Lue keskustelun säännöt.
Voi itku mikä takapakki pojalla tuli päiväkodin aloituksen kanssa :( Onko vastaavia kokemuksia?
10.09.2012 |
Eli poika on 2,5 vuotias ja aloitti päiväkodin elokuun alusta. Ekat 2 viikkoa meni niin, että jäi aamusin itkemään, söi huonosti siellä jne. Sitten alkoi sujumaan. Jäi mielellään, söi ja nukkui hyvin ja kotona kertoili päivästä tohkeissaan. Yhtäkkiä tuli taas takapakkia ja nyt taas viikon ajan on jäänyt itkien ja hoitajat kertoivat että syöminenkin on taas loppunut. Ymmärrän ettei syö jos on paha mieli, eihän aikuisellekaan maistu kun on paha mieli. Mutta miksi tuli tällainen takapakki yhtäkkiä. Onko muille käynyt näin? Ja miten jatko on sujunut?
Kommentit (6)
isojen vai pienten ryhmään?
Meidän lapselle kävi alkuinnostuksen jälkeen vähän samalla tavalla, kun hän meni tuon ikäisenä alle 3-vuotiaiden ryhmään. Lapsi kertoi itse esim. ettei hän voi keskittyä syömiseen, kun "vauvat" kiljuu koko ruokailun ajan. Kysellessäni päivän tapahtumista hän vastasi:"Siellä ei tehty mitään. Oli tosi tylsää.". Jankattuani, että kai siellä nyt jotain tapahtui, niin lapsi vastasi, että X.n nenä niistettiin, Y:lle tuli kakat housuun ja O itki niin, että räkää alkoi valua nenästä"...
Siirto yli 3-vuotiaiden ryhmään auttoi meidän tapauksessamme: päiväkodissa alkoi taas tapahtua jotakin ja lapsi jäi sinne mielellään :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on ainakin pks:lla ollut paljon vatsatautia liikkeellä. Onko lapsesi ollut sairas? Ovatko muut lapset olleet sairaita? Onko henkilökunta vaihtunut?
Moni asia voi vaikuttaa lapsen viihtymiseen, eikä se varmasti kulje muutenkaan millään lineaarisella käyrällä.
Ota nyt ihan rennosti vaan. Erilaisia vaiheita tulee ja menee. Sanoisin kokemuksella, että päiväkodin aloituksessa eka syksy kokonaan on sopeutumisvaihetta. Ja niitä tulee aina uudestaan jos ohjaajat / ryhmä vaihtuu tms.
Teillä tulee olemaan edessä monia päiväkotivuosia ja varmasti erilaisia haasteita. Joskus lapsen on vaikea jäädä päiväkotiin joskus taas lähteminen on vaikeaa. On lomanjälkeisiä soputumisvaikeuksia jne. Sanoisin että näistä kaikista selviää, kun ei odota sellaista suoralinjaista kehitystä vaan tottuu siihen että vaiheita tulee yksi toisensa perään.
Oli kyllä kuumeessa ja flunssassa tässä välillä ja ajattelinkin että ehkä se vaikutti kans tähän takapakkiin. Mutta eniten aloin tätä miettimään kun hoitajat alkoivat tähän myös kovin ihmeissään puuttumaan. Siis kovasti ovat ihmeissään että miksi lapsi ei yhtäkkiä syökään ja itkee kun jätetään. Luulin, että alan ammattilaiset ovat nähneet erilaisia lapsia ja tottuneet että syksy on uutta aikaa monille. Tuli sellainen olo, että apua, ollaanko me jotenkin poikkeavia.
ei tullut mitään. Itkua, huutoa ja ahdistusta. 2-vuotiaalla on sellainen herkkyysikä, että se onnistuu huonosti.
Kehityspsykologiakin puhuu herkkyysiästä tuossa vaiheessa.
Olin kotona kunnes lapsi oli päivälleen 3-vuotta ja lähti heti menemään loistavasti. Suosittelen.
Jos lapsi jostain syystä ei tunne oloonsa turvalliseksi siellä? Toisaalta on ollut vasta niin vähän aikaa, että ei ole ehtinyt tottumaan.