kävitkö nuorena kotibileissä? piditkö niitä?
Kommentit (11)
Olin luokan nössö/luuseri/tms. joten kutsua ei koskaan minulle tullut.
Silloin harmitti ja itketti (yksinäinen kun olin) mutta enpä moisia enää mieti.
Olin luokan nössö/luuseri/tms. joten kutsua ei koskaan minulle tullut.
Silloin harmitti ja itketti (yksinäinen kun olin) mutta enpä moisia enää mieti.
Olin ollut kiusattu koko kouluajan, mutta yllättäen huomasin että alkoholinkäytön myötä pääsin tiettyihin piireihin sisään, eikä minua siellä kiusattu. Minulla oli ensi kertaa kavereita, kun aloin käydä kotibileissä ja "kartsalla" ryyyppäämässä ja notkumassa. Kivaa ja hienoahan se oli kun pääsi sisään joukkoon lopultakin. Vaikka sitten välillä tuli alkoholin kanssa övereitä vedettyäkin teinivuosina.
Perjantaisin alkoi aina kylällä kysely, että kenen porukat ei ole kotona ja sinne sitten mentiin.
Olivat ne "hurjia" silloin, lähinnä teiniseksiä ja kovaa humalaa, aika kullannut tietty muistot.
koska mulla oli aluksi tylsää kun en juonut. Eikä minua sen takia edes kutsuttu kovin usein. Pussikaljan juomista ulkona en ole kokaan ymmärtänyt, se vaihe on minulta mennyt kokonaan ohi.
Vasta n 17 vuotiaana olin saanut hommattua itselleni ulkomaan matkoilta viinaa, että pystyin kohottaa tunnelmaani, mutta paljon en sitä juonut, kaadoin pikkasen taskumattiin.
Joskus 18-vuotiaana, abivuonna, järjestin itse ekan kerran itse parit bileet.
Olin vähän ulkopuolinen kaveriporukassa, en kiusattu mutta sellainen kenen perään ei erikseen kyselty tai pyydelty, piti olla itse aktiivinen. Kotibileet oli tähän oiva ratkaisu, oli ihanaa tuntea olevansa "suosittu", edes hetken, sen viikon ennen bileitä. Kamut kysyi saako ne tulla ja oli niin ylintä ystävää... Ja mä menin täysillä mukaan, toivoin että sitä kautta mullakin olisi väliä.
Bileitten jälkeen maanantaina kaikki oli ennallaan.
Kävin kyllä muidenkin bileissä, kun roikuin mukana lössissä, mutta ei mua varmaan erikseen sinne koskaan pyydetty...
ja käyn edelleen kotibileissä ja myös järjestän niitä itse.
SItä ennen mua ei koskaan mihinkään kutsuttu. itse en pitänyt, koska me asuttiin niin syrjässä, että se olisi ollut käytännössä mahdotonta (ts. sinne oli pakko liikkua autolla).
ei kutsuttu