Miten selvitä avioeron aiheuttamasta raastavasta surusta?
Eli ero on tulossa, se on varmaa. Nyt viime aikoina asia on iskenyt ihan täydellä voimalla mieleeni, ja olen niin käsittämättömän surullinen siitä, että avioliittoni epäonnistui.
Miten tällaisesta surusta ja epäonnistumisen tunteesta koskaan pääsee yli?
Kommentit (4)
je keskittyen oleelliseen. Ensin hengittämiseen, sitten syömiseen, nukkumiseen ja lapsiin.
Vaikka kuulostaa kliseeltä, niin totuus on että aika auttaa. Ja ystävät.
Niin siis jossain dokkarissa oli just yleistyksenä että petetty nainen masentuu ja ero tekee saman. Petetty mies tulee vainoharhaiseksi ja erottuaan raivoisaksi. Ne siis johtuu siitä miten aivot käsittelee aivokemiatasolla tapahtumia. Tietenkin täytyy huomioida tunteetkin, jotka sit taas on kehittynyt lapsuuden asioista, traumoista, uskomuksista ja peloista.
Elämä on epätäydellinen. Jos ihminen olis yksiavioinen niin kyllä luonto olisi meidät koulinut niin ettei voida rakastua kun kerran, siis leimautua. Ei tarvitsisi miettiä eroa. Ei olisi vaihtoehtoa.
Fakta on että viimeistään kuolema erottaa. Varmaa on että virheitä tekee jokainen. Mutta, kukaan ei jää yksin. Onnellisuus on valinta. Voit toki päättää ettet enää koskaan luota, et enää koskaan rakasta, et enää salli itsellesi onnea koska erosit. Tai sitten vaan hyväksyt että yksi vaihe elämässäsi on ohi, nyt sinkkuillaan jonkin aikaa ja ihmetellään elämää. Se vapaus antaa paljon mahdollisuuksia moneen mukavaa elämässä, ehkä jopa uusiin ystäviin tai jopa puolisoon.
Sinulle on monta hyvää kumppania olemassa. Mutta niin suhteessa kuin sinkkuudessakin onnellisuudessa on kysymys siitä että mihin tyydyt! Pitkän suhteen salaisuus taitaa olla siinä että miten vähään suostut tyytymään. Jos suurempi tyydytys menee perheen edelle niin sitten täytyy tehdä ratkaisuita. Ja tästähän on yleensä kysymys. Joko on tyytymätön seksiin, hellyyteen, statukseen, itseensä, puolisoonsa. Mutta jos päätät tyytyä siihen mitä elämä antaa niin voit jäädäkin. Sama on sinkkuudessa, katso uteliaasti mitä elämä voi tarjota ja ole tyytyväinen että olet terve, että yleensäkään hengität. Sinäkin kuolet, silloin ei masenna, mutta ei mitään muutakaan. Valitse elää!
Yks mies vaan
suru parantaa.
Suosittelen myös eroseminaareja. Koska tulet käymään paljon erilaisia tunteita läpi. Suru on niistä pienin. Jos et pääse seminaariin, haki kirja Fisher: jälleenrakennus.
Päivä kerrallaan. Yksi kaunis päivä huomaat, että ero oli parasta, mitä sinulle on tapahtunut. Jos vain annat tunteiden tulla ulos. Aikaa tähän menee.
moni on sanonut, että vaikka se ensin tuntui teennäiseltä löpinältä ja että "ei mun tilanne ole tuollainen", loppujen opuksi seminaarista/kurssista on ollut apua omien tunteiden työstämiseen.