Meidän kotikoulu
Meillä pidetään montessori-vaikutteista kotikoulua (kouluikäiset vähemmän mukana koska ovat oikeassa koulussa).
Meillä ”montessori-vaikutteet” tarkoittaa sitä että lapsilla on käytössään 4 kaapillista ”pedagogisia tehtäviä”, joita he saavat vapaasti käyttää, mutta joihin pätee muutama sääntö: 1) vain yksi tehtävä kerrallaan esiin 2) edellinen tehtävä takas omalle paikalleen ennen seuraavan ottamista 3) toisen työtä ei saa häiritä. Yhdessä saa kyllä tehdä jos niin sovitaan.
Nämä ovat siis eri asia kuin tavalliset lelut, joita saa vapaasti levitellä pitkin taloa, kunnes vanhemmat ilmoittavat että on aika siivota ne. Kullakin tehtävällä on tietty tarkoituksensa ja niitä ohjataan käyttämään ”oikein”. Näistä koulutehtävistä iso osa kehittää motoriikkaa ja käytännön taitojen hallintaa, sitten on äidinkielen ja matematiikan materiaalia.
Pienempänä lapset tekivät mm. erilaisia lajittelutehtäviä värin, muodon, koon yms mukaan (muotopalikoita, eri värisiä palloja yms) käsin ja erilaisilla atuloilla, kaatamis- ja lusikointitehtäviä (käytin keittämätöntä riisiä koska en jaksanut vedenpaisumusta, kannut ja kipot haalin lähinnä kirpputorilta), yksinkertaisia laskemisharjoituksia luvuilla 1-10, kirjaimilla leikkimistä, pikku esineitten tunnistusta tunnustelemalla, kattamisharjoituksia piirretylle alustalle, kankaisia harjoitteluservettejä, joihin olen ommellut merkkiviivat mitä pitkin taitellaan, harja ja rikkalapio, napitus, nepitys ja solmimisharjoituksia…tarkoituksena on ollut ottaa saavutetut taidot heti käyttöön, lapsilla on esim. keittiövuorot, jolloin he tekevät kanssani ruuan, auttavat kattamaan ja siivoamaan yms.
Kaapeista löytyy nykyäänkin (kun nuorinkin on jo 5) erilaisia palapelejä (osa ihan tavallisia, osassa kirjaimia, numeroita, karttoja yms), äänentunnistustehtäviä (itse tehty, pikku purkkeihin tavaraa), kankaantunnistustehtäviä (yhdistetään sokkona samanlaiset tilkut), hajuntunnistustehtäviä (meillä kirpputorilta valmiina löydetty peli), kaikki muovailumassat, värit, maalit ja sakset kuuluvat tähän. Mukana on eri tasoisia piiruslevyjä, piirustusmalleja ja leikkaamistehtäviä. Pistelyneula löytyy, kudontakehyksiä, helmiä ja lankaa ja mallikortteja, letitystehtäviä, lankaa sormivirkkaukseen ja pompuloitten tekoon, koottava hirsitalo (valmis), mieheni nikkaroima koottava roomalainen kaariportti, 3-ulotteisia dinosauruksen luurankoja (valmis), erilaisia kuularatoja, naulalla ja vasaralla korkkiin hakattavia mosaiikkeja, Hama-helmiä, magneettirakenteluja yms.
Matematiikkaa varten on perusjuttujen lisäksi mieheni tekemät 10-järjestemäpalikat, joilla on harjoiteltu jo ennen kouluikää useampinumeroisia yhteen- ja vähennyslaskuja ja kertolaskun ideaa, meille on ostettu Mini-Luko peli, johon löytyy matikan äidinkielen ja ympäristötiedon tehtävävihkoja. Lapset ovat myös tehneet 1-3 –luokkalaisten laskutaidon tehtävävihkoja, joita saa kaupoista. Rahaa säästetään niin että ollaan ostettu ”aktiivikansio”, johon vihkoista repäistyt sivut saa muovikalvon alle. Tehtävät voi sitten ratkaista kirjoittamalla muovikalvoon. Jälkeenpäin se pyyhitään siitä, jolloin samat tehtävät voi tehdä useamman kerran. Tietokoneelta löytyy hyviä matikan opetuspelejä. Meille on myös ostettu orsivaaka painoineen, murtolukumalleja, geolauta ja viimeisimpänä lähinnä koululaisten tarpeisiin pari työpakettia, joissa voi harjoitella erilaisia virtapiirejä.
Äidinkielessä on kuvan ja sanalapun yhdistämistehtäviä, sitten löytyy koottava maatila, johon voi kokoamisen jälkeen liittää sanalappuja. Laput on lisäksi ryhmitelty sanaluokkien mukaan (verbi, substantiivi ja adjektiivi), niin että nämäkin käsitteet tulevat tutuiksi. Aktiivikansiolle löytyy erilaisia ostettuja ja itse tehtyjä harjoituksia, aiheesta löytyy tietokonepelejä ja lukotehtäviä.
Kaapeissa olevien koulutehtävien suhteen on toimittu niin, että minä opetan miten välinettä käytetään ja lapset saavat sitten vapaasti tehdä niitä koska haluavat. Joskus tekevät niitä koko päivän, joskus menee viikko ilman että koskevatkaan niihin.
Yleensä kotikoulu toimii niin että ensin on joku kaikille paikalla olijoille yhteinen juttu (nykyään paikalla usein vain 5-vuotias ja ensi vuonna kouluun menevä "kotieskarilainen") ja sitten lapset joko häipyvät leikkeihinsä tai ottavat "kaappitehtävät" käyttöön. Olen yleensä jonkun aikaa mukana kaappitavarahommissakin, ohjaan kutakin vuorollaan jonkun uuden jutun kanssa ja sitten jätän lapset tekemään keskenään ihan niin kauan kuin he haluavat.
Ohjattua opetusta meillä on ollut vaihtelevasti. Välillä meillä on ollut jaksoja jolloin elämä on muutenkin ollut hyvin aikataulutettua, jotta olisin pärjännyt arjessa neljän pienen lapsen kanssa, välillä taas ollaan otettu vähän vapaampi linja. Pääsääntö on ollut se että niinä aamuina on ollut kotikoulua kun ei ole ollut päiväkerhoa tai muuta pakollista aamumenoa.
Ohjatut yhteiset oppitunnit ovat vaihtelevia, koska on niin paljon mitä voi opettaa. Meillä pidetään kotimuskaria vähintään kerran viikossa, kuunnellaan musiikkia, lauletaan ja opetellan soittamaan. Koululaiset käyvät jo ohjatuillakin soittotunneilla, joten heidän täytyy harjoitella soittoläksyjänsä joka päivä. Sitten piirretään ja askarrellaan. Voidaan tehdä luontoretkiä. Välillä harjoitellaan elämisentaitoja esim pohtimalla mitä on hyvä tehdä vaikkapa eksyessä, tulipalossa, kiusaamistilanteessa, tai miten käyttäydytään kylässä, kirkossa, koulussa...
Äidinkieltä kehitetään esittämällä toisillemme näytelmiä, tunnistamalla kirjaimia/äänteitä sanoista ja olen myös rohkaissut lapsia kirjoittamaan itse juttuja heti kun he alkavat tajuta miten kirjaimet liittyvät puhutun kielen äänteisiin. Ensin kirjoittavat koko tekstin pötköön (ilman sanavälejä) ja kirjaimista saattaa olla joka kolmas mukana - usein aluksi pelkät konsonantit. Saavat sitten kertoa mitä siinä lukee. Yleensä en korjaile heidän tuotoksiaan. Kirjaimia alkaa kuitenkin tulla vähitellen lisää ja lapset ovat ylpeitä kun alan saada selvää tekstistä ilman heidän apuaan :) Kun katson ajan olevan kypsä, saatan antaa pieniä vinkkejä, esim ohjata kuuntelemaan onko joku äänne pitkä vai lyhyt, tai vihjaista että kirjoituksesta saisi vielä paremmin selvää jos eri sanat erottaisi toisistaan väleillä... kirjaimia minun ei ole tarvinnut kummemmin opettaa. Ekalle opetin ne heti vauvana samalla kun opetin tunnistaman muitakin elämään liittyviä asioita. Hän osasi ne heti puolitoistavuotiaana puhumaan opittuaan. Toiset lapset on oppineet ne viimeistään neljän ikävuoteen mennessä "ihan itsekseen" - ilmeisesti isompiaan matkien. Jossain vaiheessa olen vaan todennut että nyt tuokin jo ne osaa.
Lapset näyttävät kyllä heti, jos joku juttu ei heitä kiinnosta. Silloin lopetan sen lyhyeen ja käytän aikaani yrittämällä keksiä parempaa tapaa tuoda asia esille. Joskus ohjattu tuokio kestää vartin, joskus neljä tuntia ihan riippuen siitä miten innoissaan lapset ovat. Eilen teimme koko porukan kanssa (myös koululaiset) pituus- ja painokäyrät kaikista lapsista ja sitten kokeilimme miten hyvin porukka osasi tehdä 4-luokkalaisten geometriaharjoituksia (5- vuotias, eskari-ikäinen, 2- ja 3- luokkalaiset). 5-vuotias ei vielä pystynyt kunnolla hahmottamaan, mutta muilta onnistui loistavasti. Sitten innostuimme tekemään vielä 3-ulotteisia malleja geometrisista kappalaista leikkaamalla ja liimaamalla. En oikeastaan edes tiedä kauanko siinä meni, herättiin vaan sitten siihen että kaikilla on kiljuva nälkä :)
Kaikki lapseni ovat ihan tavallisia riehuvia ja tappelevia pojankoltiasia. He ovat kotihoidossa, joten vaikka opiskelisimme 4 tuntia joka ikinen päivä, niin leikkimiseenkin jäisi ihan ruhtinaallisesti aikaa. Tahdon antaa heille tunteen että he ovat päteviä ja osaavat ottaa oman elämänsä haltuunsa kaikilla alueilla. Tahdon että he oppivat olemaan uteliaita ja nauttimaan oppimisesta. Me asutaan vähän syrjässä eikä meillä käy paljon vieraita, joten ei ole ollut edes tarvetta huudella ympäri kylää että me harrastetaan tällaista. Lapsetkaan ei ole koulussa esiintyneet minään erityisen superälykkäinä. Ovat itse asiassa aika laiskoja tekemään koulutöitä, osittain sen takia että ne ovat heille niin helppoja. Mutta minusta on ihan hyvä että saavat tässä vaiheessa keskittää energiansa koulussa kaverisuhteisiin yms ja pärjäävät tiedollisesti ilman mitään stressaavia ponnisteluja. Näin se huoleton lapsuus pääsee jatkumaan vielä koululaisenakin :)
Kommentit (16)
Etpä tainnu viitsiä lukea tekstiä.
t. ap
paitsi että meillä ei lapsille tarvitse näyttää, miten pitää tehdä vaan keksivät ihann itse
Etpä tainnu viitsiä lukea tekstiä.
t. ap
tutkimusten mukaan ihminen lukee netistä vain keskimäärin korkeintaan 2/3 ruudullisen (oletuksena normaali näytön koko) verran tekstiä. Lisäks sun tekstin kappaleet oli jumalattoman pitkiä. Koko teksti oli liian raskas luettavaksi.
Ensin ajattelin että vau kun joku jaksaa panostaa lasten oppimiseen. Sitten jäin miettimään meidän omaa tilannettamme.
Meillä viimevuoden ekaluokkalainen opetteli itse laskemalla ja meiltä vanhemmilta kysymällä kertotauluja ekalla ollessaan. Laskee monenlaisia käytännön matemaattisia juttuja. osaa rakentaa tekniikkalegoista monia teknisiä juttuja ja ymmärtää mihin niitä käytetään ym. Siis käytännössä tekee 12 vuotiaasta ylöspäin tarkoitettuja paketteja mutta lisää niihin "omasta päästä" lisää tekniikkaa esim moottoreita, kauko-ohjausta jne.
Lasten kanssa rakennetaan puusta ja saavat itse väännellä metallista mieleisiään juttuja. Hiekkalaatikolla viihtyvät paljon.
Meillä kannustetaan touhuamaan ja leikkimään ja käyttämään mielikuvitusta. Askartelussa esim lapset käyttävät tyhjiä pahvilaatikoita, lahjanarunpätkiä, purkin kansia, kangastilkkuja jne mitä "kierrätystavaraa" nyt milloinkin sattuu tarjolla olemaan.
Mutta ei meillä ole mitenkään tarkoitus treenata lapsia koulua varten. Lasten oman kiinnostuksen mukaan mennään. Eikä meillä ole kyllä vanhemmilla riittänyt aikaa ja energiaa mitään kotikoulua järjestää.
Mutta ihan kivalta tuo ap;n kotikoulu kuulostaa kunhan tosiaan mennään lasten ehdoilla.
Aika rankalta tuo kuulostaa ja vähän sellaiselta testilabralta. Mutta jos sujuu,niin ihan ok.
Mutta pakko on puuttua tuohon vikaan juttuun eli lapset saavat jatkaa ns. lapsuuttaan, kun ei tarvitse opiskella koulussa opetettavia asioita. Tärkein koulussa opiskeltava taito on oppimaan oppiminen eli opiskelutaidot. Toisin sanoen lapsi oppii kuuntelemaan, tekemään tehtäviä, löytämään tietoa jne. Hän oppii tekemään kotitehtäviä, lukemaan kokeisiin jne. Kotikoulunne ei tue tuota lainkaan vaan päinvastoin yllyttää lasta puuhailemaan tunnilla ihan muuta, häiriköimään opettajan opetusta, pilaaman vierustoverin mahdollisuudet oppia asia jne. Kun osaa jo asian, ei tarvitse kuunnella, ja vähitellen ei myöskään kiinnosta.
Saanko kysyä, miksi haluat opettaa lapsille asiat etukäteen? Miksi et anna asioiden tulla lapsille eteen samassa tahdissa kuin koulussakin? Voit mielestäni mainiosti opettaa lapselle niitä asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä (jokaiselle lapselle eri jutut), mutta miksi käydä läpi koko opetussuunnitelmaa ihan pienestä pitäen? Miksi nähdä tolkuton vaiva, jotta lapsi oppii lusmuilemaan ja velttoilemaan?
Mielestäni sinun pitäisi pitää lapsesi kotikoulussa pidempään eikä tuoda heitä tavalliseen luokkaan häiriköimään niitä oppilaita, joiden pitäisi asiat oppia. Velttoilu on opittu juttu eikä siitä poisoppiminen ole helppoa. Lapsesi eivät loista koulussa, koska heillä ei ole motivaatiota. Sinä olet tuon motivaation vienyt, kun kaikki on heille liian helppoa. Ei tarvitse yrittää, ei pinnistellä, ei kilpailla. Ei se ole mitään lapsuuden jatkumista vaan löysää laiskottelua, jossa äiti tekee työn ja lapset vain möllöttävät.
Minusta tuo kaikki kuulostaa tosi hyvältä. Varmasti lapset viihtyvät ja oppivat mielellään.
Kiitos hyvistä vinkeistä! Taidan tulostaa ja ottaa meilläkin käyttöön tehtäväkaapin, kun vauva vähän kasvaa. Hieno idea!
T: äitiyslomaileva opettaja
Laiskempaa ihan hirvittää. Miten jaksat tuota kaiken kotityön yms. lisäksi? Mistä kaikki alkoi? Onko sinulla koulutusta alalle? Miksi oikeastaan tätä teette - tai siis sinä teet?
oletteko kasvatustieteilijöitä tai opettajia tms.? Mistä saitte idean tähän montessoriopetukseen kotona?
Meillä mies on opetusalalla ja minä kirjojen kanssa työkseni tekemisissä ja teimme jo esikoista odottaessamme päätöksen, ettemme opeta lapsillemme mitään "koulujuttuja" kuten lukemista, kirjaimia, numeroita, ellei lapsi itse kysy näistä. Pelkäsimme sortuvamme lapsen liialliseen tiedolliseen sparraamiseen omien ammattiemme takia. Toki olemme yhdessä lasten kanssa monia juttuja tutkineet ja johdatelleet heitä esim. luonnontieteitten ja kirjallisuuden pariin. Pääsääntöisesti olemme kuitenkin korostaneet vapaata leikkiä, ulkoilua, kavereiden kanssa leikkimistä ja luovuutta.
Tapanne pitää kotikoulua kuulostaa silti mielestäni mielenkiintoiselta - itse taitaisin vain olla liian laiska järjestääkseni niin paljon ohjattua toimintaa lapsille. Materiaalien hankkimiseen ja suunnitteluun on varmaan mennyt paljon aikaa?
Kotikoulu on muotoutunut ajan kanssa. Harrastamme sitä, koska se on asia, josta kaikki pidämme ja joka ei ole pakotettua. Olen itse ehkä vähän omalaatuinen ja boheemi luonne ja meinasin tulla totaalisesti hulluksi kun ensimmäiset lapset olivat pieniä ja yritin epätoivoisesti leikkiä heidän kanssaan pikkuautoilla ja hiekkalaatikolla, sekä vääntää jotain päivittäistä rutiinia.
Sitten sain käsiini joitain montessorikirjoja ja innostuin ajatuksesta. Tein aluksi joitakin perustyöjuttuja ja tein niitä lasten kanssa. Vihdoinkin joku oli hauskaa! Sekä minun että lasten mielestä. Siitä se sitten on vähitellen vuosien kuluessa kasvanut. Minähän olen ollut noin kymmenen vuotta kotona, joten aikaa on kyllä ollut :D
Montessorin ideahan on aika pitkälle se, että lapsi saa ohjautua itse siinä, mistä on kiinnostunut ja mitä haluaa oppia tai ylipäänsä tehdä. Olen napannut sen idean muutenkin meidän perheen johtotähdeksi, höystettynä sillä, että myös luova kaaos kuuluu elämään (mikä ajatus ei sinänsä ole ihan Montessorin mukaista ;) ). Meillä montessorikaapit pysyvät järjestyksessä ja lapset on opetettu toimimaan myös keittiössä niin, että voivat koska tahansa mennä ottamaan itse ruokaa ja siivoavat myös itse jälkensä. Itse en tee muuta kuin puuron aamulla tai aamupäivällä ja yhden lämpimän ruuan iltapäivällä. Usein lapset ovat mukana tekemässä niitäkin.
Muuten meillä saa tosiaan temmeltää vapaasti. saa hyppiä sängyillä ja vetää kaikki petivaatteet majaksi, saa kuorruttaa lattiat leluilla ja silputa askartelumateriaalia pitkin poikin. Eikä tarvitse siivota heti. Silloin kun alkaa ärsyttää, julistan siivouspäivän alkaneeksi. Ehkä pari kertaa viikossa. Teen listan kaikesta, mitä pitää tehdä ja jaan työt lapsille. Teen itse yhdessä niiden kanssa, joille se jostain syystä tuottaa tuskaa, tai joiden tähtävä on hankala, tai joiden pitää vielä opetella kyseistä hommaa. Kun talo on saatu siistiksi, leivotaan pizzaa tai jotain herkkua (muuten semmoisia ei meidän kaapista löydy) ja pidetään leffa- tai peli-iltaa yhdessä.
Aamupäivisin tosiaan "opiskelemme" yhdessä, mutta suuri osa päivää menee niin, että lapset puuhaavat omiaan joko "kouluhuoneessamme" tai sitten omissa leikeissään sisällä tai ulkona. Minulla on kyllä tuntikausia aikaa suunnitella seuraavaa kivaa opetustuokiota. Meillä ei ole mitään kiveen hakattua rytmiä. Välillä saatetaan kyllä ylläpitää jotain päiväjärjestystä, mutta seuraavassa hetkessä se voidaan muuttaa toisenlaiseksi jos siltä tuntuu. Ainoa mistä pidän aina kiinni on aikainen nukkumaanmeno. Olen itse sellainen, että alan iltakahdeksan jälkeen saada raivareita, jos talo ei ole rauhallinen. Niinpä kaikki ovat sängyssä ennen sitä :)
Olisin tietysti voinut pitää lapsia kotona vaikka kuinka pitkään kotikouluilemassa, mutta halusin laittaa heidät kouluun nimen omaan siksi, että oppisivat kestämään myös koulumaista laumaelämää, mitä meillä ei todellakaan eletä. Se on kuitenkin helpompi oppia alussa yhdessä muiden kanssa, kuin että yhtäkkiä paukattaisiin vaikka viidennelle luokalle. Kouluunmenon kanssa on noudatettu mielikuvaharjoittelun periaatetta, kuten muidenkin sosiaalisten tilanteitten kanssa. Eli pyritään luomaan päähän etukäteen niitä käsikirjoituksia, joiden mukaan siellä mennään. Se on oppimista sekin, vaikka koulu välillä aiheuttaakin turhautumista. Mutta eipähän ainakaan ole sitä stressiä, mikä niin monella lapsella taas tuntuu olevan osaamattomuudesta! Kilpailuhenkeä ja kunnianhimoa en edes halua lietsoa. Jos huvittaa velttoilla, niin saa velttoilla. Ihmisarvo ei ole siitä kiinni. Eikä velttoilu automaattisesti tarkoita häiriköintiä. Ei meidän pojilla ole koulun kanssa mitään varsinaisia ongelmia ollutkaan.
Ehdin itse olla viitisen vuotta yläkoulussa opettajana, ennen kuin rupesin tekemään lapsia. Ei minulla ole mitään kauhukuvaa pilalle menneistä nuorista. Ne toki säälittivät, joilla ei vaan ole kykyjä. Mutta itse pidin erityisesti häiriköistä, koska heihin pääsee parhaiten vaikuttamaan. Ja metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Monesti muiden opettajien inhokki oli minun lempioppilaani ;)
Meillä on ollut mielessä kotikoulu-vaihtoehtona jo pitkään. Nyt kuitenkin tuli tämä "eskaripakko" yllätyksenä. Lapsi siis olisi ensi syksynä eskari-ikäinen. Olen selvitellyt nyt asiaa, ja ilmeisesti homma on niin, että eskari on velvoittavaa toimintaa eli 500 tuntia pedagogisesti tavoitteellista toimintaa vertaisryhmässä. Tähän vertaisryhmään en ole saanut vielä riittävän selventävää selvitystä. Haluaisinkin kysellä onko kukaan muu selvillä tästä? Onko kenelläkään ajatuksena järjestää kotieskaria alkaen ensi syksystä? Asumme Helsingissä.
Meillä ei ole uskonnollista motiivia tähän, vaan näemme, että lapsemme tapauksessa kotieskari saattaisi paremmin vastata hänen tarpeitaan. Emme kuitenkaan vielä ole täysin poissulkeneet normieskariakaan. Taidan laittaa tämän saman viestin ihan omaksi aloitukseksikin, mutta ehkä tätä ketjua lukemassa saattaisi olla muitakin asiasta kiinnostuneita.
Minulla on vasta vauva, mutta en tiennytkään että eskari on pakollinen.
Annettiin meidän Pipsa-Marjatalle jo ennen eskaria yhtälöitä ratkottavaksi ettei lapsen kognitiivinen kehitys nyt vaan jää mihinkään duunarin tasolle. Huippu muksu sen olla pitää! Ei ole muuten meidän ruokapöytään asiaa ellei osaa pönkittää isin ja äidin egoa. Nih!
Meidän luokalla on tyttö joka on Montessori-tyylisen kotikasvatuksen saanut. Hänet laitettiin toiselle luokalle lähes suoraan ja vaikka hän on nuorin luokassa niin on hän silti muita kypsempi. Tekee asioita joita muut lapset eivät viitsi joten lusmuilijaksi en voi sanoa. Olen koulunkäynninohjaajana. On hän vähän huumorintajuton ja vakavamielinen tyttö mutta mieluummin katselen häntä kuin tylsiä lettipäitä jotka eivät uskalla aivastaakaan ilman opettajan lupaa.
taas lapset käyvät koulua, kuten kaikki normaalit ihmiset tekevät.