Pystyisitkö seurustelemaan isäsi kaltaisen miehen kanssa?

Isäni on alkoholisti, väkivaltainen, ilmeisesti narsistin piirteitä (ainakin merkit pitävät paikkansa). Hän pettää naisiaan. Lapsiaankin kohtaan oli täysin hirviö.



Suosittelisin jokaista naista pysymään kaukana sellaisesta ihmisestä.

Mun kohdallani se klassikko pätee, että nainen etsii isänsä kaltaisia miehiä. Mun tapauksessa se vaan on vähän huono asia... Isä on kyllä rakastava ja kaikkea, mutta täysin epäluotettava, ja sellaisia olen haalinut.

Mulla menee hänen vierailullakin päivässä hermot sen jälkien siivoamiseen. Isäni on myös hiukan pihalla koko ajan. Ihan mukava hän on, mutta hiukan erikoinen. Äitini edelleen sinnikkäästi siivoaa sen jälkiä ja passaa muutenkin, tosin ei äitini mitenkään tossun alla ole vaan hyvin menevä ja touhukas ihminen.

Kyllä pystyisin seurustelemaan Väinönkin kanssa.

Mutta syy onni väkivaltaisuus juominen ja katoamistemput jne.

Siis miehen, joka olisi täysin kuin isäsi, mutta ei kuitenkaan isäsi.

Itse en usko, että pystyisin. Isäni on kyllä 100% luotettava, osaa hoitaa kaikki käytännön asiat, tekee hyvää ruokaa, osallistuu kotitöihin jne, mutta silti. Hän ei ole juuri osallistunut meidän lasten kanssa olemiseen, ei osoita koskaan hellyyttä ja jaksaa niuhota pikkuasioista - tyyliin bussi myöhässä 5 min ja siitä vouhkataan koko päivä...

isääni kuvailee/miettii. Häntä voi rehellisesti kuvailla sivistyneeksi, lapsirakkaaksi, intohimoiseksi, älykkääksi, pohdiskelevaksi, taiteelliseksi, boheemiksi. Tällaisen miehen toki mielellään ottaisin ja otinkin, miinus taiteellisuus ja intohimoisuus.



Isääni voi rehellisesti kuvailla myös näin: itsekeskeinen, huono elämänhallinta, ilkeilee puolisolleen, krooninen myöhästelijä, joitain persoonallisuushäiriöisiä piirteitä. Tällaista miestä en ottaisi, ja jännä kyllä, mieheni on noissa ominaisuuksissa isäni täydellinen vastakohta.



Täsmälleen isän kaltaisen miehen kanssa siis en.



Isä on ollut aina loistava isä mutta surkea puoliso, äidille ja kaikille naisystävilleen. En tajua, mistä tulee se pakko pilata kaikki suhteet ivailemalla toiselle :(

Mutta kun luin toisten viestejä, totesin, että mikä ettei. Isäni on temperamentiltaan tosi erilainen kuin minä. Hän on hidas ja harkitsevainen, jopa jaaritteleva. Toisaalta hän on älyllinen ja kantaaottava, osallistuu yhteiskunnalsiten asioiden hoitoon jne., joten siinä mielessä olemme samanlaisia. Olen hyvin paljon äitini kaltainen, joten kaipa me olisimme tulleet toimeen yhtälailla. Nimenomaan "vastakohdat täydentävät toisiaan"-mentaliteetilla.

Isäni on "haahuilija", elää vähän kuin omassa maailmassaan. Siksi hän ei useinkaan tunnista muiden ääneenlausumattomia tarpeita. On aina myöhässä joka paikasta, hukkailee tavaroita ja on sotkuinen. Hän on myös alkoholisti - tai sitten absolutisti. Voi mennä vuosiakin ettei hän ota tippaakaan, mutta kun ottaa sen ensimmäisen, se on sitten menoa.. Näitä piirteitä en missään tapauksessa kestäisi omassa miehessäni. Isäni vaimo (joka ei siis ole äitini, äidillä meni hermot 15 vuotta sitten :D) on tismalleen samasta puusta veistetty kuin isäni. He ovat aika rasittavaa seuraa, mutta pitää yrittää ottaa huumorilla..



Samaa aviomiehessäni ja isässäni on älykkyys, hyvät keskustelutaidot ja rakkaus urheiluun. Siinä mielessä olen kai sitten valinnut isäni kuvan :)

jos olisin tavannut isäni samantyyppisesti kuin äitini hänet tapasi.



Olisin myös aika lailla varmasti eronnut hänestä. Isäni on aivan hurmaava pienissä annoksissa mutta raivostuttava isoissa.



Mieheni muistuttaa isääni, muttei onneksi yksyhteen. Häntäkään en enää oikein jaksaisi.

isäni on kovin höyryävää sorttia, hän innostuu asioista, höyryää niistä, jaksaa nostaa melun pienimmistäkin asioista. Oleminen hänen kanssaan voi olla intensiivistä mutta on se toisaalta mielenkiintoistakin. Hän on älykäs ja kiinnostunut asioista. Pidän itse pitkistä, älyllisistä keskusteluista ja isäni kykenee tähän.



Ehkä ajattelisin, että haluan vähän rauhallisemman tyypin kuin isäni tai sitten sellaisen, joka purkaa sen energiansa ja intensiteettinsä työhön tai johonkin aktiviteettiin, eikä pelkästään piristä sillä arkea (=uuvuttavaa).



Toisaalta isäni on myös helposti loukkaantuva ja pitkävihainen, enkä usko, että suhde sellaisen ihmisen kanssa voi toimia. Vaikka siis voisin ihastua johonkin hänenlaiseensa mieheen, koska älykkäät ja uteliaat miehet viehättävät minua. Isäni ei tällä hetkellä ole parisuhteessa, en siis tiedä onko tuo edellämainittu helposti loukkaantuminen seuraus vai syy sille, miksi ei ole löytynyt pysyvämpää parisuhdetta.

miestä joka on mahdollisimman erilainen kuin isäni. Pistin suhteita poikki jos alkoi olla samoja piirteitä (ihan viattomiakin).

Eläisin täydessä viha-katkeruus-kierteessä jos näin olisi.

Jostain syystä mieheni, 13v naimisissa muistuttaa yllättävän paljon äitiäni, hyvässä ja pahassa.

Alkoholisti, pettäjä, valehtelija jne. En kait usko että ansaitsen mitään parempaa. Tai oikeastaan en usko että hyviä miehiä edes on.

Rakastuin mieheen, joka oli kuin isäni. Hän oli hurmaava, sellainen pyörryksiin puhuva ja ulkokuoreltaan miellyttävän oloinen. Pinnan alta hän oli epäluotettava, rahaa rakastava, patologinen valehtelija, vahvasti narsistinen, hyväksikäyttäjä ja ilmeisesti jossain määrin mielenterveysongelmainen, vahvasti harhainen. Aivan kuten isäni.



En olisi pystynyt seurustelemaan hänen kanssaan, mutta tapailin satunnaisesti kuukausia ennenkuin tajusin millainen hän on, ja että hän on kuin isäni. Vain ulkonäöltään erilainen.