Mies on kuin yksi lapsi lisää tässä perheessä

miehen kämppä oli hirveessä sotkussa ja vaatteetkin mitä sattuu. Mutta ihana mies oli ja on edelleen. Sietää myös komentelua ja valitusta, ikävä kyllä liiankin hyvin. Minusta parempi näin päin kuin että valittaisi minulle sotkuisuudesta, kun en itsekään mikään siivousintoilija ole.

Mutta lasten vaatteet, ruoka, uni ja lääkkeet eivät ole pikkuasioita, ne täytyy miehenkin oppia huolehtimaan kunnolla. Ja on se oppinutkin ajan mittaan, yhä paremmin. Lapsetkin oppivat itse huolehtimaan asiostaan ja aika nuorena jo osaavat ainakin ruokaa pyytää jos nälkä tulee. Toinen lapsista oppi 4v lukemaankin, niin pystyi itse kertomaan mitä päiväkodin ovessa oli tiedotteita.

ei ap, vaan myös yksi "hajamielisen professorin" vaimo

Siivous ja muut pikkuasiat ovat toisarvoisia. Itsellä mies on samanlainen, annan hänen olla mitä on. Lapsista on kuitenkin huolehdittava kunnolla, siitä olen pitänyt kiinni ja miehelleni toitattanut.

enkä taatusti olisi alunperinkään ottanut tuollaista miestä. Kitisee jos häviää lautapelissä? Meillä kestää nelivuotiaskin tappion pelissä suuttumatta.

Osta vaatteita jotka ei ime kosteutta. Niitä on sellaisia hankoja joita ei saa märäksi edes uittamalla.

Mutta muista että sinä et voi määrätä miestäsi. Sinä et ole mikään ylijumala joka määrittää miten asiat pitää tehdä. Naisilla on se paha tapa että he itse määrittävät mikä on oikein ja sitten vaativat miestä tekemään juuri niin kuin he haluavat. Mutta miehelläsi on yhtä paljon päätäntä valtaa asioihin. Hän tekee asiat omalla tavallaan.

On omia tapoja eli makuasioita ja sitten on yksinkertaisesti oikeita ja vääriä tapoja. On esimerkiksi terveellisen rajoissa makuasia, kuinka usein ja tarkasti siivoaa, mutta ei ole makuasia, siivoaako lainkaan vai ei. On makuasia, onko lapsella kylmällä ilmalla mummin neulomat sievät kirjoneulelapaset vai vanhat eriparisormikkaat, mutta ei ole makuasia, onko lapsella paukkupakkasella kädenlämmikkeet vai ei.

Kun taloudessa on lapsia, noiden ei-makuasioiden määrä alkaa kasvaa aika rajusti, koska lapsista pitää huolehtia ja lapsia pitää yhteistyössä kasvattaa. Aikuisena itseään ja rutiinejaan voi laiminlyödä vapaammin.

Ainakin minä päädyin mieheni kanssa yhteen juuri tästä syystä: en tajunnut, että mies ei erota kotona makuasioita ja välttämättömiä juttuja toisistaan, vaan oletin, että meillä on vaan erilainen maku. Ongelma ei ole se, että mies ei tee sellaisia asioita, mitä minä haluan tehtävän vaan se, että mies ei tee sellaisia asioita, jotka on pakko tehdä. Ongelman laajuus selvisi vasta lasten myötä, koska kyllähän se sentään itsensä huolehtii. Kaikessa vanhemmuuteen liittyvässä tuntuu kuitenkin siltä, että mies olisi iso lapsi. Miehen arviontikykyyn ei voi luottaa vaan kaikesta, myös miehen toiminnasta, täytyy olla vastuuussa itse.

Lasten koulu-, kaveri- ja harrastusasiat ja jopa ihan perustarpeet olisivat miehen hoidossa retuperällä. Koulun retket, kokeet ja muuta tiedotteen menisivät täysin ohi, harrastaa ei voisi ja kavereitakin näkisi vain koulussa kunnes on tarpeeksi vanha kyläilemään itsenäisesti. Säähän sopiva pukeutuminen olisi pelkkä haave vain ja pahimmillaan mukelot eivät saisi edes ruokaa. Jos tulen kotiin seitsemältä ja ovella on vastassa kolme nälkäisenä itkua vääntävää lasta, joille mies ei ole huomannut antaa muuta ruokaa kuin satunnaisia keksejä sen jälkeen, kun tulivat päiväkodista/koulusta, kyse ei ole enää siitä, että miehellä on omat tavat vaan siitä, että mies tekee vanhempana paskoja päätöksiä.

Ja kaiken lisäksi tuo esimerkkisi on huono. Se, että lapsella on pakkasella järjestään märät hanskat ei ole omaa tyyliä, vaan huonoa vanhemmuutta. "Oma tapa" ratkaista asia olisi joko se, että nainen laittaa hanskat kuivumaan käytön jälkeen ja tai se, että mies ITSE ostaa ne kastumattomat hansikkaat ja myttää ne kaappiin käytön jälkeen, koska ei halua kuivattaa. Miksi ihmeessä vastuu siitä, että mies hoitaa asiat omalla tavallaan asiallisesti pitäisi olla naisella?

Ja vielä: tietysti se kyvytön huolettava osapuoli voi olla myös nainen, mutta hyvin harvoin se tuntuu näin päin olevan.

Lukijalle on varmaan itsestään selvää, että ero on vireillä ja lapset jäävät minulle.

Ei tarvitse katsoa tuollaista tylsää kitinä-pirkkoa.

Hämmästyttävän monella miehellä keskittymiskyky riittää yhteen asiaan kerrallaan.



Kun siivotaan, niin imuroidaan. Kaikki muu jää, koska asioita ei osata tehdä yhtä aikaa.



Kahden tai useamman lapsen vahtiminen on ylivoimaista jne.



Ulko-oven lukitsematta jättäminen ei ole vain typerää, vaan kutsu rikollisille. Jättäkööt valot palamaan, mutta kahvinkeitin on toinen suuri riski. Tulipalo vai varkaita kotiin? Miten olisi ajastin keittimeen? Yksi riski vähemmän. Suuri SULJE OVI!!!!!!! -lappu ulko-oveen? Huolimatonta toimintaa aikuiselta mieheltä.



Mainitset riskiesimerkit hänelle jälleen kerran. Seuraavassa lauseessa puhut lukkosepästä ja uusista ulko-oven avaimista. Sinulle ja lapsille.

Ja kaiken lisäksi tuo esimerkkisi on huono. Se, että lapsella on pakkasella järjestään märät hanskat ei ole omaa tyyliä, vaan huonoa vanhemmuutta.

Suojakeli? Miten pakkasella voi olla järjestään märät tumput.. krooninen kämmenien voimakas hikoilu?? Vie lapsesi heti erikoislääkärille.

Ja hetkinen, nyt on syyskuu, missäpäin suomea tarvitaan nyt pipoa ja rukkasia pakkasten takia??

Ehkä on olemassa muitakin ajanjaksoja kuin tämä juuri parhaillaan meneillään oleva? Ja mikset pakkasellakin voisi olla märät tumput, jos ne ovat ensin olleet lumessa ja sitten tuodaan vähäksi aikaa sisään. TAI sitten voi joskus tapahtua ajatusvirhe, ja kyseessä onkin +1 sää, eivät märät tumput silloinkaan kovin mukavat ole.

Ap:lle ja kohtalotovereille tsempit, meillä ei ole onneksi noin paha tilanne vaan mies osaa kyllä ottaa vastuuta tarvittaessa, toki sellaiset pienet asiat jäävät helposti huomioitta kuten nyt juuri siivous ja sellaiset, mutta ainakin uskallan jättää lapset turvallisesti hänen huomaansa ja tiedän että he tulevat ruokituksi ja muutenkin hoidetuksi.

Suojakeli? Miten pakkasella voi olla järjestään märät tumput.. krooninen kämmenien voimakas hikoilu?? Vie lapsesi heti erikoislääkärille.

Ja hetkinen, nyt on syyskuu, missäpäin suomea tarvitaan nyt pipoa ja rukkasia pakkasten takia??

Ja kaiken lisäksi tuo esimerkkisi on huono. Se, että lapsella on pakkasella järjestään märät hanskat ei ole omaa tyyliä, vaan huonoa vanhemmuutta.

Suojakeli? Miten pakkasella voi olla järjestään märät tumput.. krooninen kämmenien voimakas hikoilu?? Vie lapsesi heti erikoislääkärille.

Ja hetkinen, nyt on syyskuu, missäpäin suomea tarvitaan nyt pipoa ja rukkasia pakkasten takia??

Urpo...

Sano vähemmän nätisti, annan porkkanaa ja piiskaa. Kirjoita miehelle vaikka lista seinään ja anna tähtitarroja niin kuin lapselle.

Jos mies jättää tavarat sikinsokin niin heitä hänen kamansa permannolle. Sika sikaa vastaan.

En yleensä ymmärrä näitä ongelmia tai sitä että nainen jaksaa sitä katsella. Olen suorapuheinen ja joskus ikäväkin ihminen mutta oma mieheni on siisti ja siivoaa oma-alotteisesti ja hoitaa asioita niin kuin aikuinen ihminen.

Ja kaiken lisäksi tuo esimerkkisi on huono. Se, että lapsella on pakkasella järjestään märät hanskat ei ole omaa tyyliä, vaan huonoa vanhemmuutta.

Suojakeli? Miten pakkasella voi olla järjestään märät tumput.. krooninen kämmenien voimakas hikoilu?? Vie lapsesi heti erikoislääkärille.

Ja hetkinen, nyt on syyskuu, missäpäin suomea tarvitaan nyt pipoa ja rukkasia pakkasten takia??

Jos annetaan esimerkkejä miehen huonosta toiminnasta, miksi luulet, että ne ovat tältä viikolta? Ja tosiaan, ne hanskat saa märiksi vallan mainiosti myös myttäämällä ne jonnekin lumisena. Hyvin ehtivät kastua myös, kun lumi sulaa, jos lumista lasta tuodaan kotiin lämpimässä kulkuneuvossa.

jotka vaikuttavat lasten terveyteen. Märissä hanskoissa ei voi lähteä päiväkotiin tai kouluun, joten mies ei voi päättää jättää niitä mytyssä kaappiin. Kylmällä säällä ei voi lähteä ilman takkia ulos, joten mies ei voi päättää lähettää lasta takitta kouluun. Lapsi tarvitsee kasvaakseen ja jaksaakseen koulussa/päiväkodissa tietyn määrän unta per vuorokausi, joten mies ei voi päättää olla laittamatta lasta ajossa nukkumaan.

Mutta muista että sinä et voi määrätä miestäsi. Sinä et ole mikään ylijumala joka määrittää miten asiat pitää tehdä. Naisilla on se paha tapa että he itse määrittävät mikä on oikein ja sitten vaativat miestä tekemään juuri niin kuin he haluavat. Mutta miehelläsi on yhtä paljon päätäntä valtaa asioihin. Hän tekee asiat omalla tavallaan.

Jos kaveri pärjää töissään hyvin ja korkeammassa asemassakin, kyllä se ei voi pidemmällä aikavälillä olla ihan sattumaakaan.



Eli josko olisi vain niin että huolehtii ja tekee hyvin vain ne häntä itseään motivoivat ja kiinnostavat asiat?



Ex-mieheni oli samanlainen, ulkoisti tehokkaasti kaiken ei-kiinnostavan tekemisen. Kuten siivoamisen, ruokalistan miettimisen jne. Lapsesta sentään huolehti hyvin.

vain miehen käyttäytyminen, tilanne ei muutu. Fisherin eroseminaarissa (ja monessa muussakin parisuhdeterapiassa) todetaan, että jos molemmat osapuolet eivät ole motivoituneita muutokseen, avioero on erittäin todennäköinen. Miten se voi olla mahdollista? Alivastuullisella on yleensä parinaan ylivastuullinen. Jos ylivastuullinen ei osaa muuttaa toimintatapojaan, alivastuullinenkaan ei muutokseen kykene.



Vaikeinta avioeron estämisessä on havaita oma osuutensa perheen ongelmiin.

korkeasti koulutettu mies ei ole kiinnostunut lasten asioista ja kotihommista. Suoraan sanottuna ei arvosta niitä pätkääkään ja kotoaan on oppinut sen mallin että äiti passaa.. vuosia olen yrittänyt muutosta mutta ei mitään edistystä. kun on 3 lasta ei jaksa eikä pysty yksin huolehtimaan (juu ja en laske mistä tässä lapseksi..)

minun mieheni on myös ns. normaaliälyinen, hyvässä työpaikassa ja tohtorin tutkintokin löytyy. Ja ongelmana on se, että herra Täydellisyydelle ei kotona kelpaa mikään. Jos minä luuttuan lattian, se ei ole tarpeeksi puhdas, eikä vaatteet tarpeeksi hyvin silitetyt. Ylipäätään sitä ärsyttää kaikki mitä minä tai lapset teemme ja naputtaa ja kiukuttelee joka asiasta. Jumantsuikka kun meinaa mennä hermot (ja meneekin aina silloin tällöin). Mies on kuin iso vauva - kaiken pitäisi mennä hänen tahtonsa mukaan ja SILLÄ SEKUNNILLA!



Olisin todella tyytyväinen leppoisaan alisuoriutujamieheen, joka vain unohtelisi tavaroita ja laittaisi lapset nukkumaan pari tuntia nukkumaanmenoajan jälkeen, mutta jättäisi minut ja minun työni arvostelematta. Kiittäkää onneanne!

Ymmärrän ap sua täysin. Meillä on sama tilanne. Mies hoitaa työnsä hyvin ja on edennyt urallaan, joten ei voi olla älystä kiinni. Olen vuosia yrittänyt kouluttaa ottamaan vastuuta mutta edelleenkin minä olen se joka viime kädessä huolehtii kaikesta. Ärsyttää kun kotona asuu lasten lisäksi yksi aikuisteini, joka ei esim. jaksa/viitsi lukea koulusta tai päikästä tulevia lippuja ja lappuja. En ymmärrä mistä tämä kaikki kumpuaa. Ilmojen kylmettyä mies esim unohti pakata lapselle päikkään mukaan päähineen. Sitten mulle naputetaan lasta hakiessa kun lapsella ei ole lämmintä vaatetta.... huoh. Viime talvena vedin täydelliset raivarit sellaisesta yksinkertaisesta asiasta kun vaateiden kuivaamisesta. Märät hanskat oli runnottu kaappiin kasaan muiden vaatteiden sekaan. Ja sanoin samasta asiasta useamman kerran ennekuin sain raivarit ja huusin naama punaisena, että on se kumma, ettei tällainen yksinkertainen asia mene jakeluun. Anteeksi purkaus.... onneksi on kohtalotovereita, postitiivista on, että mies on hyvä isä, joten siitä ei voi valittaa mutta joskus ois kiva kun olisi se toinenkin aikuinen jakamassa vastuuta.

Osta vaatteita jotka ei ime kosteutta. Niitä on sellaisia hankoja joita ei saa märäksi edes uittamalla. Mutta muista että sinä et voi määrätä miestäsi. Sinä et ole mikään ylijumala joka määrittää miten asiat pitää tehdä. Naisilla on se paha tapa että he itse määrittävät mikä on oikein ja sitten vaativat miestä tekemään juuri niin kuin he haluavat. Mutta miehelläsi on yhtä paljon päätäntä valtaa asioihin. Hän tekee asiat omalla tavallaan.

Ai minä määritän, että hanskat laitetaan kuivumaan kun ne on märät? Tai ne liput ja laput pitää lukea? Tai että lapselle pitää laittaa kelinmukaiset vaatteet päälle. Just. Mun mielestä se on sanomattakin selvää...(Ja ei ole sellaisia hanskoja olemassa, jotka ei esim räntäkelillä ole märät.)

Ja kaiken lisäksi tuo esimerkkisi on huono. Se, että lapsella on pakkasella järjestään märät hanskat ei ole omaa tyyliä, vaan huonoa vanhemmuutta.

Suojakeli? Miten pakkasella voi olla järjestään märät tumput.. krooninen kämmenien voimakas hikoilu?? Vie lapsesi heti erikoislääkärille. Ja hetkinen, nyt on syyskuu, missäpäin suomea tarvitaan nyt pipoa ja rukkasia pakkasten takia??

Osaatko sä lukea? Ymmärrätkö lukemaasi? Esimerkissä puhutiin viime talvesta...

Oliko ne seurusteluaikana sitten ihan kelvollisia? Vai muuttuivatko vasta lasten syntymän jälkeen? Jos mies on ollut jo seurusteluaikan tomppeli, niin miksikäs se siitä muuttuisi.

Meillä mies ei tosin tee yhtään mitään ennekuin pyydän häntä tekemään jotakin. Kun pyydän, niin alkaa mököttämään, kun käsken. En vain tajua, eteä ei itse oma-aloitteisesti tajua/halua tehdä yhtään mitään.

Ymmärrän siis täysin sinua, ap.

Mieheni on lähes 50v- joten en todellakaan tiedä, muttuuko tämä koskaan. Sen tiedän, että on tämän "mallin" saanut kotoaan. Isänsä on ihan samanlainen.

Tarkkaavaisuushäiriöstä en tiedä. Hysin ehkä liiankin rauhallinen on, todella fiksu, mutta ihan kuin unessa olisi kokoa ajan.

Tai sitten olen vain opettanut hänet tähän ja ei millään haluaisi muutosta, kukapa haluaisi. Tai no minä kyllä haluaisin, koska silloin olisin varmasti paljon-paljon paremmalla päällä, eikä vitoittaisi koko ajan.

Ei suinkaan tasavertainen ja vastuuntuntoinen aviomies vaan ihan kuin lapsi :( Ei hoida asioita mitkä lupaa, ei pidä kiinni asioista mitkä olemme sopineet lasten hoidosta (esim nukkumaanmeno ajoista), lapsi saattaa olla ulkona ilman ulkovaatteita, ei siivoaa jälkiään (jos siivoaa niin jättää puolet tekemättä), saattaa jättää kotoa poistuessaan valot, tv:n, kahvinkeittimen päälle, ei lukitse ulko-ovia.. jnejne.

En haluaisi erota mutta taas tuntuu että tästä ei vain tule mitään :( Olen yrittänyt puhua nätisti ja vähemmän nätisti mutta mikään ei koskaan muutu. Onko jotain paikkaa mihin voi mennä juttelemaan tai hakea neuvoa? Pakko oli purkautua nyt tänne, jos vaikka joku osaisi neuvoa mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä.

Ei tätä vain jaksa.. Haluaisin että mies on tasavertainen kumppani! Hoitaisi oman osuutensa perhe-elämästä ja olisi vastuuntuntoinen niin että häneen voisi luottaa että homma hoituu kun en ole kotona. En voi ymmärtää miten muuten fiksu mies voi olla tuollainen. Tottakai pelkään että joskus käy jotain pahempaa; kuten talo palaa kun silitysrauta on jäänyt päiväksi päälle.. Ehkä hänellä on joku tarkkaavaisuushäiriö mutta kun olen yrittänyt hänen kanssaan puhua näistä asioista niin hän suuttuu..

Minun mieheni sanoisi tuohon että "halua ihan vapaasti rakas" ja nauraisi päälle. Eli ei kannata haluta sellaista johon itse ei voi vaikuttaa.