Meidän kotikoulu

Vierailija

06.09.2012 | 00:44

Meillä pidetään montessori-vaikutteista kotikoulua (kouluikäiset vähemmän mukana koska ovat oikeassa koulussa).

Meillä ”montessori-vaikutteet” tarkoittaa sitä että lapsilla on käytössään 4 kaapillista ”pedagogisia tehtäviä”, joita he saavat vapaasti käyttää, mutta joihin pätee muutama sääntö: 1) vain yksi tehtävä kerrallaan esiin 2) edellinen tehtävä takas omalle paikalleen ennen seuraavan ottamista 3) toisen työtä ei saa häiritä. Yhdessä saa kyllä tehdä jos niin sovitaan.

Nämä ovat siis eri asia kuin tavalliset lelut, joita saa vapaasti levitellä pitkin taloa, kunnes vanhemmat ilmoittavat että on aika siivota ne. Kullakin tehtävällä on tietty tarkoituksensa ja niitä ohjataan käyttämään ”oikein”. Näistä koulutehtävistä iso osa kehittää motoriikkaa ja käytännön taitojen hallintaa, sitten on äidinkielen ja matematiikan materiaalia.

Pienempänä lapset tekivät mm. erilaisia lajittelutehtäviä värin, muodon, koon yms mukaan (muotopalikoita, eri värisiä palloja yms) käsin ja erilaisilla atuloilla, kaatamis- ja lusikointitehtäviä (käytin keittämätöntä riisiä koska en jaksanut vedenpaisumusta, kannut ja kipot haalin lähinnä kirpputorilta), yksinkertaisia laskemisharjoituksia luvuilla 1-10, kirjaimilla leikkimistä, pikku esineitten tunnistusta tunnustelemalla, kattamisharjoituksia piirretylle alustalle, kankaisia harjoitteluservettejä, joihin olen ommellut merkkiviivat mitä pitkin taitellaan, harja ja rikkalapio, napitus, nepitys ja solmimisharjoituksia…tarkoituksena on ollut ottaa saavutetut taidot heti käyttöön, lapsilla on esim. keittiövuorot, jolloin he tekevät kanssani ruuan, auttavat kattamaan ja siivoamaan yms.

Kaapeista löytyy nykyäänkin (kun nuorinkin on jo 5) erilaisia palapelejä (osa ihan tavallisia, osassa kirjaimia, numeroita, karttoja yms), äänentunnistustehtäviä (itse tehty, pikku purkkeihin tavaraa), kankaantunnistustehtäviä (yhdistetään sokkona samanlaiset tilkut), hajuntunnistustehtäviä (meillä kirpputorilta valmiina löydetty peli), kaikki muovailumassat, värit, maalit ja sakset kuuluvat tähän. Mukana on eri tasoisia piiruslevyjä, piirustusmalleja ja leikkaamistehtäviä. Pistelyneula löytyy, kudontakehyksiä, helmiä ja lankaa ja mallikortteja, letitystehtäviä, lankaa sormivirkkaukseen ja pompuloitten tekoon, koottava hirsitalo (valmis), mieheni nikkaroima koottava roomalainen kaariportti, 3-ulotteisia dinosauruksen luurankoja (valmis), erilaisia kuularatoja, naulalla ja vasaralla korkkiin hakattavia mosaiikkeja, Hama-helmiä, magneettirakenteluja yms.

Matematiikkaa varten on perusjuttujen lisäksi mieheni tekemät 10-järjestemäpalikat, joilla on harjoiteltu jo ennen kouluikää useampinumeroisia yhteen- ja vähennyslaskuja ja kertolaskun ideaa, meille on ostettu Mini-Luko peli, johon löytyy matikan äidinkielen ja ympäristötiedon tehtävävihkoja. Lapset ovat myös tehneet 1-3 –luokkalaisten laskutaidon tehtävävihkoja, joita saa kaupoista. Rahaa säästetään niin että ollaan ostettu ”aktiivikansio”, johon vihkoista repäistyt sivut saa muovikalvon alle. Tehtävät voi sitten ratkaista kirjoittamalla muovikalvoon. Jälkeenpäin se pyyhitään siitä, jolloin samat tehtävät voi tehdä useamman kerran. Tietokoneelta löytyy hyviä matikan opetuspelejä. Meille on myös ostettu orsivaaka painoineen, murtolukumalleja, geolauta ja viimeisimpänä lähinnä koululaisten tarpeisiin pari työpakettia, joissa voi harjoitella erilaisia virtapiirejä.

Äidinkielessä on kuvan ja sanalapun yhdistämistehtäviä, sitten löytyy koottava maatila, johon voi kokoamisen jälkeen liittää sanalappuja. Laput on lisäksi ryhmitelty sanaluokkien mukaan (verbi, substantiivi ja adjektiivi), niin että nämäkin käsitteet tulevat tutuiksi. Aktiivikansiolle löytyy erilaisia ostettuja ja itse tehtyjä harjoituksia, aiheesta löytyy tietokonepelejä ja lukotehtäviä.

Kaapeissa olevien koulutehtävien suhteen on toimittu niin, että minä opetan miten välinettä käytetään ja lapset saavat sitten vapaasti tehdä niitä koska haluavat. Joskus tekevät niitä koko päivän, joskus menee viikko ilman että koskevatkaan niihin.

Yleensä kotikoulu toimii niin että ensin on joku kaikille paikalla olijoille yhteinen juttu (nykyään paikalla usein vain 5-vuotias ja ensi vuonna kouluun menevä "kotieskarilainen") ja sitten lapset joko häipyvät leikkeihinsä tai ottavat "kaappitehtävät" käyttöön. Olen yleensä jonkun aikaa mukana kaappitavarahommissakin, ohjaan kutakin vuorollaan jonkun uuden jutun kanssa ja sitten jätän lapset tekemään keskenään ihan niin kauan kuin he haluavat.

Ohjattua opetusta meillä on ollut vaihtelevasti. Välillä meillä on ollut jaksoja jolloin elämä on muutenkin ollut hyvin aikataulutettua, jotta olisin pärjännyt arjessa neljän pienen lapsen kanssa, välillä taas ollaan otettu vähän vapaampi linja. Pääsääntö on ollut se että niinä aamuina on ollut kotikoulua kun ei ole ollut päiväkerhoa tai muuta pakollista aamumenoa.

Ohjatut yhteiset oppitunnit ovat vaihtelevia, koska on niin paljon mitä voi opettaa. Meillä pidetään kotimuskaria vähintään kerran viikossa, kuunnellaan musiikkia, lauletaan ja opetellan soittamaan. Koululaiset käyvät jo ohjatuillakin soittotunneilla, joten heidän täytyy harjoitella soittoläksyjänsä joka päivä. Sitten piirretään ja askarrellaan. Voidaan tehdä luontoretkiä. Välillä harjoitellaan elämisentaitoja esim pohtimalla mitä on hyvä tehdä vaikkapa eksyessä, tulipalossa, kiusaamistilanteessa, tai miten käyttäydytään kylässä, kirkossa, koulussa...

Äidinkieltä kehitetään esittämällä toisillemme näytelmiä, tunnistamalla kirjaimia/äänteitä sanoista ja olen myös rohkaissut lapsia kirjoittamaan itse juttuja heti kun he alkavat tajuta miten kirjaimet liittyvät puhutun kielen äänteisiin. Ensin kirjoittavat koko tekstin pötköön (ilman sanavälejä) ja kirjaimista saattaa olla joka kolmas mukana - usein aluksi pelkät konsonantit. Saavat sitten kertoa mitä siinä lukee. Yleensä en korjaile heidän tuotoksiaan. Kirjaimia alkaa kuitenkin tulla vähitellen lisää ja lapset ovat ylpeitä kun alan saada selvää tekstistä ilman heidän apuaan :) Kun katson ajan olevan kypsä, saatan antaa pieniä vinkkejä, esim ohjata kuuntelemaan onko joku äänne pitkä vai lyhyt, tai vihjaista että kirjoituksesta saisi vielä paremmin selvää jos eri sanat erottaisi toisistaan väleillä... kirjaimia minun ei ole tarvinnut kummemmin opettaa. Ekalle opetin ne heti vauvana samalla kun opetin tunnistaman muitakin elämään liittyviä asioita. Hän osasi ne heti puolitoistavuotiaana puhumaan opittuaan. Toiset lapset on oppineet ne viimeistään neljän ikävuoteen mennessä "ihan itsekseen" - ilmeisesti isompiaan matkien. Jossain vaiheessa olen vaan todennut että nyt tuokin jo ne osaa.

Lapset näyttävät kyllä heti, jos joku juttu ei heitä kiinnosta. Silloin lopetan sen lyhyeen ja käytän aikaani yrittämällä keksiä parempaa tapaa tuoda asia esille. Joskus ohjattu tuokio kestää vartin, joskus neljä tuntia ihan riippuen siitä miten innoissaan lapset ovat. Eilen teimme koko porukan kanssa (myös koululaiset) pituus- ja painokäyrät kaikista lapsista ja sitten kokeilimme miten hyvin porukka osasi tehdä 4-luokkalaisten geometriaharjoituksia (5- vuotias, eskari-ikäinen, 2- ja 3- luokkalaiset). 5-vuotias ei vielä pystynyt kunnolla hahmottamaan, mutta muilta onnistui loistavasti. Sitten innostuimme tekemään vielä 3-ulotteisia malleja geometrisista kappalaista leikkaamalla ja liimaamalla. En oikeastaan edes tiedä kauanko siinä meni, herättiin vaan sitten siihen että kaikilla on kiljuva nälkä :)

Kaikki lapseni ovat ihan tavallisia riehuvia ja tappelevia pojankoltiasia. He ovat kotihoidossa, joten vaikka opiskelisimme 4 tuntia joka ikinen päivä, niin leikkimiseenkin jäisi ihan ruhtinaallisesti aikaa. Tahdon antaa heille tunteen että he ovat päteviä ja osaavat ottaa oman elämänsä haltuunsa kaikilla alueilla. Tahdon että he oppivat olemaan uteliaita ja nauttimaan oppimisesta. Me asutaan vähän syrjässä eikä meillä käy paljon vieraita, joten ei ole ollut edes tarvetta huudella ympäri kylää että me harrastetaan tällaista. Lapsetkaan ei ole koulussa esiintyneet minään erityisen superälykkäinä. Ovat itse asiassa aika laiskoja tekemään koulutöitä, osittain sen takia että ne ovat heille niin helppoja. Mutta minusta on ihan hyvä että saavat tässä vaiheessa keskittää energiansa koulussa kaverisuhteisiin yms ja pärjäävät tiedollisesti ilman mitään stressaavia ponnisteluja. Näin se huoleton lapsuus pääsee jatkumaan vielä koululaisenakin :)

Vastaa

Tapahtumat

Meidän kotikoulu

Kommentit (16)