Katoin just Sex and the City -elokuvan uudestaan
(oon nähnyt sen jostain syystä aika monta kertaa, vaikken varmastikaan kuulu elokuvan kohdeyleisöön), ja täytyy kyllä sanoa, että tää Bigin lähteminen pois hääpaikalta on todella köyhästi motivoitu. "Haluan tietää, oletko se yhä sinä", mitä vittua?!
Kommentit (20)
asiaa, koska suhtaudun elokuvaan vain aivot narikkaan - viihdehöttönä (vaikka en muuten semmoista harrasta, ilm. SATC tyydyttää mut täysin sen osalta), mutta nyt alkoi ärsyttää! Kakkosleffahan on vielä huonompi, aivan masentavaa paskaa.
Onhan se sarjakin viihdehömppää, mutta ihan laadukasta sellaista!
Ap
En tajua, miten tuossa mentiin noin metsään, kun sarja on äärimmäisen hyvin rakennettu. Sarja on myös uskottava (komediaksi ja hötöksi), siis tiettyine ihmissuhde ja tunne-elämän ongelmineen.
Mutta noin leffat... voi itku. Ja hyvin kuvasit tuon tunteen, joka tuli tästä ekasta asetelmasta.. siis mitvit?!
Mulle tuli tunne, että alkuun piti nopeasti väsätä tämä Carrien ja Bigin ero, jotta varsinainen elokuva pääsee alkamaan. Ja se ero oli toteutettu todella kehnosti.
Vaikka sarjassa yksi jakso oli puolituntinen, silti ei jäänyt tunnetta, että mitään olisi kiirehditty, vaan asioita jaksettiin rauhassa kehitellä. Leffassa ei jaksettu, ja siksi ne läsähtivät pannukakuiksi.
-2-
Mulle tuli tunne, että alkuun piti nopeasti väsätä tämä Carrien ja Bigin ero, jotta varsinainen elokuva pääsee alkamaan. Ja se ero oli toteutettu todella kehnosti.Vaikka sarjassa yksi jakso oli puolituntinen, silti ei jäänyt tunnetta, että mitään olisi kiirehditty, vaan asioita jaksettiin rauhassa kehitellä. Leffassa ei jaksettu, ja siksi ne läsähtivät pannukakuiksi.
-2-
Lisäksi mua kiusaa, että Charlottesta on tehty noissa leffoissa varsinainen comic relief, joka vauhkoaa Meksikon hygieniasta, paskantaa housuihinsa ja kakkososassa vatvoo Harryn mahdollista uskottomuutta. Charlotte on mun lempihahmo, ärsyttää, että sitä kohdellaan noin! Tietty kaikki hahmot on pilattu leffoissa, mutta toi nyt jäi mulle päällimmäisenä mieleen.
Ap
onhan se Charlotten housuunpaskominen tosi hauska juttu, tarkoitan vaan, että jotenkin Charlottesta tulee sellainen tyhmä kotirouvakananen noissa leffoissa,
Ap lisää.
niin muistanette että Big vetäytyi monta kertaa suhteesta Carrien kanssa eri tekosyillä ja mun mielestä toi oli leffassa oiva jatkumo sille tapahtumasarjalle.
Eka leffa oli hyvä, toka leffa taas oli täyttä kuraa. Ainoa hyvä kohta tokassa leffassa oli Charlotten ja Mirandan äitiys -keskustelu drinkkien kera.
Sinkkuelämää on ollut sarjana sen verran viihdyttävä, että miehenikin on sitä joskus katsellut kanssani. Leffa oli pohjanoteeraus: nuori, musta nainen antamassa elämänohjeita nelikymppiselle Carrielle, kotirouva-Charlotte ja paskaa musaa bileissä. Siitä puuttui sellainen tietty räävittömyys ja nokkeluus kokonaan.
onhan se Charlotten housuunpaskominen tosi hauska juttu, tarkoitan vaan, että jotenkin Charlottesta tulee sellainen tyhmä kotirouvakananen noissa leffoissa,
Ap lisää.
Mutta sellanenhan se oli jo sarjassa. Tai halusi olla. Etsi prinssi oikeaa apinan raivolla ja halus elää täydellistä kotirouva -elämää keinolla millä hyvänsä.
SATC on ainoa sarja, jota voisin sanoa fanittavani. Olen katsonut sarjan alusta loppuun useaan kertaan ja leffat toki myös.
Ykkösestä pidän. Mielestäni Bigin temppu ei ole mitenkään heppoinen, vaan tilanteeseen ja hänen aikaisempiin tempauksiinsa suhteutettuna varsin ok.
Kakkosessa sen sijaan ei kauheasti sitten enää ole mitään kehuttavaa. Visuaalisesti kaunista katsottavaa se kyllä on ja siksi sitäkin tulee katsottua silloin tällöin uudelleen.
Ei Big aina vetäydy suhteesta, myös Carrie dumppaa Bigin, koska Big ei halua samanlaista suhdetta kuin Carrie. Carrie myös tarrautuu aika tavalla Bigiin ja painostaa etenemään suhteessa - mm. stalkkaa Bigiä, jotta pääsisi tapaamaan hänen äitinsä.
Oli noissa leffoissa muutamia ihan hyviä ja/tai hauskoja kohtauksia, mutta kokonaisuus - paskaa.
Ap
ja sellainen vaikutelma jäi, että näissä nyt kovasti yritetään tehdä leffaa, ja siitä pitää tehdä väkisin jotain.. erilaista kuin sarjasta, ettei vain tulisi vain pidennettyä jatko-osaa. Jos olisivat keskittyneet tekemään ikään kuin pidennetyn jatko-osan sarjalle, niin se olisi ollut huomattavasti parempi.
Kaikki on erilaista, komedia, sävy, jopa henkilöhahmot vaikuttavat niin pinnallisilta ja tyhmiltä näissä leffoissa. Ja se Mirandan ja Stevenin vaikeudet oli ihan kökköä, ja dialogi epäuskottavaa. Pähkinän kuoressa: Steven pettää Mirandaa, Miranda ei anna anteeksi, lopussa kaikki sovitaan. Ja oikeasti, jos sarjassa olisi ollut tällainen juonenkuvio, niin siinä olisi ollut vähän enemmän ulottuvuuksia.
Ja kuten sanoit, niin tuntuu että henkilöhahmot eivät toimi, käyttäydy eivätkä ajattele siten, kuin "heidän kuuluisi". Mehän tavallaan tunnetaan heidät jo, kun olemme niin monet tuotantokaudet heitä seuranneet. Ja nyt sitten näissä leffoissa ne tuntuu ihan pahvinukeilta...
Huh! :D
Ei mulla muuta, innoistuin vain kovin, kun joku oli kerrankin samaa mieltä minun kanssani, ihan sama mistä aiheesta! Tuli ihan tunne, että jee, mua ymmärretään!
-2-
onhan se Charlotten housuunpaskominen tosi hauska juttu, tarkoitan vaan, että jotenkin Charlottesta tulee sellainen tyhmä kotirouvakananen noissa leffoissa,
Ap lisää.
Mutta sellanenhan se oli jo sarjassa. Tai halusi olla. Etsi prinssi oikeaa apinan raivolla ja halus elää täydellistä kotirouva -elämää keinolla millä hyvänsä.
sarjassa. Musta sen hahmo tehdään noissa leffoissa jotenkin koomiseksi. Musta se on epäreilua, koska Charlotte on älykäs ja hänellä on vahvat mielipiteet, vaikka ei tuo niitä jatkuvasti äänekkäästi esiin, koska on hyvätapainen ja empaattinen.
Ap
SATC on ainoa sarja, jota voisin sanoa fanittavani. Olen katsonut sarjan alusta loppuun useaan kertaan ja leffat toki myös.
Ykkösestä pidän. Mielestäni Bigin temppu ei ole mitenkään heppoinen, vaan tilanteeseen ja hänen aikaisempiin tempauksiinsa suhteutettuna varsin ok.
Kakkosessa sen sijaan ei kauheasti sitten enää ole mitään kehuttavaa. Visuaalisesti kaunista katsottavaa se kyllä on ja siksi sitäkin tulee katsottua silloin tällöin uudelleen.
Sama juttu, minäkin olen katsonut sarjan ja ekan leffan mooonta kertaa. Ja olen kanssasi tismalleen samaa mieltä kaikesta mitä tässä kirjoitit.
Jännä tosiaan että toiset näkee asiat noin kuten nuo pari kirjoittajaa.
Mutta sellanenhan se oli jo sarjassa. Tai halusi olla. Etsi prinssi oikeaa apinan raivolla ja halus elää täydellistä kotirouva -elämää keinolla millä hyvänsä.
Mutta Charlotte KEHITTYI sarjassa. Ei se lopussa enää todellakaan ollut mikään kananen kotirouva. (Tai tietysti jossain määrin, mutta ei todellakaan enää mikään hönö.)
Sarjassa vaikeudet kasvatti Charlotten ulos siitä kuplasta. Epäonnistunut avioliitto, ei-niin-prinssimäinen uusi aviomies, vaikeudet saada lasta, keskenmenot. Asiat, mistä Charlotte haaveili, eivät olleet sitä miltä näyttivät (täydellinen prinssi ei tarkoittanut täydellistä avioliittoa), asiat eivät sujuneet "käsikirjoitetusti".
Ja leffassa sitten palattiin tähän alkuaikojen hahmoon, vielä jopa hieman karrikoidummassa muodossa.
Mehän tavallaan tunnetaan heidät jo, kun olemme niin monet tuotantokaudet heitä seuranneet. Ja nyt sitten näissä leffoissa ne tuntuu ihan pahvinukeilta...
Huh! :D
Ei mulla muuta, innoistuin vain kovin, kun joku oli kerrankin samaa mieltä minun kanssani, ihan sama mistä aiheesta! Tuli ihan tunne, että jee, mua ymmärretään!
-2-
Kevyestä aiheestakin voi saada hyvän keskustelun!
Ap
onhan se Charlotten housuunpaskominen tosi hauska juttu, tarkoitan vaan, että jotenkin Charlottesta tulee sellainen tyhmä kotirouvakananen noissa leffoissa,
Ap lisää.
Mutta sellanenhan se oli jo sarjassa. Tai halusi olla. Etsi prinssi oikeaa apinan raivolla ja halus elää täydellistä kotirouva -elämää keinolla millä hyvänsä.
sarjassa. Musta sen hahmo tehdään noissa leffoissa jotenkin koomiseksi. Musta se on epäreilua, koska Charlotte on älykäs ja hänellä on vahvat mielipiteet, vaikka ei tuo niitä jatkuvasti äänekkäästi esiin, koska on hyvätapainen ja empaattinen.
Ap
Tokassa leffassa näin varmasti onkin, se on nimittäin todella surkea, eikä kukaan hahmoista ole oikein "oma itsensä". Mutta eka leffa kyllä toimi, eikä mun mielestä Charlotte siinä ollut sen koomisempi kuin muulloinkaan.
elokuvissa henkilöhahmojen ammatit jäi täysin taka-alalle kun sarjassa ne olivat olennainen osa. Elokuvat oli jotenkin vain sellaista kiiltokuvamaista asusteiden esittelyä. Sisältö jäi puuttumaan.
Kaikki muut hehkuttivat sitä ja tunsin olevani väärässä, kun mielestäni käsikirjoitus oli paljon huonompi kuin sarjassa. Mutta huonommalta se tuntuu edelleen. Sarja oli hyvin kirjoitettu, rohkea, älykäs ja hauska. Elokuva ei ollut mitään noista, paitsi ehkä paikoitellen vähän hauska.
sarjan uusintoja ties kuinka monetta kertaa, totesin Mirandan ja Steven yhtäkkisen eron olevan myös aikasen keposesti rakennettu.
Ensin yksi jakso muutettiin yhteen, sitten heti seuraavalla viikolla hekutettiin parisuhteen onnea ja toisaalta ihanan kamalaa arkea ja sitten yks kaks BAM seuraavalla viikolla jo erottiinkin "kun se koiranpentu haukkui liikaa" ja "steve on kuin lapsi". Ei mitään sen enempiä keskusteluja, pari lausetta kummankin suusta ja sitten totesivat, että erotaan sitten.
Just.
Että ei se sarjakaan nyt aina ollut niin viimeisen päälle käsikirjoitettu.
niin muistanette että Big vetäytyi monta kertaa suhteesta Carrien kanssa eri tekosyillä ja mun mielestä toi oli leffassa oiva jatkumo sille tapahtumasarjalle.
Eka leffa oli hyvä, toka leffa taas oli täyttä kuraa. Ainoa hyvä kohta tokassa leffassa oli Charlotten ja Mirandan äitiys -keskustelu drinkkien kera.
Olin tykännyt sarjasta, ja petyin elokuvaan täysin. Juuri tuo, että Big jättää Carrien kuin nallin kalliolle ei-mistään-syystä, oli niiiin epäuskottavasti rakennettu juttu.