Olen kateellinen niille, joilla on hyvät tukiverkostot ja paljon apua tarjolla.

psykoosissa ennen kuin lapsi täytti 3v vaikka meillä on tukea antavat isovanhemmat ja paljon ystäviä... ei se aina pelasta vaikka olis kuinka paljon apua... joskus sitä tekee itse elämästään ongelman.... nauti sinä elämästä jos olet terve ja rakastat lapsiasi... kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.

jäädä kotiin. Lasten kasvaessa on mukavaa, kun ehtii toteuttaa myös omia projektejaan. Siis aivan erilaista elämää kuin pienten lasten kanssa:) Saavat työssä käyvät kadehtia vapaasti:) Ja sukulaiset päivitellä valintaamme. Eivät muuhun kykenekään kuin päivittelemään:) Jäävät muuten paljosta paitsi:( Meillä on ihanat lapset:)



Venytin hermojani monta vuotta lasten edun vuoksi. Otankin nykyisin rauhallisesta ja toimivasta arjestamme kaiken ilon irti:) En mene töihin, kun on vihdoin kivaa kotona. Palkkatyö ei vain mahdu ihanaan arkeeni.



Terv, pitkään kotiäitinä ollut

Maksaa siivoojan ja tuuppaa rahaa lomamatkaan? Vou!



Mä en ottaisi vastaan tollasia, Yhdessä vietetty aika isovanhempien ja lapsenlapsien kesken onkin hyvä juttu.

myös hyvä tukiverokosto ja se on ollut ehdottoman hieno ja tärkeä asia. Lapset 4v 2v. Nostan hattua teille joilla ei ole ketään apuna ja samalla mietin, että miten jaksatte. Tai kai sitä jaksaa, mutta... niin. Minulle/meille on tärkeää päästä välillä yhdessä mieheni kanssa rentoutumaan tai viettää esim. iltaa ystäväpariskunnan kanssa, RAUHASSA. Ja ennen kaikkea lapset SAAVAT olla rakastavien isovanhempien kanssa suht säännöllisestijoitain tunteja ja joskus yötä . Meille kaikille tämä on ollut tärkeä asia. Ja osasyy myös sille, että minun ja mieheni parisuhde voi mainiosti :)

Ollaan tukiverkottomia, isovanhemmat ei osallistu perheemme elämään kun eivät viitsi,tädit ei auta, muita ei ole. Kukaan ei ole auttanut koskaan minuuttiakaan, kukaan ei ole hoitanut lapsiamme koskaan.

miehen knssa emme ole päässeet kahdestaan mihinkään seitsemään vuoteen.



Joten kyllä v***ttaa nähdä naapurit jotka saa 7 päivänä viikossa lastenhoitoapua ja joka vkl mummolat ottaa yökylään. Olen kateellinen ja katkera, mutta katkeruus kohdistuu isovanhempiin. Neljä tervettä varakasta eläkeläistä, itsekkäitä velliperseitä, kerran kahteen vuoteen jaksavat käväistä katsomassa lapsia puolen tunnin verran.

olen jo niille perheille jossa mies tekee normaalia 40 tunnin työviikkoa. Siitä paljosta vapaa-ajasta jonka aikana ehtii tehdä kaikki kotityöt ja viettää aikaa koko perheen kesken. Ei haittaa vaikka rahaa olis vähemmän.

kukaan vielä kertaakaan ottanut lapsiamme hoitoon edes vartiksi MUTTA palkkaamme hoitajan kerran kuussa illaksi että pääsemme kaksin ulos.

Aloitimme kun lapsista isompi oli 1v 2kk ikäinen ja olemme jatkaneet aina, kun uusi vauva on ollut 8kk ikäinen. Nyt lapset 7v, 5v ja 2v.

Ja palkat ei päätä huimaa. On se silti sen arvoista.

Ollaan tukiverkottomia, isovanhemmat ei osallistu perheemme elämään kun eivät viitsi,tädit ei auta, muita ei ole. Kukaan ei ole auttanut koskaan minuuttiakaan, kukaan ei ole hoitanut lapsiamme koskaan.

miehen knssa emme ole päässeet kahdestaan mihinkään seitsemään vuoteen.