Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttöjen kaveriasioista, miten toimisitte?
10.09.2012 |
Tytöillä ollut jonkin aikaa tauko kaveruudessa, sitten kuitenkin tulevat meidän kotiin leikkimään( siis tämän taulla olleen ystävän kanssa, tätä haettuaan). Leikkivät muutaman tunnin, sitten kuluu aikaa, eikä mitään kuulu tästä meillä leikkineestä tytöstä. Olisiko mielestäsi ollut reilua ja kohteliasta, että hän olisi nyt vastavuoroisesti tullut meiltä hakemaan kaveria, ja täten tehnyt vuorostaan aloitteen leikkiin? Se ettei tule ollenkaan saa asian vaikuttamaan siltä, ettei halua kaveruutta. Niin, luulisin kasvatusalalla olevien vanhempienkin pyrkivän korostamaan vastavuoroisuutta ystävyydessä, ja varsinkin tällaisen tauon jälkeen, mutta huomaan, että juuri tällaiset ammattikasvattajat ovat joskus kaikkein hankalimpia tällaisissa omaa lastaan koskevissa tilanteissa...
Kommentit (28)
Eiköhän se ole sitä sosiaalisten suhteiden opettelua , taito missä naiset ohittavat miehet ja nauttivat usein rikkaista ystävyyssuhteista keski-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ole sitä sosiaalisten suhteiden opettelua , taito missä naiset ohittavat miehet ja nauttivat usein rikkaista ystävyyssuhteista keski-iässä.
Toivon todella, että helpottaa ajan kanssa. Toivottavasti mahdollisimman pian. Kivaa tämä ei ole, ja siksi tuntuukin naurettavalta, että joku tekemällä tekee ongelmaa siitä, kuka haki ja ketä, kun asia ei tunnu lapsia vaivaavan.
monet kommentoijat tarttuivat tuohon mainitsemaani hakemiskertoihin. Tarkoitin kuitenkin tiettyä vastavuoroisuutta vaikeassa tilanteessa kun ei olla todella pitkään aikaan kyläilty kavereina kummassakaan kodissa, tässä tilanteessa olisi kiva että olisi kysytty vastavierailulle, mutta pointtini on että tällaisissa hankalissa tilanteissa voi vanhempi hienovaraisesti ohjailla vielä kouluikäistäkin lastaan...ystävyydessä pitää kuitenkin olla vastavuoroisuutta ja aloitteentekoa, puolin ja toisin. Nyt oli siis tosiaankin kyse pitkästä tauosta, varmaankin vuoden tai ylikin. Ap
lapsesi ei ole kovinkaan tärkeä kyseiselle kaverille.
Lapset nyt vaan valitsevat kaverinsa. Se on ihan kemia juttu.
Halusi vain nähdä lastasi, mutta ehkä se kerta kuitenkin sitten riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustellaan paljon lasten asioista, vanhemmuudesta ja ihmissuhteista. Mulla on omaa elämää paljonkin, mutta olen myös kiinnostunut lapseni ja hänen kavereidensa asioista ja haluan vierestä seurata heidän jatkuvasti kehittyviä taitojaan, myös ihmissuhdetaitojaan...mutta antaa olla, kyllä elämä opettaa meitä kaikkia tavalla jos toisellakin.Ap
Jostain ovikellon rimputtamisestako? Me asutaan maalla, ja lapset ovat hoitaneet kaverisuhteensa puhelimitse, kysyttyään tietysti meiltä vanhemmilta ensin, puolin ja toisin, koska kuskaamisia tarvitaan. En ole pitänyt kirjaa siitä, kuka on käynyt meillä useimmiten, mutta sen tiedän, että lasten kaverit tulevat meille mielellään ja meidän lapset saavat usein kyläilykutsuja. Kuskaamiset hoituvat tilanteen mukaan vuorotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tyttäeresi haluaa voi hän hakea kaveriaan vaikka useammin peräkkäin. Kaveri kyllä sanoo jos ei halua/ehdi leikkimään. Älä puutu liikaa.
vaikka vanhemmat olisivatkin hienovaraisesti "ohjailleet" ja keskustelleet vastavuoroisuudesta.
Vanhemmat ovat voineet myös pyytää hakemaan lastasi ja ehdottaneet häntä leikkikaveriksi. Vanhemmat ovat voineet käsitellä lapsen kanssa kaverisuhteisiin liittyviä asioita ja opastaneet toisten huomioimisessa ym.
Lapsi on voinut todeta, ettei halua. Pakottaako pitäisi? Ei siis pidä automaattisesti sortua ajattelemaan, etteivät vanhemmat olisi asiaa edes käynyt lapsen kanssa läpi tai ovat jättäneet ohjailematta häntä ystävyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi vaikea tähän on mitään sanoa, kun ei tiedä mistä tuo yli vuoden tauko on johtunut?! Muutosta, lasten riidasta vai mistä? Tauko voi vaikuttaa asiaan.
Ja toisekseen, et voi tietää mitä toisten lasten kotona on puhuttu. Vanhemmat voivat puhua lastensa kanssa paljonkin asioita, ohjata käyttäytymään "oikein" ja silti lapsi käyttäytyy erilailla, esim. ei suostu "hakemaan" jotain kaveria.
Esim. meidän tilanteessa kaikki vanhemmat ihan varmasti puhuvat lasten kanssa siitä, että ketään ei saa jättää ulkopuolelle, pitää odottaa, jos on sovittu että mennään yhtä matkaa kouluun/harrastuksiin jne. Silti varsinkin yksi tyttö jatkuvasti jättää jonkun porukan ulkopuolelle kuin nallin kalliolle ja toiset menevät perässä eli osallistuvat näin kiusaamiseen. En todellakaan syytä muiden lasten vanhempia tilanteesta, koska tiedän että ovat puhuneet asiasta ja paljon.
Vastavuoroisuus on tärkeää, kyllä, ja sen oppimisesta on taatusti hyötyä myös aikuisena, mutta ap nyt minusta suotta tekee asiasta ison ongelman ja haukkuu vielä muiden lasten vanhemmatkin.
t. se, jolla myös ongelmia tyttöjen välisissä suhteissa
Pelataan, pelleillään ja tapellaan yhdessä, ei ole ainakaan ensimmäiseen kymmeneen vuoteen jäänyt mitään hampaankoloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikien touhut on paljon suorasukaisempia. Leikitään porukassa ja kun suututaan, saatetaan lyödä toista ja sitten selvitellään että ei saa lyödä.
Tyttöjen touhu on paljon kierompaa, puhutaan pahaa selän takana, eristetään porukasta jne.
Tämän huomaa myös tällä palstalla. Luulen että palstan henki olisi ihan toisenlainen, jos täällä olisi enemmän miehiä kuin naisia.
t. se, jolla ongelmia tyttöjen välisissä suhteissa
sain monenlaisia vastauksia, ja osa laittoi miettimään myös omaa suhtautumistani, mikä on erittäin hyvä. Kaikkea en alkuperäiseen kirjoitukseeni laittanut, siksi myös osa vanhempien osuudesta jäi epäselväksi. Kuitenkin asiasta oli keskusteltu vanhempien kesken, joten ehkäpä siksi täysi hiljaisuus vastapuolelta vähän ihmetytti. Tosin kuten jotkut kirjoittivat, asiaa on voitu yrittää hienovaraisesti ohjailla siihen suuntaan, että lapsi hakisi meiltäkin seuraa, sitä en tietenkään voi tietää. Ja olen samaa mieltä lapsia ei missään nimessä voi pakottaa leikkimään yhdessä, lapsilla on oikeus tietyssä mielessä valita ystävänsä aivan kuten me aikuisetkin teemme. Tässä tarkoitan sitä, että joissakin tilanteissa kuten koulussa ja kodin ulkopuolella ketään ei jätetä yksin. Kuitenkin lapset vasta opettelevat sosiaalisia taitoja, joskus voi olla aihetta "puuttua" käytökseen. Niin, ja tässä meidän tapauksessa oli alunperinkin kyse siitä, että tämän kaverin äiti kovasti toivoi, että leikit taas lähtisivät sujumaan, joten aloitteentekeminen kyläilyyn kodissa olisi varmaan auttanut asiassa. Mutta jokainen koti ja perhe toimivat omalla tavallaan, eikä siinä mitään. Minäkin olen vain epätäydellinen äiti ja varmasti teen virheitä, mutta myös myönnän ne, enkä esitä pätevää ammattilaista, jonka oma kasvatuksellinen ote on virheetön ja joka voi suhtautua toisiin ylimielisesti, ja vetäytyä tilanteesta kun se ei sujukaan oman kasvatuksellisen näkemyksen mukaisesti. Mutta elämä ja leikit jatkukoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytömme on soittanut yhden kaverin varmaan 10 kertaa kylään ilman vastakaikua. Mutta nyt sitten pitkän tauon jälkeen sai kutsun tuon toisen kotiin. Muutama kaveri on käynyt meillä kylässä ilman, että lapseni on saanut lainkaan vastavuoroista kutsua. Lasta tämä ei ole ollenkaan haitannut, hänestä on mukava että on paljon ja erilaisia kavereita. Jos joku kutsuu hänet joskus kyllän, lähtee aina mielellään kaverista riippumatta.
Jos tuo ei ole lapsellesi ongelma, älä sinäkään sitä tee.
En ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että pitäisi jotenkin laskea vuoroja tai kytätä leikkejä.
Meille tulee kaveri, jos meille sopii. Sitten voi olla pitkiä aikoja, jolloin taas eivät näe. Meidän tytöt menee, jos sopii. Jos ei sovi, tulee taas taukoa.
Välillä ovat molemmat meidän tytöt jonkun kanssa, välillä toinen on omien kaveriensa kanssa, välillä toinen. Joskus joku on kotona yksinään, vaikka toinen on kaverilla.
Oikeastiko joku kyttää tyttärensä leikkimiset noin tarkkaan??
hakemisessa, mutta pitkän tauon jälkeen, olisi ollut hienoa jos vastavuoroisuutta olisi nyt ollut. Mutta ei, kun vaan oletetaan että muut hakevat mukaan, ja oma lapsi saa olla tekemättä aloitetta ystävyyteen...mutta toisaalta, meillä kavereita kyllä riittää, en halua että leikitään vain yhden tai kahden kanssa, vaan tietoisesti rohkaisen leikkimään mahdollisimman monen kanssa, ja aika sitten näyttää kenen kanssa leikit sujuu mukavasti. Tytöillä kun helposti on sellaista kaverin omimista ja ripustautumista, jota yritämme välttää. Aikuisen hienovarainen puuttuminen olisi kuitenkin voinut olla paikallaan, sieltä vastapuolelta tarkoitan. Mutta vapaasti vaan hernettä nenään, kun se on ainakin asia, jonka ammattikasvattajat osaavat taitavasti tehdä...Ap
eli kovasti vaikeeta on saada tyttöjä leikkimään yhdessä. aina olisivat vain kahdestaan :(
kolmas ei kelpaaa joukkoon.
vaikka leikki sujuisi kaikkien kanssa kahdestaan , mut kun kaikki kolme paikalla, niin....
tota samaa mietin myös, mikis jotkut vanhemmat ivät yhtään opeta lapsiaan kutsumaan kavereita kotiinsa ??? tietty siksi , et saavat olla itse rauhassa ;) ei ole aina mukavaa, kun talo täynnä meteliä ja hirvee sotku, ja kaikki eväät kaapista syöty...kun saapuu töistä ....ja meno jatkuu iltaan asti.
eli mä kyllä kans perään kuulutan VASTAVUOROISUUTTA!!!!!! se vaan tuntuu täln palstan mammoille olevan ihan utopiaa... taitavat olu just niitä mammoja, jotka lykkäävät lapsensa ovesta ulos, jotta saavat itse makoilla sohvan pohjalla ...
meil siis myös tyttöjä 6-8v ja ovat mielestäni vielä liian pieniä itse hoitelemaan täysin kaverisuhteitaan, tässä iässsä just opitaan ne käytössäännöt. eli yritän myös ohjata lapsiani kaverisuhteiden kanssa.
meille tulee lapset mielellään, ovat tunti kaupalla kerrallaan... mut eivät koskaan kutsu heille... eli vanhemmat kun eivät tarkkaile lapsiaan missä ovat, eivätkä opeta vastavuoroisuuteen....
ei ole mielestäni oikein. oma lapseni kysyy miksi ei sinne pääse leikkimään koskaan, mistä mä tietäisin ja mitä sanoisin ???olen sit sanonut, et kysy kaverilta.... kyllä kohtuus olisi edes joskus kutsua vastavierailulle, enkä tarkoita, et tasan tunti tunnista.. mut jos ees kerran vuodessa????
hyvin paikkansa. On helpompi setviä tai olla setvimättä työssä ammattiroolin takana lasten asioita, kuin omien lasten, ne tunteet, ne tunteet...
Ap nyt varmaankin tarkoitti lähinnä vastavuoroisuudella sitä, että molemmat osapuolet kysyvät/ehdottavat leikkiä, eikä aina vain toinen.
Mutta tuo on totta, että perheillä/vanhemmilla ei tunnu olevan vastavuoroisuutta sen suhteen, missä lapset leikkivät. Joidenkin perheiden kohdalla näyttää menevän AINA niin, että lapset sopivat leikkivänsä ja aina, ihan aina se tapahtuu meillä. Olen joskus soittanut ja kysynyt voisivatko lapset leikkiä joskus heilläkin. Tottakai! on aina vastaus. Mutta silti niin ei koskaan tapahdu. Ainoastaan jos tarvitaan vaikka tunniksi joku aikuinen katsomaan perään, jos vaikka töissä menee pitkään tms. niin silloin onnistuu, ja kun ilmoitan että kotona ollaan, lapset tulevat nopeasti meille. Hauskinta on, että tämän perheen äiti päivittää jatkuvasti fB:hen miten perhekeskeistä elämää vietetään, ihanaa kun on elämää ja lapsia ympärillä...varmaankin se lasten elämän äänet kantautuu sitten heille meidän pihasta ;)
Mutta en jaksa ottaa enää stressiä, pääasia että lapsillao on kivoja kavereita.
opettajat on kyllä surkeita sekä työssään että yksityiselämässä nyt varsinkin.
Vähän väsyttää rankka maanantai oppilaiden ja omien lasten parissa, joten kiskaisen herneen.
Alue: Aihe vapaa
Otsikosta ajattelin, että josko saisin jotain vinkkiä omaan tilanteeseen. Täällä on meneillään tyypillinen tyttöporukan (5 tyttöä) välinen homma, että kolmas on aina liikaa, yksi sanoo yhtä, toinen toista, jokainen jää vuorollaan ulkopuoliseksi eikä aikuiset enää saa selvää kuka teki ja mitä. Näitä kuvioita selvitellään viikottain, vanhempien kanssa ja välillä opettajankin kanssa.
Jos olisikin kyse tällaisesta, että neiti C ei ole hakenut meidän neiti B:tä ollenkaan, vaan kolme kerta neiti A:ta, vaikka on kuitenkin leikkinyt kaikkien kanssa, niin olisipa yksinkertainen tilanne! Ei tarvitsisi vaivata päätä ja soitella opettajalle, kun kaikilla olisi kuitenkin kavereita eikä ketään jätettäisi ulkopuolelle, ihan vain sen takia kun "se ei eilen ottanut karkkia vaikka tarjosin".