Kateus kolmannesta lapsesta

Minulla on sellainen tilanne, että kotoa löytyy 2,5 -vuotias, yksivuotias ja nyt olen raskaana viikolla 16. Viimeiset vuodet ovat olleet raskaita, erityisesti esikoinen on vaikea lapsi ja olen monta kertaa pettynyt vanhemmuuteen. Olemme kuitenkin pärjänneet, kaikkien parhaaksi päätimme ottaa esikoiselle kunnallisen päiväkotipaikan koska hän tuntui sellaista tarvitsevan. Onneksi päiväkotipaikka löytyi läheltä ja nyt kun tämä nuorempi on täyttänyt yksi, haimme hänelle paikkaa samasta päiväkodista. Meille ei sellaista luvattu, mistä olen aika pahoillani ja pettynyt, mutta toisesta kaupunginosasta (jonne on pitkä matka julkisilla) irtoaisi päiväkotipaikka. Luultavasti otamme tämän vastaan ja anomme siirtoa myöhemmin. Uskon että yksivuotias sopeutuu parin kuukauden päästä tarhaan oikein hyvin, sehän on ihan normaali aloitusikä.



Tässä on sitten tosiaan tämä minun raskauteni. Suunnitelmissa oli hakea työpaikkaa mutta kun nuorempi alkoi lähentyä vuotta, minuun iski ihan kamala vauvakuume. Mieskin suostui pitkien keskustelujen jälkeen ja tulin heti ensi yrityksestä raskaaksi (kuten noiden edellistenkin kanssa, on kyllä ihanaa olla näin helposti hedelmöittyvä kun tetää ettei se välttämättä ole näin helppoa kaikilla). Työsuunnitelmat painuivat hamaan tulevaisuuteen ja nyt odotellaan sitten sitä uutta ihanaa vauvelia. Se miksi haen päiväkotipaikkaa myös nuoremmalle on, että tämä kolmas raskaus on vienyt ihan totaalisesti mehut minusta. Olo on aneeminen ja väsynyt, liitoskivut vaivaavat kovasti, lonkka vihoittelee jne. Tarvitsen siis ihan tosissani sitä omaa aikaa, mielestäni olen ansainnut lepoa ja rauhaa masuvauvan kanssa kunnes rumba alkaa taas uudelleen.



Tätä ratkaisua, että vanhemmat lapset ovat päiväkodissa (ja tullaan todella pitämään kun kolmas vauveli syntyy) ja minä "kotona" eivät sitten kaverit, tai "kaverit" hyväksy. En voi uskoa millaisia möläyksiä ja törkeyksiä olen kuullut leikkipuistossa kertoessani ratkaisustani. Ja myös lähiystäväni suhtautuvat ihan kummallisesti. Tiedän kyllä että tämä helppo raskautumiseni ja "saan kaiken"-tilanne herättää kirvelevää kateutta monissa lapsettomissa tai yhden lapsen äideissä, mutta silti mieleni on tosi paha. Ihan kuin tätä omaa masuvauvaani ei kukaan haluaisikaan tähän maailmaan ja minut leimataan vastuuttomaksi ja mukavuudenhaluiseksi vaikka yritän ajatella kaikkien parasta.



Miten ihmeessä saan ystävät ymmärtämään että tämä on meidän ratkaisu ja toimii? Minusta tulee kolmen lapsen äiti, suurperheen mamma ja olen siitä onnellinen. Nautin siitä että olen ollut koko ajan raskaana tai imettävänä, mielestäni siinä on jotain suorastaan alkukantaista. Miksi en saisi nauttia tästä? Miksi ihmiset loukkaavat minua kateuksissaan? Eivät lapseni ole heiltä pois!