miten eroon puremisesta ja läpsimisestä?
Poika kohta kaksi v puree (ja läpsii) niin, että meinaa hermot mennä. Oli välillä pitkä aika ettei moista juuri harrastanut, mutta nyt taas paha tapa on tullut takaisin. Ongelmia on jo tullut hoitopaikassakin, kun yhden tytön äiti on nostanut asiasta kovan haloon. (Tyttö (5 v) itse ei kyllä tunnu olevan asiasta moksistaan, kun justiinsa muutama päivä sitten ilmoitti, että rakastaa poikaa enemmän kuin äitiä, ja muutenkin on koko ajan pojan kimpussa).
Olen aina kieltänyt ja sanonut että pitää silittää/halata ei purra/lyödä, ja näyttänyt miten ja jos ei ole totellut, vienyt jäähylle omaan huoneeseen jne. No ei tunnu tepsivän. Välillä teki niin, että ensin puri ja sitten hali heti päälle tai läpsäisi ja sitten silitti.
Onko teillä hyviä konsteja tiedossa homman hanskaan saamiseen, vai pitääkö vaan odottaa että pojalla tulee enemmän järkeä päähän?
Santeriini, sormi suussa.
Kommentit (5)
Olipa kiva lukea samoista ongelmista, kuin meillä. Nyt poika 1v6kk ja tapa on ainakin viimeaikoina jäänyt pois.
Meilläkin vuoden iässä oli puremista ja myöhemmin päiväkodissa kuulemma pienempien tukistelua ja kotona läpsintää.
Ikävintä on ollut se, ettei päiväkodin hoitajat ole muka aiemmin tällaiseen törmänneet ja siitäkös minulle on tullut entistä pahempi mieli. (Tyyliin mikä lastamme riivaa.)
Käytös on ollut ajoittaista, mutta kun sitä ilmenee, tuntuu, ettei mikään auta. Tuokin oli niin tuttua, että läpsästään ja sitten silitetään päälle. Ilmeisesti kuitenkin muistaa siinä vaiheessa kiellot.
Zemppiä kohtalotovereille, aika parantaa ja kunhan jaksetaan kieltää ja kieltää....
Meillä poika ensin tuossa vuoden ikäisenä harrasti puremista ja nyt sitten parin vuoden kieppeillä keksi myös läpsimisen. Molempia ollaan sitkeästi kielletty ja myös sanottu tuota, että ei saa läpsiä mutta saa silittää.
Pureminen jäi oikeastaan tuossa vähän ennen kahta vuotta kokonaan sitten pois ja läpsiminenkin tuntuu nyt vähentyneen. uskon, että ne sitkeät kiellot ja selittämiset miksi niin ei saa tehdä auttaa.
Lisäksi me annettiin pojalle silloin pahimmassa puruvaiheessa vauva-ajan purulelu takaisin ja sitä kyllä ihan mielellään sitten pureskeli. Olisko ollut joku puremisen tarve, kun tuli hampaita?
Omena
Pitääpä tosiaan kaivaa purulelut esiin. Poika nimittäin kyllä kalvaa kaikkea pöydän reunasta kirjoihin.
Santeriini
Moi!
Meiän kohta 2v. päivänsäde neitokainen omaa samoja tapoja. Lähinnä läpsimistä ja raapimista, pureminen vähän harvinaisempaa.
Hänen kohdallaan tämä kohdistuu lähinnä piemenpiin lapsiin mm. hoidossa ja puistossa. Myös äitiä ja isiä läpsitään, kun kiukuttaa. Ja kaiken lisäksi läpsii j araapiim yös itseään sen jälkeen, kun toruttu... Tosi outoa ja kurjaa, mutta meillä vain aika auttanut.
Meiän neidillä tää on selvästi huomionhakua ja mustasukkaisuutta (oli ennen pienin hoidossa ja sitten sinne tuli 2 pikkusta). Ilmeestä jo näkee, että hän oikein odottaa torumista. Mutta hankalaa, kun ei voi olla välittämättä tietenkään, kun vahingoksi muille...
Meillä jo edistystä tapahtunut ja hoidossa sujuu paremmin. Kai nää siis on näitä ikävaihejuttuja, tosin tylsiä sellaisia:/
Tsemppiä ja jaksamista riiviön äitinä...
..meillä ainakin. Keskimmäisemme oli tosi kova repimään tukasta, puremaan ja läpsimään n. 1,5 -2 vuoden iässä. Siinä oltiin koko muu perhe helisemässä. En osaa sanoa muuta neuvoa, kuin tiukat kiellot, silmiin katsominen kiellettäessä ja tarvittaessa käsistä kiinni pitäminen kai auttoivat meillä. Joskus parin ikävuoden jälkeen yhtäkkiä tajuttiin, ettei lapsi enää tee noita temppuja. Nyt poika on kolmevuotias ja silloin tällöin nappaa pikkuveljeään hampailla. Esim. leikkii laittavansa varpaat suuhunsa ja sitten (varovaisesti onneksi tosin) alkaa puremaan. Sen verran, että tuntuu, muttei satu. Eli vielä pitää jatkaa opetusta...
cafe