Meidän 3kk koiranpentu saa enemmän huomioo, kuin 2-vuotias tyttöni.
Onko normaalia, että tuolla julkisilla paikoilla, työpaikalla jos käyn tms. Koiranpentuni on varastanut tyttäreltäni kaiken huomion. Toki ne huomioi tytärtänikin, mutta koiranpennulleni lässyttävät ja ottavat syliin ja oikeen hellivät ja huomioivat todella paljon.
Tyttäreni on tottunut aina olemaan maailmam napa ja oletan, että se olis muillekkin ulkopuolisille ihmisille henki ja elämä.
Paheksun myös tätä, että siskolleni sen oma mies on rakkain ja tärkein, eikä Minun tyttäreni. Minun mielestä jopa ystävieni tärkein asia elämässä pitäisi olla minun tyttö, koska se vaan on mun lapsi ja niin suloinen.
Omituista, että ystävilleni heidän kumppanit ja eläimet ovat tärkeimpiä ja rakkaimpia heille.
Miksi ei minun lapseni?
Ettei su ja sun tyttäresi elämä pyörikkään kaikkien ihmisten ympärillä.
Oletko kuullut lauseesta "muut ihmiset ja jokaisen oma elämä?"
Eivät muut elä sinun elämää. Sinun tyttäresi on ihminen siinä missä muukin. Sinulle se on varmasti tärkeintä, mutta aivan samalla tavalöa siskosi, kuten muidenkin ihmisten elämässä oma puoliso, lapset, lemmikit, vanhemmat yms. ovat tärkeimpiä elämässä. Varmasti kuulutte rakkaisiin ihmisiin sisarellesi ja ystävillesi. Mutta kyllä meillä jokaisella oma puoliso ja lapset ne tärkeimmät on ja tulee aina olemaan.
Siinä ei ole muiden äitien lapsilla tai äideillä sananvaltaa, huolehtikoon omista asioista ja välittäkä muista. Ei kukaan itsekeskeisistä ihmisistä tykkää!