Lue keskustelun säännöt.
Olen jatkuvasti hirveän vihainen, miehelleni
28.11.2005 |
Olemme olleet pitkään yhdessä ja yksi lapsi on. Nyt olen saanut hänestä tarpeekseni ja ajattelen eroa joka päivä.
Päällisin puolin ei mitään vikaa miehessä, mutta kun alkaa ajatella mitä se meidän suhde on... hän on itsekäs p***a joka ajattelee vain itseään, työtään ja itseään.
Se tuli ilmi noin puoli vuotta sitten kun minulle tuli rankasta elämäntilanteesta melkein romahdus. Olin uupunut kun kaikki asiat kaatuivat päälle yhtaikaa. Pyysin mieheltä että auttaisi. Oli kauhea järkytys että hän ei ollut huomannut mitään, häntä ei kiinnostanut yhtään, hän ei viitsinyt auttaa.
Ainoa mikä häntä kiinnosti oli juuri silloin mielenkiintoisessa vaiheessa ollut uransa ja siihen liittyen loputtomat ylityöt. Sain yksin kamppailla ongelmieni kanssa ja hakea ammattiapua. Nousin siitä sitten jotenkuten mutta toipunut en ole vieläkään.
Sanoin sitten miehelle että selvä, se on sitten ero nyt. Sen jälkeen hän on yrittänyt olla mielin kielin. Se saa minut jatkuvasti vain vihaisemmaksi. Missä oli se huomio kun tarvitsin sitä? Olen ollut vain kodinkone, kynnysmatto, jota ei tarvitse huomata.
Vasta kun aion nostaa kytkintä hän havahtuu että pitäisikö tuolle sanoa jotain kerran päivässä. Minusta vaan tuntuu että se ei ole pysyvää, jos hän saa minut jäämään niin kohta tilanne on taas samanlainen. Vai?
Kommentit (31)
miehet nyt ei ole niin empaattisia, olisi sinänsä kamalaa kun molemmat voivottelis samaan aikaan, parempi että toinen pysyy skarppina, ja kyllä ne asiat siitä selviää omalla painolla. Tän pitäs olla sun elämän parasta aikaa, tee siitä sellaista. Kukaan ei halua että olet marttyyri, ja uhraat itseäsi(?). Laita lapsi hoitoon muutamaksi tunniksi, lähde ulos kaupungille, käy leikkamassa tukka, ja osta joku uusi vaate, tms, eli ota välimatkaa sinne kotiin! Asiat saavat oikeat mittasuhteet, ja tunnet missä mennään. Miehen tulee saada tehdä töitä, ja naisen kanssa, jos siltä tuntuu, kukaan ei nyt käske sun tehdä muuta kun olla onnellinen, järjestä itsellesi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa/ehdi lukea koko ketjua, mutta tähän loppupään viestiisi haluan vastata.
Kirjoitat, että " En pysty leppymään, en pysty näkemään miten tästä voisi syntyä sellaista elämää missä voisin elää. Vanhassa en halua elää ja uutta ei synny ellei mies muuttuisi ihan toiseksi. Hah." ja " Joku sanoikin että hän on vähän ihmetellyt kuinka kauan jaksat."
Haluaisin sanoa sinulle, että ymmärrän sinua. Elin itse todella kuluttavassa suhteessa, enkä itse edes tajunnut miten rankkaa kaikki oli. Muutuin aivan toiseksi ihmiseksi yrittäessäni elää miehen mukaan. Hän ei halunnut seksiä, ei hellinyt minua, ei puhunut, ei osallistunut suruihini (esim. yksi keskenmeno) vaan KAIKEN sain kokea yksin.
Mielestäni sellainen suhde ei ole terve. Tajusin vasta viiden vuoden seurustelun jälkeen, miten KAMALAA kaikki oikeasti on. Olimme ajautuneet eron partaalle, eikä se edes liikuttanut minua. En rakastanut miestä mutta yritin epätoivoisesti pysyä suhteessa jostain ihmeen syystä.
Moni ystäväni sanoi minulle jälkeen päin ihmetelleensä miten voin olla tuollaisen miehen kanssa. Miehen, joka ei todellakaan sovi minulle. Itsekin ihmettelen sitä nyt. Kun lopulta puhuimme sadannen kerran ongelmistamme (siitä ettei vaan tunnu hyvältä, ei ole läheisyyttä, ei hellyyttä, en saa tukea lainkaan, emme juttele, emme harrasta mitään yhdessä jne jne) sanoimme lähes yhteen ääneen että erotaan.
Siitä alkoi elämäni yksi parhaista vaiheista. Toki oli vaikea myöntää, että on epäonnistunut suhteessa, mutta tuntui ihanalle samalla ajatella, että muunlaistakin on olemassa. Ja sitä todella on!!!!
Löysin ihanat ystäväni uudelleen, löysin ihanan miehenkin, joka on täysin erilainen kuin ex. Kiitän hänestä ja pienestä pojastamme joka päivä.
Tilanteesi on ikävä, mutta toivotan sinulle tsemppiä. Oman tieni kulkeneena en ikinä jäisi tuollaiseen suhteeseen.
Tsemppiä ap!!!!
Todella rankka ja kuluttava suhde. Koko ajan elämme ikään kuin poikkeustilanteessa, mitään normaalia elämää ei ole päässyt syntymään. Ei aikatauluja, ei yhteistä aikaa tai yhteisiä lomia. Perhe-elämä on minun ja lapsen välillä, mies käy kääntymässä kun ehtii ja muistaa.
Kiitos että kommentoitte myös tuota puolta eikä vain sitä " liian helposti ilman syytä erotaan" . Veikkaisin että moni ei olisi noin vaikean miehen kanssa edes aloittanut mitään... ja siinähän se minun perimmäinen virheeni on ollutkin. Kun en sitä vaikeutta tajunnut vaan oli sokea ja ihastunut. Ja tarvitseva, rakkautta ja turvallisuutta ja parisuhdetta ja perhettä tarvitseva. Nyt olen kyllä naimisissa ja äiti mutta kaikki nuo äsken luettelemani ovat kyllä jääneet jonnekin matkalle aikaa sitten.
ap
olisi huono idea että näyttäisit tämän ketjun miehellesi...josko herättäisi jotain ajatuksia ja näkisi oikeasti missä menet ja mitkä on tuntosi.ehkä siitä olisi helpompi lähteä rakentamaan suuntaan tai toiseen.
Olisikohan oikea syy, että olet ihastunut johonkin työkaveriin tms. ja haluat vain hyvän syyn erota.
Se on nämä 30-kriisit vähän sellaisia, että naiset vetoaa ihmisenä kasvuun ja etsivät jonkun rentun itselleen. Milloin on liian kiltti mies tai milloin liian saamaton tai milloin liian itsenäinen. Syitä riittää.
Katsopas itseäsi rehellisesti peiliin ja mieti, mitä haluat. Haluatko todella yksinhuoltajan elämää? Epäilen, että sinulla on jo jotain säpinää tai tarvetta kokea rakastuminen uudelleen ja etsit vain syytä erota miehestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että tuolta mitään parisuhdetta enää löytyy nelikymppiselle yksinhuoltajalle. Satunnaisia rakastajia varmaan, eronneita ja karanneita.
Ei ole suhdetta mutta tietysti vielä tässä elämässä kerran pari seksiäkin haluaisin, etten ihan nunnaksi ajatellut ruveta. Tässä suhteessa sitä ei ole ollut enää vuosiin.
En ajatellut vaihtaa isäntää kun yhdestä eroon pääsisin. Lapsen kanssa kaksin eleltäisiin ja tekisin töitä ja lapsi kävisi koulua ja harrastettaisiin. Asuttaisiin sellaista tylsän mukavaa arkea ja lomailtaisiin loma-aikoina.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun iskee nuoruuden vimma ja katumus elämättömästä elämästä.
Mutta ei kai se auta kuin ero ottaa kun noin kovasti hingututtaa päästä miehestä eroon. Kun ei ole mitään halua sovitella ja keskustella. Mahdollisimman äkkiä eroon. Kun lapsi on joka toinen viikonloppu isällään, pääset ainakin kapakkaan toteuttamaan itseäsi toisten eronneiden naisten kanssa. Se onkin ihan oma rotunsa nuo nelikymppiset eronneet akat.
Olen huomannut, että kun työpaikalla yksi eroaa, hän alkaa ylistää, kuinka ihanaa elämä on. Vähän ajan päästä alkaa moni kyseenalaistaa suhdettaan ja katsoo miestä uusin silmin. Parin vuoden päästä akkoja on eronnut enemmänkin.
Tsempit sulle vain. Huvittaa vain kun ei tuon kummemmasta ole kysymys, mutta niinhän se on, että sitä niittää, mitä kylvää.
olen ollut myös liian kiltti, ja niellyt kaiken. elän miehen kanssa, jonka kanssa ei voi sopia mitään, ei voi suunnitella mitään. Mihinkään ei koskaan saa vastauksia, kaikesta pitää stressata ja kaikki jää lopulta itselle huolehdittavaksi. tukea en ole saanut surussa tai ahdistuksessa.
mieheni on hyvä isä, mutta keskinäinen rakkaus ainakin omalta osaltani taisi kuolla jo muutama vuosi sitten. miehelle tämä elämä on helppoa, ei tarvitse tehdä hirveästi töitä, tai miettiä urajuttuja, kun vaimo elättää.
olen miettinyt eroa ja uhannutkin sillä useaan otteeseen vuosien saatossa, mies vaan kommentoi että kyllä sinä taas kohta rauhoitut, taas sinulla on tuo kausi. nyt olen vaan ihastunut toiseen mieheen, mikä kyllä tekee eron aika todennäköiseksi, vaikka sillä rintamalla ei uutta parisuhdetta olekaan tulossa.
En vaan keksi enää mitään syytä jatkaa tätä. en mitään.
voimia sinulle alkuperäinen kirjoittaja, kai nämä asiat selviävät.
Terveisin kohtalotoveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aihe on vain se että omassa päässäni on naksahtanut isosti.
En pysty leppymään, en pysty näkemään miten tästä voisi syntyä sellaista elämää missä voisin elää. Vanhassa en halua elää ja uutta ei synny ellei mies muuttuisi ihan toiseksi. Hah.
Päällisin puolin ihan käsittämätön ero. Vaikka oikeasti kaverit ja sukulaiset ei taida hämmästyä jos näin vaikea ja riitaisa suhde päättyy. Joku sanoikin että hän on vähän ihmetellyt kuinka kauan jaksat.
ap