Ahdistuneisuushäiriön tai paniikkihäiriön sairastaneet?

olen kärsinyt ja Cipramill on ollut hyvä lääke. Cipralex on siis uudempi versio siitä.



Sain myös Opamoxia 15 mg, puolikin tablettia auttaa ahdistukseen, kokonainen alkaa ainakin mua väsyttää.



Cipralex ei aiheuta riippuvuutta, mutta Opamox kylläkin. Sen kanssa on siis oltava itse tarkkana, ettei vahingossakaan koukuta itseään. Mutta siis asiallisesti käytettynä hyvä lääke.



Toivottavasti lääke alkaa auttaa nopeasti. Huomioi se, että aluksi olo voi huonontua, älä kuitenkaan lopeta lääkitystä, se alkaa auttaa n. kahdessa viikossa.



Parempaa oloa sulle toivon ja muutenkin kaikkea hyvää!

Samoja oireita oli. Sain lääkityksen ja se alkoi auttaa nopeasti. Paniikkoireissa se lääkkeen teho alkaa usein nopeammin kuin masennuksessa. Minulla oli lääkitys vuosikausia sama, mutta nyt vaihdettu toiseen. Varaudu siihen, että käytät lääkettä vuosia. Kenties loppuikäsi.

Vapaaksi ahdistuksesta. Kirjan "ohjelmaan" pitää vain sitoutua ja ottaa se tosissaan. Minua se on ainakin auttanu.



http://www.booky.fi/tuote/bourne_edmund/vapaaksi_ahdistuksesta_tyokirja…

Kirja auttaa miettimään ahdistuksen perimmäisiä syitä ja antaa todella hyviä neuvoja. Kirjan lukemisen jälkeen sitä kyllä ajattelee näitä juttuja ihan eri tavalla. Minua kirjan ohjeet ovat auttaneet.



Ja tietenkin minulla on rauhoittavat lääkkeet olemassa, jos ahdistus käy sietämättömäksi, enkä halua niistä luopua.

oireet on tosi fyysisiä toki sit noita pelkotiloja ja kamalaa painajaismaista ahdistusta lisäksi. Cipralex teki minun tapauksessani toimintakyvyttömästä toimintakkyisen. Siinä annettiin kehon levätä pitkään lääkkeellä, sen jälkeen lääke pois ja aloitettiin ongelmien käsittely.



Suosittelen terapiaa. Ala jo nyt miettiä syitä tuon oireilun taustalla. Harva pystyy selvittämään sitä syvällisesti yksin. Hyväksy oireet, ymmärrä ettei niihin voi kuolla, anna niiden tulla ja niin viet niiltä voiman.



Lääke auttoi mulla jo viikossa kahdessa tosi hyvin.



Pian kaikki on paremmin!

Mun oireita oli jatkuva ahdistus, paniikkikohtaukset, hengitysvaikeudet, vatsavaivat, unettomuus, keskivaikea masennus, pakkoajatukset jne. Oireita oli ollut 9-vuotiaasta asti, vasta parikymppisenä menin lääkäriin, kun en enää pystynyt opiskelemaan jatkuvien paniikkikohtausten takia.



Kävin kognitiivisessa psykoterapiassa kerran viikossa kolme vuotta, ja oireet katosivat täysin kun oma ajattelu ja reagointi muuttuivat (muutos alkoi näkyä vasta reilun kahden vuoden kuluttua terapian alusta). Lääkityksiä en halunnut missään vaiheessa, pelkäsin jääväni rauhoittaviin koukkuun. Lääkkeettömyyden takia olin pari kertaa pidemmillä saikuilla, pidempi pätkä oli puoli vuotta.



Oireet ei ole terpian päättymisen jälkeen palanneet, terapian loppumisesta on nyt viisi vuotta. Yksi paniikkikohtaus oli, laukaisijana vahvat antibiootit (haittavaikutuslistassa mainittiin, ettei saisi käyttää jos on ollut ahdistuneisuutta, eipä tullut luettua listaa ennen lääkkeen käyttöä).



Mun elämä on nykyään ihan erilaista, kun en pelkää kaikkea ja käytä energiaani ja ajatuskapasiteettiani asioiden pakonomaiseen läpikäymiseen. Pystyn käymään töissä ja opiskelemaan samanaikaisesti, jotain johon en olis koskaan uskonut pystyväni stressin määrän takia. Suosittelen siis lämpimästi terapiaa!



Tsemppiä, ei ole parantumaton sairaus tämä.

Diagnoosi 2007. 2012 Alussa sain psykeltä puhtaat paperit, nyt sairaseläkkeen taakse jättäneenä olen onnellisempi kuin koskaan, olen kihloissa ja odotan esikoistani. Molemmat siis sairastanu ja molemmista toipunut. 2007 alkoi ikävä oikeiden lääkkeiden etsiminen kunnes lopulta löyty lääkkeet joita söin sairaalassa olo ajan ja kun kotiuduin ja pääsin omilleni muuttamaan niin hommasin koiran ja lopetin lääkkeet. Samaan syssyyn laihduin lääke turvotuksen noin 50 kiloa pois.

yleistä ahdistuneisuushäiriötä vuodesta 2008 tai silloin sain diagnoosin. Sairaudessani on myös viitteitä keskivaikeasta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Ap, kertomasi oireet ovat hyvin tuttuja! Minun oireitani ovat helpottaneet vain lääkitys - Efexor depot 150 mg. Olen lopettanut lääkkeen syömisen kerran kärsien kamalista vieroitusoireista. Pian ahdistus pelkoineen palasi ja jouduin aloittamaan lääkkeen syömisen uudelleen. Kävin kolme vuotta psykoterapiassa, josta myös oli jonkin verran apua.



Ap, toivon sinulle kaikkea hyvää! Pidä huolta itsestäsi. Osa meistä ahdistuneista paranee, osa ei.

ahdistuneisuushäiriö/paniikkihäiriö ja lukiessa oireita niin tuntuu että olen sairastanut jo pitkään,masennusta on ollut jo vuosia nuoresta saakka,mutta apua en ole hakenut.



Nyt alkoi tulla fyysisiä oireita erittäin hektisen elämäntilanteen myötä ja testeissä ei mitään poikkeavaa näkynyt.



Minulla esim. linja-automatkat menevät täysin hengittämättä,ajattelen mitä ihmiset minusta ajattelevat,en uskalla edes hengittää sen vuoksi,ettei hengitykseni häiritse. Hengitys oireita ollut muutenkin.



Pitkään oli uniongelmia,ja viime aikoina nukkumaan meno on pelottanut koska pelkään että olen sairas ja kuolen yön aikana. Jos tiedän että joudun olemaan ihmispaljoudessa niin alkaa rajut vatsaoireet.



Pelko asuinympäristöstä ym. haittaa paljon elämää vaikka asuinalue on rauhallinen,koen kaiken silti hyvin pelottavana ympärilläni.



Lukuisat ampumiset ym. muutaman vuoden sisällä on saanut minut ajattelemaan tuntemattomista ihmisistä kaikenlaista. Tuntuu että pelko kaikesta hallitsee elämääni valtavasti.



Tässä jotain asioita.



Sain ohjeen mennä psykologille sekä lääkkeitä,mutta en ole saanut aikaiseksi alkaa hoitaa vielä mitään,elämäntilanteen annan rauhoittua (näyttää siltä että on rauhoittumassa) ja katson sitten miten asiassa etenen.



On kuitenkin todella mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia täällä ja mikä auttanut ym.

Minulla on ollut 8 vuotta lääkitys (Sepram ja Cipralex), edullinen lääke ainakin tuo sepram. Annos on ollut nyt parisen vuotta 40 mg. Aika hyvin pahimmat paniikkioireet ovat pysyneet poissa, mm sydänoireet. Mutta edelleen jos valvon tai rytmi sekoittuu jotenkin niin saattaa pieniä oireita tullakin vaikka lääkitys onkin.. olenkin miettinyt, pitäisikö välillä vaihtaa lääkettä?

Turha on elää ahdistuneisuuden kanssa. Aluksi oireet voivat pahentua muutamaksi päiväksi mutta älä pelästy, se kuuluu asiaan. Lääke alkaa vaikuttaa 2-3 viikon päästä aloittele varoen. Sitä ennen voit pyytää jotain mieltä rauhoittavaa.

joissa oireet ovat vaihdelleet. On ollut sairauksien, onnettomuuksien ja kuoleman pakonomaista pelkäämistä. Viime vuoden aikana fyysisten sairauksien pelko on jäänyt pois, mutta tilalle on tullut hulluksi tulemisen pelko. Se on kauheaa! Olen pakonomaisesti tarkkaillut itseäni ja "löytänyt" psykoosin oireita itsestäni. Lisäksi on ollut muita pelkoja erilaisista katastrofeista, joita voisi elämässä tapahtua. Kaiken romuttumisen pelko on sekin aika lamaannuttava.



Psykiatsi suositteli minulle paroksetiinia lääkkeeksi, ja siitä onkin ollut apua. Alku tosin oli vaikea, sen sanon rehellisesti. Oireet pahenivat selvästi ensimmäisen viikon aikana, mutta alkoivat pikku hiljaa helpottaa. Nyt vointini on ollut pitkään lähes jatkuvasit normaali! Aikaisemmin oli ahdistus- ja paniikkioireita vähintään puolet ajasta. :(



Tsemppiä ap, meitä on muitakin ja apua on saatavilla. :)

mennä terapiaan. Ahdistus on oire jostain ja syy kannattaa selvittää.. Paranemista ja voimia! :)

mitä syitä teillä on noussut ahdistuneisuuden/paniikkihäiriön laukaiseviksi tekijöiksi?

Kokile erilaisia rentoutusharjoituksia tai hypnoosia, esim. kuuntele jotain nauhoitetta vähintään kerran päivässä. Kirjakaupasta saa tai netsitsä tilaamalla.Muutos on mahdollinen, yritä tehdä asioita, joista nautit, äläkä arvostele itseäsi ja jokaista tekemistäsi.

Minulla oli täysin samanlaiset oireet, muistan hyvin ne kauhun hetket. Sain lääkityksen 2007, Seromexia. Hienosti toimi - oireet hävisivät. Tosin tunneskaalasta hävisivät kaikki ääripäät myös lääkityksen ajaksi. Mikä nyt sinänsä ei ollut pelkästään huono asia :).



Vuoden päästä lopetin eikä oireita ole ollut sen jälkeen kuin äärettömän harvoin. Jos joskus palaisivat, menisin nopeammin hakemaan apua. Pelkäsin kuolemaa/pyörtymistä/kaatumista turhaan niin kauan.

Vielä sen verran, että tämä viimeisin ahdistus tuli päälle, vaikka mulla on ollut lääkitys, seronil 20 mg jo viisi vuotta. Edellinen kunnon huono jakso oli vuonna 2007.



Lääkärinikin oli huolestunut, miksi seronil ei enää toiminut. Ehkä elimistöni on tottunut lääkkeeseen. Kukaan ei osaa sanoa. Nyt siis menossa seronilin lopetus ja Cipralexin sisäänajo.



Ap

Oireina yleinen ahdistunut olo lähes jatkuvasti plus päälle yllättäen tulevat klassiset paniikkikohtaukset joissa pelkäsin sekoavani tai kuolevani ja olin kyvytön tekemään mitään. Nämä kohtaukset saattoivat iskeä missä vaan ja niiden pelko rajoitti elämääni merkittävästi.



Mulla ei nuo masennuslääketyyppiset lääkkeet auttaneet mitään, aiheuttivat vain sivuvaikutuksia. Joten jätin ne psykiatrin suosituksen vastaisesti pois ja käytni pelkästään bentsoa tarvittaessa (kohtauksen tullessa, pari kertaa viikossa yleensä). Niistäkin halusin äkkiä eroon ja aloin opetella lääkkeen suoman helpotuksen turvin kohtauksen kestämistä ja ulkopuolisena tarkkailemista. Opetinkin sen ja en joutunut kuin vuoden verran syömään mitään lääkkeitä. Kohtauksia tuli silti jonkin aikaa mutten enää pelännyt niitä enkä menettänyt kontrollia itsestäni niiden takia vaan tyynesti odottelin kunhan kohtaus menee ohi, istuen rauhallisesti paikallani ilman että kohtausta näki ulospäin mitenkään. 25 ikävuoden jälkeen ei ole enää tullut lainkaan paniikkikohtauksia enkä ole ilman syytä ahdistunutkaan.

Kertokaa oireistanne. Mulla on nyt Cipralex lääkitys alkamassa huomenna. Olen todella ahdistunut, pelkään kuolevani, pelkään että kaadun, koska minua huimaa välillä. Niskat aivan jumissa, vaikka olen käynyt fysioterapiassa manipulaatiossa. Ei auttanut. Julkisilla paikoilla en uskalla liikkua yksin laisinkaan. Olen sairaslomalla nyt. En edes uskalla yksi hakea lapsia päiväkodista, koska pelkään kaatuvani.

Kuulostaako tutulta? Oletko päässyt tämänkaltaisista oireista eroon ja miten?

Muuten, multa otettu paljon verikokeita, sydänfilmi ja magneettikuvat päästä ja kaularangasta. Niiden mukaan olen terve.

Xanor on varsin Normalisoiva lääke ellei vaikutusta ala hyväksikäyttämään ym (luin kyllä tuote-selosteet ja järkytyin käytöstä!).

Itselläni on matala verenpaine ja kun vaeltelen sosiaalisissa piireissä niin voi tulla aivojen tyhjeneminen verestä sen paniikin kanssa mukaan.

Näihin asioihin on varsin turha saada ammatillista osaamista millään tasolla (heidän pulssi 90 on heidän mukaan paniikkihäiriöisen, vaikka se on 220) - kokemusta on (myös sydän "valituksiin", paniikkihäiriöinen kun tilaa filmit tai ambulanssin vasta kun -joidenkin mielestä- "itsekkäästi hänelle sopii". ;/ ym., ym.).

Itsellänikin pahimpina aikoina jalkani nivelet löivät totaalisesti lukkoon ja jouduin monta kertaa työmatkalla teeskentelemään puhelun/tekstarin-vastaanottamista "paskat-housuissa-looking" sijaan.

Mutta, sinä olet uskaltautunut vanhemmaksi ja kannattaa löytää lääke, joka ei lapsia myöhemmin vahingoita. Se mitä niskaan tulee niin repiminen selällään jalat niskan taakse-joogaliike tekee hyvää myös niihin oikeisiin kohtiin aivoa. ;)

Voit lukea oirekuvauksen mistä vaan netistä. Google: "yleistynyt ahdistuneisuushäiriö".



Se sinun huimaus johtuu siitä, kun ahdistuksessa nostat hartioita ylös ja samalla jännität niska- sekä kaulalihaksia. Muutamat niistä lihaksista vaikuttavat korvaan ja sitä kautta tasapainoelimeen. Lisäksi kaulasuonet menevät hieman tukkoon ja verenkierto aivoissa häiriintyy hieman.

Jännittyneisyys ja sen oireet leviää koko vartaloon pahimmillaan ja se johtaa myös samalla panikoitumiseen. Noidankehä on siis valmis.



SSRI -lääkkeet ja mahdollisesti rauhoittavat sekä mielialalääkkeet +ulkoilu auttaa aikas mukavasti. Hommaa myös itsellesi joku oikeasti mukava harrastus mistä pidät (ei ole pakko olla mikään liikunta) niin ahdistus helpottaa aina sen ajaksi, kun ajatukset ovat harrastuksessa ja aivot tuottaa serotoniinia.

Mulla alkoi v.2001, seuraavan viiden vuoden ajan oli vaikka mitä oireita, alkoi paniikki kohtauksesta ja laajeni ajan myötä kokopäiväiseksi.

Oireita oli kausittaisesti, mutta hengen ahdistus ja huimaus oli koko ajan, niiden lisäksi oli tärinää,nielemis vaikeuksia,sellainen omituinen onttouden tunne, kuin olisi vain nielu ja sen lisäksi tyhjää. Sillon kun oli tuo nielemiskausi, niin en pystynyt syömään, enkä juomaan juuri mitään kun tuntui, että tukehdun.

Sydämen tykytystä,puutumisia ympäri kehoa, naamassa, suussa,käsissä..

Oli myös kausia etten pystynyt käymään vessassa missään muualla kuin kotona ja sekin oli vaikeeta, tuli iha hirveä paniikkikohtaus kun piti istua pöntölle. Siis oikeesti lista on niin pitkä, etten edes muista kaikkea, siitä tulikin mieleen, että muistikin meni, en muista vuosilta 2002-2008 oikestaan mitään, en muista toisen lapseni vauva ajasta mitään, on kuin pois pyyhkäistyä kaikki.



Psyykkisiä oireitakin on vähintään yhtä pitkä lista, hulluksi tulemisen pelkoa, kuoleman pelkoa,pelkoa,pelkoa ja pelkoa.



erosin v.2009 ja siihen loppui ahdistukset, itsellä ei koskaan ole ollut mitään lääkitystä.

Monta vuotta meni ihan sumussa, muistan varmaan ikuisesti sen tunteen kun yrittää selvitä kaikesta,lapsista,työstä, elämästä. Ja olotila on koko ajan sellanen, että tippuu tuoleilta, kävelee ilmapatjalla ja pitää tukea seinistä.



Minulta myös on kuvattu aivot,keuhkot, otettu sydänfilmiä,astmakokeita, verikokeita, siis vaikka ja mitä.



Nyt tällä hetkellä ahdistusta on taas, huimaa ja tuntuu, että tipun tuoleilta, muita oireita ei vielä ole palannut, onneksi!