Harmittaa. Ei saatu päiväkotipikkaa, lapset joutuu pph:lle.

kaikki tietää että ppht ei ehdi olla lasten kanssa. Sen pitää tehdä kaikki asiat joihin taas päiväkodissa on muut työntekijät, siivoajat, keittäjät yms.

Kävivät jumpassa, satutunnilla, askartelivat paljon ja ulkoilivat. Mutta meillä olikin superihana eskaritäti. :)

rauhallisempi ympäristö voi tuoda riehakkaista veljeksistä esiin ihan eri piirteitä. Pph:ia on erilaisia eikä voi kukaan sanoa mitä päivään juuri teidän hoitajallanne kuuluu. Omien lasten hoitajaani en voisi olla tyytyväisempi. Ulkoilevat isoissa ryhmissä monen hoitajan voimin, joten niiltä osin muistuttaa päiväkotia ja lapsille löytyy ikäistään seuraa. Toisaalta askartelussa, syömässä, lukuhetkissä ja päiväunilla väkeä on vain se 4-5 lasta ja lapset saavat keskittymisrauhan ja yksilöllistä huomiota. Metsäretkillä käyvät viikoittain, kiertävät laajalti eri puistoja, kaupungin järjestämiä hoitajien yhteisiä retkiä on kerran kaudessa, jumppa koulun salilla kerran viikossa... Itsekin ajattelin esikoisen mentyä pph:lle vuoden ikäisenä, että haen päiväkotipaikkaa kun on kolmevuotias. En ikinä hakenut sitä paikkaa ja nytkin mietin haenko eskarivuodeksi kokopäiväpaikan päiväkodista molemmille lapsille, jätänkö pienemmän vielä pph:lle tai menisikö isompikin päiväkotiin vain eskaritunneiksi ja iltapäiviksi edelleen pph:lle (tämäkin mahdollista kun ovat vierekkäin). Hyvä pph on kultaakin kalliimpi lapsiperheen arjessa!

meidän pph laittaa ruuan pääsääntöisesti alulle lasten katsoessa aamulastiksia (tämä tapa tuli erään hoitolapsen myötä, ei todellakaan hoitajan aloitteesta) klo 7-8 ja usein lykkää ruuan uuniin kun lähtevät ulos. Tai tulevat sisään puolituntia aiemmin ja siinä ajassa kiehauttaa keiton kun ainekset ovat jo valmiina kattilassa. Hoitaja istuu syömässä aamiaisen ja lounaan yhdessä lasten kanssa ja toimii esimerkkinä. Lapset on opetettu siivoamaan omien leikkiensä jäljet ja loput hoitaja siivoaa lasten ollessa päiväunilla. Pph:lta puuttuu ne raportointivelvoitteet, mitä päiväkodin henkilökunnalla on. Ehtiihän nelilapsisen perheen äitikin keskittyä myös lapsiin eikä vain kotitöihin lasten kanssa kotona ollessaan.

henkilöstä kiinni, miten jaksaa lasten kanssa harrastaa ja järjestää tekemistä. Täällä lähialueella asuu useampia perhepäivähoitajia, ulkoilevat kaikki lasten kanssa samaan aikaan kahdesti päivässä, kerran viikossa kirjaston satutunnilla, samoin pph:t ja lapset kokoontuvat yhteiseen "kerhoon" yhdeksi aamupäiväksi viikossa. Kaikki muu on jokaisen pph:n oman viitseliäisyyden varassa, helpommin jaksavat varmasti ne, joilla ei ole omia pieniä lapsia lisänä.

Meillä oli esikoinen (nyt eskarilainen) pph:lla ja aloitti eskarissa. Ehdottomasti olen siihen ratkaisuun tyytyväinen, että hän on eskarissa myös hoidossa (samassa koulussa järjestetään myös päivähoito).

Isossa ryhmässä toimiminen on ihan oma taiteenlajinsa, johon ei ainakaan meidän lapsi ollut tottunut. Siitäkään huolimatta, että pph:n kanssa kävivät jumpissa, nuokkarilla tapaamassa muita pphryhmiä jne. Nyt isossa ryhmässä keskittyminen vaatii opettelua, koska huomion vie se iso lauma (17), johon ei ole tottunut. Leikkiminen sujuu tietysti, mutta askartelun ja harjoitustehtävien tekeminen on haasteellisempaan. Pienemmässä ryhmässä sujuu kuulemma mainiosti.

Tietysti, hyvin yksilöllistä, mutta tässä meidän kokemus.

rauhallisempi ympäristö voi tuoda riehakkaista veljeksistä esiin ihan eri piirteitä. Pph:ia on erilaisia eikä voi kukaan sanoa mitä päivään juuri teidän hoitajallanne kuuluu. Omien lasten hoitajaani en voisi olla tyytyväisempi. Ulkoilevat isoissa ryhmissä monen hoitajan voimin, joten niiltä osin muistuttaa päiväkotia ja lapsille löytyy ikäistään seuraa. Toisaalta askartelussa, syömässä, lukuhetkissä ja päiväunilla väkeä on vain se 4-5 lasta ja lapset saavat keskittymisrauhan ja yksilöllistä huomiota. Metsäretkillä käyvät viikoittain, kiertävät laajalti eri puistoja, kaupungin järjestämiä hoitajien yhteisiä retkiä on kerran kaudessa, jumppa koulun salilla kerran viikossa... Itsekin ajattelin esikoisen mentyä pph:lle vuoden ikäisenä, että haen päiväkotipaikkaa kun on kolmevuotias. En ikinä hakenut sitä paikkaa ja nytkin mietin haenko eskarivuodeksi kokopäiväpaikan päiväkodista molemmille lapsille, jätänkö pienemmän vielä pph:lle tai menisikö isompikin päiväkotiin vain eskaritunneiksi ja iltapäiviksi edelleen pph:lle (tämäkin mahdollista kun ovat vierekkäin). Hyvä pph on kultaakin kalliimpi lapsiperheen arjessa!

kunnes meille tuli uusi vauva ja nyt ollaan kotona. Tuo vuosi teki lapselle oikein hyvää. Meillä oli erittäin hyvä pph. Ulkoilivat juurikin isossa porukassa joka päivä, kerran viikossa oli kirjastoaamu, lisäksi seurakunnan kerho, joka oli suunnattu alueen perhepäivähoitajille. Askarteluja tekivät viikoitain. Aina, kun vein lapseni sinne aamulla, tulvahti heti eteisessä vastaan hyvä ruuan tuoksu. Hän laittoi lapsille ruuat jo heti aamusta valmiiksi, ei siis kokannut lasten aikaan. Kaiken kaikkiaan se nainen oli painonsa verran täyttä kultaa.

Ei niitä kotitöitä lasten aikana tehdä. Aamuruoka on yleensä uunissa tulossa kun vien lapsen hoitoon, välipalat valmistelee päikkäreiden aikana.



Itse vaadin nimenomaan pph-paikkaa. En halunnut lasta isoon meluiseen ryhmään. Hoitajamme käy lasten kanssa joka päivä leikkikentällä jossa on muitakin hoitajia lasten kanssa, kerran viikossa on jumppa ja satunnaisesti muita tapahtumia kuten liikennepuistoa ja lasten konsertteja.



Lapsella on yksi tuttu ja turvallinen hoitaja ja lapsen tulo- ja menoajat joustavat (järjen rajoissa toki). En todellakaan kaipaa lapselle päiväkotipaikkaa.

Meillä se jälkikäteen paljastui tukistelijaksi ja korvasta vetelijäksi sekä nurkassa seisottajaksi.

Meidän lapsen päivähoitoryhmässä ikäjakauma 10kk-2v5kk eli tosi pieniä ovat kaikki (omani on porukan isoin). Silti ulkoilevat joka aamupäivä (aina kun pakkasta on alle -20astetta). Käyvät leikkipuistossa (kävelymatkan päässä 3 eri puistoa), toisten hoitajien pihassa, päiväkotien pihassa (kävelymatkan päässä 2 päiväkotia) tai heillä käy "leikkivieraina" toisia päivähoitajia lapsineen. Eli joka päivälle on leikkiseuraa ja aktiviteettia ja kai näitä voi retkiksikin kutsua. Varsinaisia retki tekivät viime kevätkauden aikana 3 kpl. Iltapäivällä ulkoilevat omalla porukalla, omalla pihalla.



Sen lisäksi joka aamu on laulu/lorutuokio. En tiedä kuinka kauan loruttelevat/laulavat, mutta nopeasti lapsi on alkanut toistaa lauluja.



Askartelua on vähemmän, lähinnä maalavat satunnaisesti sormiväreillä. Tälle syksylle eivät ole tietääkseni askarrelleet vielä laisinkaan (ovat tosi paljon ulkona) eli vuoden kierto ja säät vaikuttavat paljon päivänohjelmaan.



Perhepäivähoidon suurin riski on hoitaja. Hyvällä tuurilla hoitaja osaa hommansa ja hoito on taatusti parempaa, kuin levottomassa ylitäydessä päiväkotiryhmässä. Huonolla tuurilla hoito on juuri tuo minimi eli ruoka, hiekkalaatikko ja päiväunet.

jonka kanssa askartelivat, maalasivat ja piirsivät, leipoivat, loruttelivat, tekivät nuotiolla tikkupullaa ja makkaroita, kävivät metsäretkillä, lastenteatterissa, retkillä, tatamilla voimistelemassa, luistelemassa jne. jne.



Siis todella viitseliäs hoitaja. Lisäksi ulkoilivat kaksi kertaa päivässä. Jos joskus oikein huono sää, hoitaja oli tehnyt temppuradan sisälle.



Eli tosi paljon on kiinni hoitajasta miten paljon viitsii tehdä.



Meidän hoitaja oli lisäksi mielettömän taitava ruuanlaittaja. Oli aloittanut ruuan teon tai esivalmistelut jo ennen lasten tuloa, ja teki valmiiksi sitten ulkoilun jälkeen lasten leikkiessä vieressä.

Kasvattakaa ne lapsenne niin ne pärjää erilaisissa olosuhteissa!

Kasvattakaa ne lapsenne niin ne pärjää erilaisissa olosuhteissa!

Tämä nyt oli aika tarpeeton ja kulunut läppä.

Tietysti niitä riehakkaitakin on täällä kotona yritetty parhaamme mukaan kasvattaa. Ei ne nyt seinille hypi, mutta jos sinulla on kokemusta minkäänlaisesta sisarusparvesta niin tietäisit että sisarukset osaava ottaa mittaa toisistaa ihan tosissaan välillä. Siinä jää vieraskoreus kakkoseksi.

Se siitä.

On siis ilmeisesti vaan odotettava ja katsottava millaisen hoitajan saamme. Pojat ovat 4v ja 2v. Tuleva hoitaja on vielä kaiken kukkuraksi raskaana, joten toivotaan että hän jaksaa juosta kiinni nuorimmaisen kun se päättää lähteä spurtille. :)

Isommalle olisi ollut varmasti enemmän iloa päiväkodissa, varsinkin kun ollan oltu kotona kauan eikä ikätovereita ole lähistöllä.

Ap.