö itse.
Mutta ei kai kannata neuvoa koska aina on joku este.
Sinä terveenä reippaana ihmisenä luulet, että koska sinäkin pystyt tuosta vaan lähtemään ulos niin tokihan tämä kaverisikin voisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja vähentää lääkkeitä ja rohkaistua. Vaan kun se ei todellakaan ole niin yksinkertaista, kun on SAIRAUS joka tekee siitä olosta helvettiä.
Paras apuhan tällaiselle ihmiselle on olla TUOMITSEMATTA siinä rinnalla, vain kuunnella, hyväksyä, ilman että on taas yksi kusipää joka saarnaa niitä itseä niskasta kiinni ottamisia. Niitä nimittäin mielialaongelmista kärsivillä riittää ihan tarpeeksi, koska ihmiset eivät ymmärrä ettei se niin käy. Sen sijaan tosiystävät, jotka jaksaisivat kuunnella usein raskasta ihmistä, joka valittaa apua huolimatta ja jonka ajatuskulut on synkkiä eikä hän pysty näkemään asioita toisin, ne ovat harvassa ja niistä on puute. Mutta ap jos et sellaiseksi pysty, sinun tosiaan on varmaan parempi olla "välittämättä", koska tuollainen välittäminen vain lisää ahdistuneen ahdistusta ja syyllisyyttä siitä että on "huono" kun ei pysty asioihin.
5, jos se tuttu HALUAA apua, tai ainakin valittaa aiheesta usein?
kai masentunut ja ahdistunut ihminen valittaa. Hänen on pakko purkaa oloaan jotenkin. Mutta kun nämä ongelmat valitettavasti on oikeasti vaikeita ratkaista edes ammattilaisten avulla, saati tämmöisten maallikkojen "vähennä lääkkeitä ja rohkaistu vaan ulos enemmän" neuvojen avulla... Ei se ole mitään oikeaa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut 10 vuotta tilanteessa jossa tarvitsin rauhoittavia lääkkeitä pystyäkseni edes poistumaan asunnostani, lisäksi söin masennuslääkettä.
Anna sen ihmisen syödä nyt rauhassa niitä lääkkeitä joita ilmiselvästi tarvitsee. Ei ne ole myrkkyä ja moni syö niitä koko ikänsä, ilman ongelmia. Terapiaan kyllä pääsee lääkkeitä syöväkin, mutta aina terapiaa ei katsota hyödylliseksi, esim. itselleni psykiatri ei sitä suositellut kun hänestä vaikutti lähinnä aivokemialliselta minun masennukseni ja paniikkihäiriöni eikä ns. psyykkisistä syistä johtuvalta.
Mutta please lopeta jo ap se sairaan ja muutenkin ahdistuneen ihmisen stressaaminen vieroitushöpinöilläsi!
Ei se ole mitään höpinää. Hän itse sanoo etteivät lääkärit ota häntä vastaan koska hän on lääkkeiden käyttäjä ja sama terapian kanssa, ei voi mennä tästä syystä.
Eli mielestäni yksi mistä voisi lähteä liikkeelle, olisi lääkkeiden vähentäminen ja rohkaistuminen ulos lähtemiseen.
Ja olen välillä neuvonut kun hän on apua tarvitseva. Kovin surkeana.
Pakko välillä ulkopuolisena yrittää jotain.
Ulkopuolinen näkee tilanteen eri lailla kuin henkilö itse.
Mutta ei kai kannata neuvoa koska aina on joku este.Sinä terveenä reippaana ihmisenä luulet, että koska sinäkin pystyt tuosta vaan lähtemään ulos niin tokihan tämä kaverisikin voisi vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja vähentää lääkkeitä ja rohkaistua. Vaan kun se ei todellakaan ole niin yksinkertaista, kun on SAIRAUS joka tekee siitä olosta helvettiä.
Paras apuhan tällaiselle ihmiselle on olla TUOMITSEMATTA siinä rinnalla, vain kuunnella, hyväksyä, ilman että on taas yksi kusipää joka saarnaa niitä itseä niskasta kiinni ottamisia. Niitä nimittäin mielialaongelmista kärsivillä riittää ihan tarpeeksi, koska ihmiset eivät ymmärrä ettei se niin käy. Sen sijaan tosiystävät, jotka jaksaisivat kuunnella usein raskasta ihmistä, joka valittaa apua huolimatta ja jonka ajatuskulut on synkkiä eikä hän pysty näkemään asioita toisin, ne ovat harvassa ja niistä on puute. Mutta ap jos et sellaiseksi pysty, sinun tosiaan on varmaan parempi olla "välittämättä", koska tuollainen välittäminen vain lisää ahdistuneen ahdistusta ja syyllisyyttä siitä että on "huono" kun ei pysty asioihin.
Luuletko ettei mulla ole ahdistusta ja kaikkea muuta? Meillä on samanlaiset taustat ja se ero etten käytä lääkkeitä ja liikun ulkona.
Olisin voinut myös jäädä sisälle makaamaan, senkin olen kokenut.
Minä olen kuunnellut ja tukenut.
En minäkään pysty läheskään kaikkiin asioihin.
Joten älä sinä tuomitse siellä kun et tiedä kirjoittajasta yhtään mitään.
Kyse oli siitä että tämä henkilö on sellainen ettei mikään käy, kaikki ehdotukset on jo tehty.
Olen myös ehdottanut tukihenkilönä olemista, ulkoilutusapua-ei käy.
Ja minulla on yksi ystävä joka on oikeasti päässyt paniikkiolosta sillä lailla että hän itse pakotti itsensä lähikauppaan ja nyt on ihan ok.
Hetkessä se ei käynyt mutta ajan mittaan asiat muuttuivat.
Luuletko ettei mulla ole ahdistusta ja kaikkea muuta? Meillä on samanlaiset taustat ja se ero etten käytä lääkkeitä ja liikun ulkona.
Olisin voinut myös jäädä sisälle makaamaan, senkin olen kokenut.
Minä olen kuunnellut ja tukenut.
En minäkään pysty läheskään kaikkiin asioihin.
Joten älä sinä tuomitse siellä kun et tiedä kirjoittajasta yhtään mitään.
Kyse oli siitä että tämä henkilö on sellainen ettei mikään käy, kaikki ehdotukset on jo tehty.
Olen myös ehdottanut tukihenkilönä olemista, ulkoilutusapua-ei käy.
Ja minulla on yksi ystävä joka on oikeasti päässyt paniikkiolosta sillä lailla että hän itse pakotti itsensä lähikauppaan ja nyt on ihan ok.
Hetkessä se ei käynyt mutta ajan mittaan asiat muuttuivat.
[/quote]
Mistä ajattelet sen johtuvan, että vaikka sinullakin on ollut ahdistusta ja vaikeuksia, sinä liikut ulkona ja elät, kun taas tuo ystäväsi kökkii kotona syöden rauhoittavia? Tuntuu ihan kuin ajattelisit että kyse on vain siitä, että hänellä on joku asenneongelma jonka takia hän ihan kiusallaan on ottamatta vastaan hyväätarkoittavia neuvojasi. Mutta usko pois, ihan jokainen tuossa tilanteessa oleva haluaa eroon oireistaan koska ne ovat niin jumalattoman ahdistavia, ja ottaaa kyllä vastaan keinot joihin pystyy ja joilla on mahdollisuus toimia. Ehkäpä ystäväsi ei vaan koe pystyvänsä siihen mitä tarjoat avuksi. En itsekään pystynyt lähes 10 vuoteen. Ja sitten kun toivuin, toivuin ilman kenenkään apuja - enkä siinä vaiheessa enää tarvinnutkaan neuvojia koska halua alkaa elää tuli sisältä.
Toki jotkut voi päästä paniikkioireista vain itseä siedättämälläkin, mutta valitettavasti läheskään aina se ei toimi ja harvoin toimii jos oireilu on ollut jo pitkään ja käynyt pahaksi. Muistan kuinka itselläni pienikin poistuminen kotoa aiheutti tunteen sekoamisesta, kuolemisesta, sairaskohtauksesta juuri nyt ja muusta mukavasta, enkä kestänyt sitä oloa. Se vaan paheni kun alkuaikoina toki yritin vaan mennä väkisin ja harrastaa ja urheillakin, olla antamatta periksi pahalle ololle. Se vaan meni äkkiä siihen pisteeseen ettei enää pystynyt tahdonvoimalla päättämään että ei anna sen häiritä.
Onneksi on olemassa nykyisin lääkkeitä, itse uskon että ilman niitä en olisi edes hengissä enää. En olisi kestänyt elää niitä vuosia ilman vaan varmaan olisin lopettanut oman elämäni. Aika hurjalta tuntuu että siinä vaiheessa olevalla ihmiselle, joka kokee elämänsä riippuvan lääkkeistä, tullaan sanomaan että niistä pitäisi pyrkiä eroon, vaikkei mitään oikeaa reaalista syytä ole. Kyllä niitä saa syödä kun lääkäri ne on määrännyt.
Että lääkärit ja terapeutit HUOLII ihmisiä, joilla on ongelmia. Sieltähän saa sitten lisää lääkettä, jos tarvii, tai apua lopettamiseen, ja mikä tärkeintä, apua siihen että pelko lähtee!
Hoet vaan että lääkärit ja terapeutit auttaa, selität että se on heidän homma. Jos toinen sitten on jäärä eikä suostu yhäkään, sanot että kuole sitten kurjuutees kun ei mikään apukaan kelpaa ja häivyt itse tilanteesta, et pidä yhteyttä.
Mistä se edes saa lääkkeitä jos ei lääkärillä käy?