Ainut lapsenlapseni on kehitysvammainen,haluatko kysyä jotakin?

Toivotko koskaan, että kehitysvammainen olisi kuollut kohtuunsa ennen syntymäänsä, ja säästänyt vanhempansa, eli sinun lapsesi kaikelta stressiltä ja häpeältä?

Vituttaako kuollessasi, että kaikki perinnöt ja mummonkämppäsi menee siihen että separille ostetaan uusia rullatuoleja ja pehmeitä leegoja joilla se leikkii vielä kolmekymppisenäkin? Entäs se että teidän suku loppuu siihen kun sitä separia ei ole enää kukaan vahtimassa...?

mulla on kolme tervettä lasta, joita oma äitini ei ole nähnyt koskaan. Äitiäni ei kiinnosta, ei tullut edes ristiäisiin. Soittaa kerran viidessä vuodessa, silloinkin haukkuu ja sättii ja arvostelee.



Lapsenlapsesi on ihana, ainutlaatuinen ja rakas, pieni ihmistaimi vammastaan huolimatta, toivottavasti olet hänen elämässään mukana, hoivaat ja rakastat, ja olet ylpeä pienestä ihmisestä. Lapsi on lahja, jota pitää arvostaa.



Sitäpaitsi, vammaisuuttakin on monenlaista. Kumpi on pahemmin vammainen, oma piitaamaton tunnekylmä äitini jolle on se ja sama onko oma lapsi edes elossa, vai sitten esim ilmoinen rakastava down-lapsi joka tuo aurinkoa läheistensä elämään?

Yhteiskunta kustantaa muuten pyörätuolit.