Lue keskustelun säännöt.
Olen ylpeä tytöstäni, ei nolostele olla viimeinen.
05.09.2012 |
Varhaisteinini on sitten ihana tyttö. Siinä, missä luokkakaverinsa eivät halua tehdä mitään tai yrittää mitään, missä epäilevät häviävänsä tai olevansa huonoja, tämä meidän lissukkainen reippaasti menee ja kokeilee. Nytkin oli osallistunut urheilupäivänä 400 metrin juoksuun, vaikka on aina ollut siinä viimeinen tai toiseksi viimeinen. Muut tytöt olivat istuskelleet senkin ajan kentän reunalla.
Eikä tällä ole nyt tarkoitus mollata muita, itsekin olin sellainen "emmä kehtaa" -tyyppi lapsena, mutta onneksi on tytöstä polvi parantunut.
Kommentit (12)
Jos joku ei suju heti, jätkä heittää heti homman sikseen. Ärsyttää aika lailla, kun ei tolla tavalla mitään oikein opikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin juuri tuollainen "en kehtaa"- tyyppi. Toivon tytöstäni rohkeampaa, ehkä meilläkin tytöstä polvi paranee :) Iloa ja tsemppiä AP:lle ja tytölle!
jos joku iloitsee lapsestaan ;-)
ap
Jos joku ei suju heti, jätkä heittää heti homman sikseen. Ärsyttää aika lailla, kun ei tolla tavalla mitään oikein opikaan.
tyttö joissain jutuissa tuollainen. Mutta parempaan ollaan menossa selvästi, joten oiskohan tuo vähän kypsymiskysymyskin.
ap
Ne idiootti teinit on ehkä pois tältä palstalta nyt päiväsaikaan niin eivät oo sit haukkumassa ja hyvä vaan niin.
Maailma on täynnä ihmisiä, joilla on kova epäonnistumisen pelko. Ja sellaisilta jää moni kiva asia kokematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon takia itsekin olen lasta usuttanut menemään vaan. Ihan sama, onko viimeinen, saapa liikuntaa ja osoittaa hyvää urheiluhenkeä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuten yritin sanoa, ei tässä ole olennaista se, monesko on vaan se, että itsetunto sallii häviämisenkin. Kaikki eivät voi voittaa, joku on aina viimeinen.
ap
ettei aina tartte olla viimeinen.
Tosi rumasti sanottu lapsesta vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kyky kertoo sisäisestä itsevarmuudesta ja kyvystä laittaa itsensä likoon -> luulen, että ennustaa elämännä pärjäämistä ja onnellisuutta.
Ja ap, olet viisas äiti kun ymmärrät tuollaisen elämänasenteen arvon :)
Mun poika 3v raivostuu ja luovuttaa heti, kun ei onnistu, mutta toivon, että kuuluu enemmän ikään kuin luonteeseen. Itsekin olen ikävä kyllä vähän tuollainen "en kehtaa", mutta näin 3-kymppiseksi ehdittyäni olen opetellut enemmän tyttösi kaltaiseksi.
Kyllä, se on minunkin mielestäni osin ikään kuuluva juttu, koska ei tuo meidän 12-vuotiaskaan aina ole ollut yhtä reipas. Pieni lapsi ei oikein osaa ajatella mistään pitkäjänteisesti, mutta sen voi oppia hyvinkin iän myötä.
ap
Itse olin juuri tuollainen "en kehtaa"- tyyppi. Toivon tytöstäni rohkeampaa, ehkä meilläkin tytöstä polvi paranee :)
Iloa ja tsemppiä AP:lle ja tytölle!