KOTIÄIDIT pelottaako tuleva pieni kitueläke?

Jos on aivan pieni eläke, on oikeus saada asumistukea sekä esim. lääkekuluihin toimeentulotukea.

Olen ollut 13v kotiäitinä. Meillä 4 lasta ja aion olla vielä muutaman vuoden kotona kunnes kuopus menee kouluun. Senkin jälkeen aion tehdä vain osa-aikaista työtä.



Tällä hetkellä tilanne on hyvä, mihen palkka on noin 5000e ja se riittää koko perheelle hyvin. Käytännössä minun ei tarvitsisi mennä töihin ollenkaan.



Mutta... Mitä jos eroamme tai muuta kauheaa tapahtuu... Suunitelma B on nyt lukea lähihoitajaksi/sairaanhoitajaksi ja taata sillä työpaikka loppuelämäksi (mikäli terveys sallii) ja jolloin voi ansaita lisäansiota vielä eläkkeelläkin keikkaa tehden.

Olen ollut 13v kotiäitinä. Meillä 4 lasta ja aion olla vielä muutaman vuoden kotona kunnes kuopus menee kouluun. Senkin jälkeen aion tehdä vain osa-aikaista työtä.

Tällä hetkellä tilanne on hyvä, mihen palkka on noin 5000e ja se riittää koko perheelle hyvin. Käytännössä minun ei tarvitsisi mennä töihin ollenkaan.

Mutta... Mitä jos eroamme tai muuta kauheaa tapahtuu... Suunitelma B on nyt lukea lähihoitajaksi/sairaanhoitajaksi ja taata sillä työpaikka loppuelämäksi (mikäli terveys sallii) ja jolloin voi ansaita lisäansiota vielä eläkkeelläkin keikkaa tehden.

Lähinnä siis ne kotiäidit, jotka ovat olleet pitkään vain kotiäiteinä. Kuinka olette järjestäneet eläkeasianne? Kauhistuttaako mahd. hyvin pieni tuleva eläkkeenne? Elättääkö mies silloinkin teidät? Entä jos mies jättääkin teidät?

Ei pelota, maaseudulla pärjää pienelläkin eläkkeellä.

hyvin varmaan pärjää juu 30 vuoden päästä jollain 500 eurolla kuussa... Tai no ehkä kuussa pärjää muttei maassa.

Toisekseen, mihin mä eläkkeellä suuria rahoja tarvin, kun täällä pienellä kylällä asuminenkin on edullista.



10v kotiäitinä

miksi ei elättäisi? olenhan mahdollistanut hänen uransa.

jos jättää niin sitten jättää,mitä sitä etukäteen murehtimaan. ja olen sitä paitsi varmasti lyhytikänen,nyt jo kolmikymppisenä löytyy kiitettävästi sairauksia.

Monta vuotta kotona olleena, ei tulisi mieleenkään miettiä töitä pelkästään eläkkeen takia.

Elämä on tässä ja nyt, eläkeikään tosin vielä aikaa mutta enemmän tämä minua rikastuttaa nyt ja myöhemmin kuin se rahamäärä eläkeiässä.

Mies elättää silloinkin, tai sitten ei. Ei voi tietää. Sen varaan tuskin kukaan jättää nykypäivänä.

Suurempi eläkkeeni tulee kuitenkin olemaan kuin mitä nykyinen kotihoidontuki. Ja eläkkeellä ei todennäköisesti tarvitse enää elättää montaa lasta, joten pärjään mainiosti pienellä eläkkeellä.



Onpahan keinutuolissa muisteltavaa, rikastuttaa tämä kotiäitiys elämää aivan eri tavalla kuin jos painaisin töissä pitkää päivää ja lapset olisivat kellon ympäri päiväkodissa.

Ja toisekseen, mistä sen kukaan voi varmaksi sanoa, että edes koko eläkejärjestelmää on sitten, kun mä olen eläkkeellä.



Yhtä hyvin voisi laajentaa ja kysyä että TYÖSSÄKÄYVÄT, pelottaako että eläkejärjestelmää ei ole sitten kun olet eläkeiässä?



Varmaan pelottaa, mutta mitä se etukäteen murehtiminen asiaa auttaisi. Sitten tulevaisuudessa eletään sen mukaan, mitä sitten on. Jos edes elossa ollaan.

jos siitä viidensadan eläkkeestä pitää maksaa asuminen, ruoka ja lääkkeet, ei sitä paljon mihinkään jääkään. Ei ole lapsia elätettävänä mutta lääkekulut on monilla tosi suuret ja esim. asumiskulut ei yleensä muutu juurikaan pienemmiksi, vaikka ikää tulee ja lapsia ei asukaan saman katon alla.



Jos mies on hyvätuloinen ja olet kotona yhteisellä sopimuksella, alkakaa laittaa rahaa sivuun/sijoituksiin tulevaa eläkeikää ajatellen - ei kuitenkaan mihinkään pankin eläkevakuutukseen tai rahastoon, nämä ovat täysiä huijauksia.

olen eläkeiässä 20 vuoden päästä joten en vielä jaksa sitä ressata.

Luultavasti eläkerahat on jo silloin muutenkin vähissä eli ei ole varmaa saako kukaan enää kunnon eläkettä.

Miehen varaan en laske mitään mutta me olemme naimisissa ja meillä ei ole avioehtoa eli jos ero tulee niin omaisuus menee puoliksi.

Niin ja kuka tietää onko sitä edes elossa eläkeiässä...ehkä noutaja tulee jo aikaisemmin.

Asiat ovat aina järjestyneet tähänkin asti niin uskon ja luotan, että näin on jatkossakin.

Päivä kerrallaan ilman suurta ressiä tulevasta... nautitaan nyt ensin tästä päivästä!

Olen ehkä pyörinyt täällä palstalla liian kauan, kun ainakin kerran vuodessa jotakin " ystävällistä" sielua kiinnostaa eläketurvani. Olen ollut kotona jo 17 vuotta ja mieheni " elättinä" siitä suurinman osan. Meillä molemmilla yliopistotutkinnot, joten toki olisin tienannut itselleni paremman eläkkeen jos olisin ollut työelämässä. En tiedä on tällähetkellä tai tulevaisuudessa niiden ihmisten keskivertoeläke jotka tienaavat noin 4000 kuussa. Valmistuttuani mieheni oli jo yrittäjä, jolla tuolloin oli pitkät työpäivät ja paljon työmatkoja joten lasten nilkkaan työssäkäyntini olisi osunut. Eläkkeestä sitten...kansaneläke on kai nykyään 680 joten se tulee olemaan ainoa etuuteni. Toisaalta meillä ei ole avioehtoa ja mahdollisessa erotilanteessa osuuteni tulisi olemaan pari miljoonaa. Puolella millillä saisin varmaan asunnon ja tuon jäljelle jäävän osuuden pöllökin osaa sijoittaa siten, että saa rahalle korkoa noin 5% vuodessa eli 75 000. Tämä jaettuna 12 kuukaudelle on 6250 egeä kuussa. Joten älä ap huolestu kyllä minä hengissä selviän. Paljonko sinun eläkkeesi tulee olemaan?

jos siitä viidensadan eläkkeestä pitää maksaa asuminen, ruoka ja lääkkeet, ei sitä paljon mihinkään jääkään. Ei ole lapsia elätettävänä mutta lääkekulut on monilla tosi suuret ja esim. asumiskulut ei yleensä muutu juurikaan pienemmiksi, vaikka ikää tulee ja lapsia ei asukaan saman katon alla. Jos mies on hyvätuloinen ja olet kotona yhteisellä sopimuksella, alkakaa laittaa rahaa sivuun/sijoituksiin tulevaa eläkeikää ajatellen - ei kuitenkaan mihinkään pankin eläkevakuutukseen tai rahastoon, nämä ovat täysiä huijauksia.

Miksette ole neuvotelleet miehenne kanssa eläkesäästöistäsi? Teette kuitenkin työtä koko perheen hyväksi, mutta jos mies päättää lähteä, jäätte hyvin pienille eläkkeille. Ei kuulosta mielestäni reilulta....

ap

pelota. Mies laittaa aina kaiken hankkimansa 50% minun nimiini, ihan oma-aloitteisesti. Joskus vastustelin, en enää viime vuosina.

Olen ehkä pyörinyt täällä palstalla liian kauan, kun ainakin kerran vuodessa jotakin " ystävällistä" sielua kiinnostaa eläketurvani. Olen ollut kotona jo 17 vuotta ja mieheni " elättinä" siitä suurinman osan. Meillä molemmilla yliopistotutkinnot, joten toki olisin tienannut itselleni paremman eläkkeen jos olisin ollut työelämässä. En tiedä on tällähetkellä tai tulevaisuudessa niiden ihmisten keskivertoeläke jotka tienaavat noin 4000 kuussa. Valmistuttuani mieheni oli jo yrittäjä, jolla tuolloin oli pitkät työpäivät ja paljon työmatkoja joten lasten nilkkaan työssäkäyntini olisi osunut. Eläkkeestä sitten...kansaneläke on kai nykyään 680 joten se tulee olemaan ainoa etuuteni. Toisaalta meillä ei ole avioehtoa ja mahdollisessa erotilanteessa osuuteni tulisi olemaan pari miljoonaa. Puolella millillä saisin varmaan asunnon ja tuon jäljelle jäävän osuuden pöllökin osaa sijoittaa siten, että saa rahalle korkoa noin 5% vuodessa eli 75 000. Tämä jaettuna 12 kuukaudelle on 6250 egeä kuussa. Joten älä ap huolestu kyllä minä hengissä selviän. Paljonko sinun eläkkeesi tulee olemaan?

Siksi kyselen. Itseäni huolettaa ajatus.... Minun miehelläni ei ole miljoonan omaisuutta, kuten tuskin on harvan muunkaan kotiäidin miehellä. Sinullahan nuo asiat ovat toki hyvin, kun rahaa pärähtäisi koko loppuelämäksi. Omassa osituksessani saisin vain hieman "taskurahaa". Lienet kuitenkin aika marginaalitapaus, kuten ehkä itsekin ymmärrät.

ap

Myydään omaisuus pois niin on rahaa millä elää jos ei eläke riitä.

Koska noita vakuutusyhtiöiden eläkeohjelmat ovat ihan pöllöjä, niistä ei peri, jos hassusti käy yms. typerää. Muistaakseni jopa niin, että jos lopetat säästämisen kesken saat vain 75% rahoista itselleni.



Sitten laskeskelin, että niinkauan kun olen kotona se kaksi sataa säästötilille vähintään kattaa peruselämän. Mieluummin tietenkin enemmän, jos vaan mahdollista. :)

mun elämä on tässä ja nyt. en aio tuhlata elämäni yhtäkään päivää murehtimalla tulevaisuutta. eikä se raha ees sitä onnea tuo. tosiasia on kuitenkin se, ettei meistä kukaan voi tietää vielä eläkkeensä suuruutta. mitäs jos eläkkeiden maksut lopetetaan vallan. mistäs sitä kukaan tulevaa osaa ennustaa.

enemmän minua pelottaa henkivakuutuksesta huolimatta se, että mieheni kuolisi lasten ollessa pieniä. Silloin tekisi tiukkaa koska oma tulotasoni ei tulisi koskaan yltämään siihen, mitä mieheni tällä hetkellä tienaa.



Meillä on kohtalainen asuntolaina josta olemme vapaita alta 5-kymppisinä. Viimeistään sen jälkeen voi ruveta varsinaisesti säästämään eläkettä varten. Toki nytkin jää rahaa säästöön jota sijoitetaan sopiviin kohteisiin.



Asunnon voi vaihtaa pienempään aikanaan jos on taloudellisesti tarvis.



Muutenkin pienellä tulotasolla eläminen on entuudestaan tuttua, vasta pari vuotta on eletty "ihan normaalisti". Eihän pienissä tuloissa ole ongelmia jos osaa suhteuttaa menonsa niiden mukaan.



Mutta... olen kyllä ajatellut palata työelämään muutaman vuoden päästä. Eli kotiäitivuosia tulisi 7-8 (kaksi lasta). Tai sitten en. Mietin sitä sitten kun se on ajankohtaista.