kirppisharrastajat: mikä saa sinut pydähtymään tietyn pöydän kohdalle itsepalvelukirppiksellä?

niin että sitä ei ole liikaa (en jaksa yleensä esim. penkoa laatikoita tai korkeita pinoja, katson vaatteet mieluummin henkareilta).



Kiva juttu on myös jos pöydän omistaja on laittanut selvän lapun näkyville, missä kertoo millaisia vaatteita on myynnissä (esim. naiselle koot 38-40)

Joskus, kun vilkaisen ensimäisen vaatteen hintaa, ja se on kallis, en edes katso muita pöydän tuotteita. Jos on roinaa paljon, tahraisia, rikkinäisiä tai ryppyisiä vaateita, kävelen ohi, enkä pengo.

parin tuotteen hinnat. Jos tuntuu olevan yläkanttiin, en viitsi edes katsoa muita tavaroita/vaatteita ko. pöydästä.

-jos on merkitty koko ja se on oikea (tytölle 134-150cm)

-tosi siististi ja nätisti laitettu pöytä, liina tmv ->yleensä näissä vaan tavarat sikahintaisia

-joku tavara, esim. kirjakasa pistää silmään ja saa penkomaan

-jos aikuisten vaatteissa värimaailma näyttää "omalta"



Käytän yleensä ihan kunnolla aikaa kirppiksellä

ei liikaa tavaraa kerralla

Siisti pöytä missä ei liikaa tavaraa ja koot selvästi esillä, olipa aikusten tai lasten vaatteita. Kiva jos pöytä erottuu jotenkin,esm kivat laput, vaatteistanå kokoiltu asuja, pöytää somistettu jne.



En myös ikiä pengo pinoja enkä osta ryppyisiä tai haisevia vaatteita. Jos taas löydän yhdenkin kivan jutun pöydästä, käyn koko pöydän huolella läpi. Usein ostan samasta pöydästä "kaiken", vaikka 10-15-20 tuotetta, jos ovat mieleen ja hinta kohdillaan.

tai vaatteita.

Esim. nykyisin kun olen teinityttöjen äiti, pysähdyn pöytään, jossa on selvästi nuorten vaatteita ja tavaroita.

Silloin kun lapset olivat pieniä, erotin jo kaukaa tietynmerkkiset, etsimäni lastenvaatteet ja jäin tutkimaan pöytää muutenkin, jos koko ja hintaluokka olivat sopivia.

Sotkuisuudella ei ole merkitystä, usein pengottu pöytä sisältää jotain mielenkiintoista.



Riippuu siitä mitä olen kirppikseltä etsimässä. Jos on kiire ja etsin vaikka taloustavaraa, ohitan vaatepöydät. Koen plussana, jos pöydässä on lappuja, joista käy ilmi vaikka mitä kokoja lastenvaatteita on tarjolla.

Tottakai nopeampi on katsoa siististä pöydästä mitä löytyy. Siis topit, farkut, paidat jne omissa pinoissaan. Pikkusälä vaikka korissa jne.



Ihan umpitäyteen sullottu pöytä on joskus liian raskas ja jää katsomatta. Mutta saattaahan sieltäkin joukosta joku mielenkiintoinen silmiin osua ja jää sitten tutkimaan kuitenkin.

ei esim. innosta 10 laatikkoa vauvojen vaatetta laatikoissa. tai vanhat lenkkarit tai 80luvulta olevat adidaksen verkkarit ;) kammotus

(samoin kuin kysyn "malliksi" yhden tuotteen hinnan taviskirppiksellä), jos tavara on liian kallis, en katso muita vaan jatkan eteenpäin

Minut karkoittaa likaiset ja erittäin huonokuntoiset vaatteet.



Tehokkaasti karkoittaa myös pöytä täynnä kaikkea uutta ja hinnoittelukoneella hinnoitellut tavarat.



Lisäksi karkottaa selvästi ylihinnoitellut tuotteet.



Helppo mittari siitä miten ammattimaisesti (minua karkoittava tekijä) pöytä on hinnoiteltu on Aku Ankan taskukirjojen hinnat. Jos on yli 2€, on myyjä yleensä trokari tai hinnoitellut kaiken muunkin yläkanttiin.



Pysähdyn yleensä katsomaan omille lapsilleni sopivia vaatteita ja myös itselleni sopivia siistejä merkkivaatteita. Muodikkaat siistit kengät ja merkkilaukku takaavat sen että pysähdyn ja katson mitä pöydästä löytyy. Omista vaatteista maksan mielellänikin enemmän, jos ne ovat laadukkaita.

usein yleissilmäys riittää eli jos tavara rojun oloista (esim jotain vanhaa minusta rumaa muovisälää), tai vaatteet kuluneen kulahtaneen oloisia niin sen näkee jo ohikävellessä, enkä pysähdy. Jos näky on parempi kurkkaan yleensä jostain vaatteesta tai tavarasta hinnan ja jos hinnat on minusta yläkanttiin niin tarkemmin en tutki. Jos hinnat on matalat/hyvät niin sitten pyshdyn kunnolla katselemaan.

Pöydästä pitää nopealla silmäyksellä näkyä, mitä siinä myydään.



- Lastenvaatteista kannattaa pöytään laittaa lappu, missä kerrotaan minkä kokoisia vaatteita on myynnissä. Aina parempi jos vielä eri kokoiset on lajiteltu jotenkin.

- Vaatteet on helpompi katsoa henkareilta, mutta siistit pinotkin käyvät (ne eivät kauaa pysy siisteinä). Pienet vaatteet voi laittaa vaikka kokojen mukaan koreihin tms.

- Ei liikaa tavaraa. En ryhdy penkomaan, jos pinossa ei ole päällisin puolin katsoen mitään minua kiinnostavaa.

- Vain ehjiä, puhtaita, siistejä tavaroita. Ne rikkinäiset ja likaiset roinat kannattaa oikeasti jättää pois, koska epäsiististä ja likaisesta kasasta ei viitsi kaivella mitään.

- Hinnat järkevälle tasolle. Kiertele ja katso muiden pöytien hinnoittelu ja tee oma hinnoittelusi vaikka huutonet tai joku kirppispalsta auki.

mutta kun puhutaan järkevästä hintatasosta, niin menin toissa viikolla ihan puihin, kun olin järjestämässä omaa pöytääni kirpalla. Yksi nainen katseli siinä lasten t-paitoja ja kysyi, että mitä vikaa näissä vaatteissa on, kun myyn niin halvalla (0,50-2 euroa/vaate). Vastasin tietysti, että ei mitään vikaa, koska ovat siistikuntoisia, yhdellä lapsella olleita. Nainen ei ottanut minun pöydästäni mitään, vaan siirtyi viereiseen pöytään, jossa oli vastaavankuntoisia, -värisiä ja -tyylisiä mutta huomattavasti kalliimpia paitoja (kävin vakoilemassa, kaikki t-paidat olivat 3 - 5 euron hintaisia). Otti niitä stten kolme!



En tajua. Miten löytää sopiva hintataso, jos liian halpa ei kelpaa - mutta ei liian kalliskaan saisi olla.

ja usein pysähtyminen on tuuristakin kiinni

Ne siis tarkastan aina. Sekä mielenkiinnosta, että tsekkaan pöydän hinnoittelupolitiikan. Jos pokkarista pyydetään 4,50, tuskin löydän mitään halvalla tästä pöydästä. Jos kirjat 1-2 euroa, katson muutkin tarkemmin. Varsinkin jos kirjat on vielä hyviä ;-)



Jos yksikin laadukas vaate, laukku tai kengät, pysähdyn tarkastamaan, onko muutakin tasokasta.



Henkareista kivempi katsoa kuin laatikoista. Selkeys hinnoittelussa ja kokomerkinnöissä. Sopiva määrä tavaraa, vaatevuoret ahdistaa ja harvoin juutun penkomaan.



Vauvanvaatepöydät ohitan, etsin yleensä vaatteita itselle ja sitten muuta tavaraa, astioita, verhoja, kirjoja. Nuorille ostan, jos löydän merkkivaatteita.

- siisti pöytä (ei tarvitse penkoa, eli ei liikaa tavaraa)

- lappu, jossa ilmoitetaan mitä tavaraa/vaatetta/kokoa tarjolla

- selkeästi merkityt hinnat (ja koko jos kokolappu hävinnyt!)

hmmm.



Kammoan kirppiksillä täyteen ahdettuja kopperoita. Kaikki tavarat on kiinni toisissaan, pinot kaatuilleet, krääsä pussitettu yksitellen ja sitten nakattu isoon laatikkoon..brrrh Otan myös jalat alle jos näen jossain käytettyjä alusvaatteita, meikkejä tms tai promotavaraa.



Hyvä kirppiskoju on ns. "ilmava", eli tavaroita ei tosiaan ole liikaa kerralla. Pystyn poimimaan esineen, ilman että pelkään kaatavani pinon kristallilaseja tms.



Etsin kirppiksiltä lautapelejä, harrastekirjallisuutta, kirjasarjoja, sisustustarvikkeita ja sen semmoista. käyn aika paljon kirppiksillä, ja vertaan aina mielessäni hintatasoja.

vaatteet ja se että tavaraa ei ole tungettu liikaa pöytään

Yleensä etsin jotain tiettyä juttua kuten tietyn kokoisia kumppareita lapselle, vauvan potkareita, farkkuja... Tsekkaan pöydät joissa näen noita. Eli homman juju on itselleni siinä että tavaraa on sen verran että ohi kävellessä näen onko siinä sitä mitä etsin. En koskaan pengo epämääräisiä kasoja ja laatikoita. Ja jos pari ensiksi vilkaisemaani tuotetta on ylihintaisia, en tutki kaikkien loppujen hintoja.

Ei liikaa tavaraa, ei nuhjuisia vaatteita, ja ennenkaikkea lapussa sanotaan minkäkokoisia vaatteita on tarjolla. Jos lappu puuttuu, saatan pysähtyä penkomaan muutaman vaatteen, jos ne eivöt näytä sopivilta, jatkan eteenpäin. Jos näkyvillä olebat vatteet on nuhjuisia, en edes pysähdy penkomaan onko niiden alla kenties jotain käyttökelpoista.