Lue keskustelun säännöt.
kummi puhuu lapsesta pahaa selän takana.
06.09.2012 |
Kuulin tänään että lapseni kummi puhuu tästä muille pahaa selän takana. Lapsi on kummin mielestä "olematon" kun ei ole kuin muut samanikäiset pojat, vaan aika ujonpuoleinen ja hiljainen poika. Ei osaa ajaa pyörällä ja hiihtämiset ja luistelut ei kovin kummoisesti suju vieläkään, tosin on muutenkin tullut ikäisiään perässä näissä motorisissa jutuissa jo kävelemään oppimisesta lähtien. Kummin mielestä poika on olematon tapaus, jolle ei ole mitään puhuttavaa.
Tuli niin surullinen olo, etenkin kun tämä ihminen, pojan kummisetä, on ollut tiivis osa perhettämme, jaettu vaikeitakin asioita, enkä osannut mitään tällaista häneltä odottaa.
En oletakaan että toisen lapsesta pitäisi tykätä kuin hullu puurosta, vaan ymmärtää että ihmiset on erilaisia, ja nähdä mikä tässä lapsessa heikkouksien sijaan vastavuoroisesti on vahvaa ja lahjakasta.Lapsi on joutunut sisuttelemaan jo eskarissa ja koulussa muiden edessä oman osaamattomuutensa kanssa, ja nyt sitten oma kummisetä ajattelee lapsesta näin. Voi paska.
Taidan pitää vähän hajurakoa tähän ihmiseen tästälähin...
Kommentit (3)
kummi sanoi oman mielipiteensä, ei voi mitään. Mutta, moniko osaa nähdä vieraasta lapsesta kaiken negan jälkeen sitä positiivista, kun omat vanhemmatkaan eivät aina näe?
Miehet muuten tuppaa katsomaan elämää urheilun, suoritusten kautta monikin, eli aika tyypillistä. Vaikka myönnän, että on ikävää kuulla omastaan negaa, seläntakana ja etenkin jos sen kuulee suoraan, jota ette sentään ole kokeneet.
On mullakin kummilapsi, josta en hyvällä tahdollakaan voi montaa hyvää sanaa sanoa, valitettavasti, mutta ne ei liity liikkumiseen tms osaamiseen vaan käytökseen...
Ps, en ehkä pitäisi hajurakoa, päinvastoin, yrittäisin tähdentää kummille niitä hyviä puolia, kun niitä kerran ei itse näe! Ja olisin erittäin pettynyt sille/niille, jotka loukatakseen mulle kertoivat noista jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olisi kannattanut pitää kummin suu kiinni jos ei ole mitään parempaa sanottavaa!
Mielessään saa ajatella mitä haluaa eikä kaikista tarvitse "tykätä" mutta luulisi läheisten (mikä kummin kai pitäisi olla) edes hyväksyvän pojan sellaisena kuin on.
Maailma kyllä teilaa ja arvostelee ihan tarpeeksi!
Minulla on oma kokemus koska 2.lapsi oli pienenä hiljainen ja ujo "äidin poika".
Äitini mies sanoi, ettei pidä pojasta ym ja minun mielestäni olisi saanut jättää sanomatta :( Tosiaan mielessään saa ajatella mitä haluaa mutta turha on toisten mieltä pahoittaa moisilla puheilla.
No ei tupata jos ei tykätä...äidin sydän ei unohda vaikka asialliset välit onkin.
tuli paha mieli lapsesi ja sinun takia. Minäkin pitäisin vähän etäisyyttä, olisi vaikea suhtautua kummiin joka puhuu noin rumasti lapsesta. Ja poikasi on vain omanlaisensa, ei suinkaan olematon.