Lue keskustelun säännöt.
Olisitteko te loukkaantuneita?
05.09.2012 |
Esikoisemme täyttää perjantaina 1v, synttärit pidetään sunnuntaina. Kutsuttuja oli alunperin 12 (eli kummit mahdollisine perheineen ja isovanhemmat). Kyselimme kaikilta ensin että sopisiko lauantai vai sunnuntai paremmin juhlapäiväksi ja kaikilta saatiin vastaus että ihan sama, ei mitään väliä.
Kutsut lähetettiin pari viikkoa sitten. Tällä viikolla melkein kaikki ovat ilmoittaneet että eivät pääse tulemaan. Ne jotka pääsevät tulemaan ovat minun vanhempani, mieheni äiti ja yksi kummeista (eli mieheni sisko).
Miehen isä ilmoitti ettei aio tulla samaan aikaan mieheni äidin kanssa. Toinen kummi, mieheni paras kaveri, ei kuulemma pääse kun onkin menossa mökilleen silloin. Kolmas kummi, minun hyvä ystäväni, kuulemma epähuomiossa lupautui tekemään työkaverinsa työvuoron silloin. Ja neljäs kummi, siskoni, olikin jo luvannut mennä kaverinsa lapsen 6v synttäreille. Myös miehen siskon mies ja poika eivät pääse, ovat menossa muuttoavuksi jollekin.
Ihan tosissaan harmittaa ja suututtaa, kun kaikille piti olla ihan sama, kumpikin päivä käy ja nyt se ei käy oikein kellekään. Kyseessä jokaisen kummin ainoa kummilapsi ja tosiaan meidän esikoinen. Muutenkin mieheni sisko on kummeista ainut jota tuntuu kiinnostavan lapsen asiat millään tapaa, muut kummit ovat lasta nähneet tässä vuoden aikana 1-2 kertaa riippuen kummista. Ja me olemme kyllä yrittäneet kutsua heitä meillä, kysyä voidaanko me tulla joskus käymään, mentäiskö ihan kahvilaan kahville tai jotain. Mutta ei ikinä käy, baariseura kyllä kelpaisi, mutta lapsen kanssa ei voi nähdä ikinä. Ja asutaan kaikki samassa kaupungissa, eli siitä ei ole kyse. Miksi pitää suostua kummiksi jos se homma ei oikeasti kiinnosta yhtään?
Kommentit (45)
ei vaan ole kaikkien elämän keskipiste, vaikka teidän elämän keskipiste onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka eivät pääse. Etenkin lapsettomille kummeille pienen lapsen synttärit ei ole se kaikkein kivoin tapa viettää viikonloppua, vaikka se sinua ymmärrettävästi harmittaakin.
ap:ta, ihan sen takia että jos kaikki ovat vakuutelleet että kumpikin päivä käy, niin alkaahan se vituttamaan jos se ei sitten sovi kellekään. Ja mua ei ainakaan kiinnosta kahvitella jokaista erikseen pitkin viikkoa.
Miehen isää ymmärrän.
Mökkeilynkin ymmärrän.
Työvuoron ymmärrän.
6v lapsen kaverisynttärit, ymmärrän.
Muuttoapu, no, ymmärrän senkin.
Todella kurjaa teidän kannalta, mutta näitä tulee eteen vielä myöhemminkin.
loukkaantunut olisin mutta minkäs teet :) muuta kuin nielet tilanteen. Ehdotappas nyt jos heille kävisi se toinen päivä jota aikasemmin ehdotit. juhlitte sitten koko viikonlopun ja yksillä tarjottavilla pärjää kun säilyvät hyvin seuraavaan päivään. Meillä oli just poitsun 2-v synttärit ja 2 päiväisiksi venyivät jotta jokainen kutsuttu pääsi paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään leipoa ja kutsua vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän itse aina kysellä etukäteen, että kuka pääsee milloinki, että mahdollisimman monelle olisi paras päivä tulla. Ja itse jos jonnekin lupaan mennä niin menen, on sitten kyseessä "vain" lapsen synttärit. Lapset ovat yhtä tärkeitä kuin kaikki muutkin.
Vituttaa vain hyväksyä tämä tosiasia, että kaikki eivät kunnioita omia lupauksiaan samalla tavalla... Itselle on sattunut niin monta kertaa, että ihmiset, jotka luvanneet tulla niin peruvat.
Harmittaa AP:n puolesta, ymmärrän sua täysin.
vaikka olisin mummi, kummi tai kaveri. 1v synttärit on juhla vanhemmille, ei sille lapselle.
Se 1v ei ole koko maailma kuin vanhemmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei vaan ole kaikkien elämän keskipiste, vaikka teidän elämän keskipiste onkin.
niin tehkää kuten minä, en todellakaan kysele ja varmistele etukäteen, että mikä päivä kenellekin käy.
Juhlat vietetään tiettynä päivänä, sinne kutsutaan ja sinne porukat tulee, jos pääsevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän itse aina kysellä etukäteen, että kuka pääsee milloinki, että mahdollisimman monelle olisi paras päivä tulla. Ja itse jos jonnekin lupaan mennä niin menen, on sitten kyseessä "vain" lapsen synttärit. Lapset ovat yhtä tärkeitä kuin kaikki muutkin.
Vituttaa vain hyväksyä tämä tosiasia, että kaikki eivät kunnioita omia lupauksiaan samalla tavalla... Itselle on sattunut niin monta kertaa, että ihmiset, jotka luvanneet tulla niin peruvat.
Harmittaa AP:n puolesta, ymmärrän sua täysin.
Meidän lapsella myös kummin joita ei paljoa kiinnosta, ei synttärit, joulut eikä muutenvaan näkemiset. 3vuoden jälkeen totesin että ihan sama ja lopetin seuramme tyrkyttämisen + kutsumisen juhliin, ja ei ole harmittanut. Nyt lapsi on 9v ja kummit ovat saaneet itse lapsia, kovasti ovat olleet harmistuneita kun me ei nyt päästä heidän nuppunsa synttäreille. Voi voi.
joka juhliin ja ilmoittavat sitten varttia ennen, että olikin toiset paremmat tarjolla. Ei hitto voi olla pakko päästä sinne mökille just nyt, kun on ollut koko kesä aikaa mökkeillä ja juuri on ilmoitettu, että tämä ajankohta sopii juhlille oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei vaan ole kaikkien elämän keskipiste, vaikka teidän elämän keskipiste onkin.
Silti oletan että kummeja kiinnostaa kummilapsensa synttärit ja elämä muutenkin jos kummeiksi ovat suostuneet. Hauskinta on se että nämä ihmiset ovat sitten itse naama nyrpeänä kun he vihdoin saavat lapsia ja saavat kokea samanlaisia ohareita.
Mutta aika normaalilta tuo kuitenkin kuulostaa, ri kannkata niin hirveästi loukkaantua. Lapsi itse ei kuitenkaan synttäreitä muista, joten vietäkää kivat juhlat pienellä porukalla.
En minä ikinä etukäteen kysele kuka pääsee ja milloin lasten juhliin. Ilmoitan päivänäöään ja kellonajan milloin meillä juhlitaan ja paikalle tulee ne jotka pääsee. Yleensä aina jollakin on jotain muuta. Meillä on lapsilla vielä ikävät syntymäajat, toinen on syntynyt keskellä kesää, jolloin monet matkoilla, toinen joulun ja uuden vuoden välissä, jolloin myös monet pois. Elämä on.
no mun omat vanhempani eivät ole viitsineet ikinä käydä ensimmäisilläkään lasteni synttäreillä eikä edes ristiäisissä . Siskoni joka on kummi, vaivautuu paikalle ehkä kerran kolmessa vuodessa pariksi tunniksi. Muut kummit piipahtavat kerran kahteen vuoteen säkällä kahvilla. Ei niitä kiinnosta. Ei ne jaksa pitää yhteyttä, tavata, kutsua kylään tai nähdä vaivaa, hoidan itse yhteydenpidon yksipuolisesti sinnepäin ja olen hyväksynyt sen, että lapseni eivät ole heidän elämänsä keskipiste.
Kaikkia ei vain kiinnosta, ja ei sitä kannata jäädä märehtimään ja katkeroitumaan, etsi uusia ilonaiheita elämästä. Sulla sentään sun omat vanhemmat välittää, ole siitä edes kiitollinen, mulla niitä ei kiinnosta tuon taivaallisen vertaa, ovat nähneet lapseni kuuden vuoden aikana KERRAN.
Onhan tuo vähän tökeröä kun tuolla lailla peruvat. Mutta tuosta kummiudesta siis: ihmettelet, miksi suostua kummiksi, jos kummius ei kiinnosta. Siitä tehtävästä kun ei oikein voi kieltäytyäkään tai ainakin se olisi tosi loukkaavaa. Itselläni on 5 kummilasta ja toivoisin ettei olisi yhtäkään, vaikka kuulostaakin kauhealta näin sanoa. Tunnen, etten osaa olla hyvä kummi, enkä edes ole kovin lapsirakas.8
joka juhliin ja ilmoittavat sitten varttia ennen, että olikin toiset paremmat tarjolla. Ei hitto voi olla pakko päästä sinne mökille just nyt, kun on ollut koko kesä aikaa mökkeillä ja juuri on ilmoitettu, että tämä ajankohta sopii juhlille oikein hyvin.
Minulla ei edes ole omaa mökkiä ja silti tiedän, että siihenkin puuhaan liittyy paljon velvotteita eikä vain sitä lekoilua.
oli tuollaisia "ystäviä".
Skipattiin moiset ja parempia on tullut tilalle.
Joku kummi tullut kuukauden myöhässä, mutta en ole ajatellut ettei häntä kiinnostaisi. Mä vain järkkään monet synttärit, se on lapsillekin kivaa. Toki niillä virallisilla synttäreillä on eniten tarjottavaa, joku voi saada vain pullaa, mutta pääasia, että on juhlat.