Koti-ikävä kun olen töissä

Tai no, ei varsinaiseti koti-ikävä, mutta kaipaan poikaani ja haluaisin vain olla kotona hänen kanssaan..

Maailman suloisin, ihanin pieni 1v poika.

Tuntuu niin ikävältä että hän otti ensiaskeleet kun oli isänsä kanssa kotona, ja minä töissä.

Olen jotenkin niin katkera siitä, että mies ei ole vieläkään löytänyt töitä, että minun on pakko elättää meidän perhettä vaikka mies tienaisi tuplasti enemmän kuin minä kunhan vaan töitä saisi...

Nyt varsinkin kun olen taas raskaana, ja on huono olo, ja väsyttää, ja mies saa vaan olla kotona pojan kanssa...

Ja nyt miehen vanhemmat ehdotti että ottaisivat pojan luokseen yöksi ensi viikonloppuna kun minulla on vapaa vkloppu että saisimme nukkua pitkään, ja mies ei sitä ymmärrä että en halua lähettää poikaa pois sitten kun minulla vihdoinkin on aikaa olla pojan kanssa kaksi kokonaista päivää peräkkäin.



Nojoo, sekava vuodatus, mutta tulipahan nyt purettua....