Jos tietäisit kuolevasi vuoden sisään, mitä haluaisit tehdä?

kuolleelta vanhemmaltani sitten enää myöhemmin. Kun joku ehdottaa, että joka vuosi saisi äidiltään kirjeen. Minusta se tuntuisi jo vähän inhottavalle ja karmealle. Kyllä jälkeenjäävillä on myös oikeus päästä surusta ja menetyksestä irti ja unohtaa!

Ei kuulosta ihan täyspäiselle, että vuosi vuoden perään vielä saisi tällaisia muistutuksia edesmenneestä vanhemmasta vaikka se olisi ollut kuinka rakas. Minä en haluaisi.

Arki omien rakkaiden kanssa on ihaninta mitä tiedän.



Kävisin vielä kerran mökillä.



Voitaisiin tehdä pieni matka aurinkoon.



Kirjoittaisin pojalleni ja miehelleni kirjeet, joissa kertoisin kuinka paljon heitä olenkaan rakastanut. No, mies sen tietää, mutta lapsi ei ehkä tajua? Silti kirjoittaisin.



Kertoisin veljilleni ja vanhemmilleni, että ovat rakkaita.



En tekisi töitä päivääkään enää.

raha-asiat niin ettei veloistani tule ongelmia kuoltuani ja nuorimmaiselle yrittäisin järkätä ajokorttirahat.



Sen jälkeen ottaisin rennosti ja viettäisin jokaisen hyvän päivän perheeni kanssa, en toivoisi mitään erikoista. Tuo ruuanlaitto tyttären kanssa olisi hyvä juttu....

eikä ap:llä ole oikeasti tällainen tilanne :)

Lue ketju uudestaan :(

Hei ap! Olen todella pahoillani puolestasi. Oletko nähnyt Akira Kurosawan elokuvan Ikiru? Se kertoo hienosti kuoleman lähestymisestä ja siitä, mitä siinä tilanteessa voi tehdä.

Pyydä jotain videoimaan sitä kun vaikka ulkoilette lasten kanssa tai muuten olet heidän kanssaan vielä kun olet hyvässä kunnossa.

Kaikkea hyvää ja iloa jokaiseen päivään.

Haluaisin istuttaa sen puun, se on kaunis ajatus. En tosi tiedä minne. Onkohan sillä merkitystäkään?

Minun pitäisi pyytää yhdeltä ihmiseltä anteeksi, olen lykännyt sitä liian kauan. Tuntuu vain niin vaikealta. Onneksi vain yhdeltä ja onneksi en ole kenellekään velkaa mitään.

Perhekuva on hyvä idea, se pitäisi ehdottomasti toteuttaa.

Minulla on lukematta Tuntematon sotilas ja monia muitakin kirjoja jotka aina kuvittelin joskus lukevani.

Kirjoitan ainakin äidilleni kirjeen. En tiedä kirjoitanko lapsille, on niin vaikea asia ajatella, että lapset jäävät äidittömiksi, etten jaksa ajatella sitä. Ehkä haluaisin kirjoittaa, mutta se tulee olemaan raskasta. Miehelleni olen luvannut kirjata ylös muutaman toiveen hautajaisten suhteen ja muuta sellaista. Miten osaisin kertoa, miten paljon rakastan häntä?

Virushoidoista en tiedä, luotan onkologini arvioon siitä, mikä on minulle hyvä hoito ja minkälaista hoitoa kestän fyysisesti.

Meillä on paljon hyvää ja ilon aiheita elämässä vielä tässäkin tilanteessa, nautin kun meillä käy ystäviä kylässä. Nautin, kun saan hoitaa sukulaislapsia ja pitää heitä lähellä. Hemmottelen perhettä (ja itseäni) ruoalla. Aamuisin nousen useimmiten hyväntuulisena ylös uuteen päivään, aina se jotain hyvää on antanut. On tämä silti niin haikeaa.

ap, kiitollisena kaikista jaetuista ajatuksista tässä ketjussa.

Sorry ja voimia kovasti ap:lle. Olen niin pahoillani.

siitä, että vietän reilusti aikaa läheisten ihmisten kanssa. Ehkä pyrkisin välittämään jonkimoista ymmärrystä elämästä lapsille, mutta se nyt varmaan välittyy jo perusarjessakin.



Raha-asioita ja jotain käytännön juttuja yrittäisin varmasti hoitaa mahdollisimman hyvin etukäteen siten, että mies selviäisi lasten kanssa ilman niiden aiheuttamaa ylimääräistä stressiä.



Jos talous ja oma kunto sallisi niin joku yhteinen reissu voisi olla tärkeä kokemus ja jättää hyvän muiston lapsillekin.

Haluaisin istuttaa sen puun, se on kaunis ajatus. En tosi tiedä minne. Onkohan sillä merkitystäkään?



Minun pitäisi pyytää yhdeltä ihmiseltä anteeksi, olen lykännyt sitä liian kauan. Tuntuu vain niin vaikealta. Onneksi vain yhdeltä ja onneksi en ole kenellekään velkaa mitään.



Perhekuva on hyvä idea, se pitäisi ehdottomasti toteuttaa.



Minulla on lukematta Tuntematon sotilas ja monia muitakin kirjoja jotka aina kuvittelin joskus lukevani.



Kirjoitan ainakin äidilleni kirjeen. En tiedä kirjoitanko lapsille, on niin vaikea asia ajatella, että lapset jäävät äidittömiksi, etten jaksa ajatella sitä. Ehkä haluaisin kirjoittaa, mutta se tulee olemaan raskasta. Miehelleni olen luvannut kirjata ylös muutaman toiveen hautajaisten suhteen ja muuta sellaista. Miten osaisin kertoa, miten paljon rakastan häntä?



Virushoidoista en tiedä, luotan onkologini arvioon siitä, mikä on minulle hyvä hoito ja minkälaista hoitoa kestän fyysisesti.



Meillä on paljon hyvää ja ilon aiheita elämässä vielä tässäkin tilanteessa, nautin kun meillä käy ystäviä kylässä. Nautin, kun saan hoitaa sukulaislapsia ja pitää heitä lähellä. Hemmottelen perhettä (ja itseäni) ruoalla. Aamuisin nousen useimmiten hyväntuulisena ylös uuteen päivään, aina se jotain hyvää on antanut. On tämä silti niin haikeaa.



ap, kiitollisena kaikista jaetuista ajatuksista tässä ketjussa.

Vaihtoehtosi on minulle hyvin todellinen, koska sairastan harvinaista ja tappavaa syöpää.

mutta suuri asuntolaina meillä on. Miehelläni on lainasta suurin osa. Yrittäisin varmaan tehdä niin, että vaihtaisimme pankkia ja ottaisimme lainan puoliksi ja siihen vakuutus kuoleman varalle, jotta mies saisi sitten puolet lainasta kuoletettua.



Testamenttaisin kaiken miehelleni. Auton siirtäisin hänen nimiinsä jo hyvissä ajoin.



Ostaisin arkun ja arkkuvaatteet valmiiksi, suunnittelisin seremonian, ettei mieheni tarvitsisi siinä sitten enää ryhtyä virsiä valitsemaan.



Yrittäisin säästää niin paljon rahaa kuin suinkin, jotta miehelle jäisi edes jotain perittävää.



En matkustelisi mihinkään. Olla köllöttäisin kotona vaan. Katselisin lempielokuviani ja lukisin uudelleen lempikirjani. Istuttaisin kukkamaalle paljon kirkkaanvärisiä kukkia mieheni iloksi, ja ruusuköynnöksen.

jos olisi vain vuosi elinaikaa, eikä olisi sairaudentuntoa tai taloudellisia rajoitteita, niin...



- luopuisin puhelimesta ja kaikesta netin käytöstä, enkä lukisi lehtiäkään

- en enää koskaan pesisi pyykkiä, kävisi ruokakaupassa tai laittaisi ruokaa

- muuttaisin perheeni kanssa jonnekin lämpimään, jossa voisin uida ja ulkoilla auringon paisteessa lasten kanssa joka päivä ja istua nälän yllättäessä valmiiseen pöytään

- en uhraisi minuuttiakaan meikkaamiseen tai kampausten laittamiseen (hiusten harjaamista lukuunottamatta)

- nukkuisin joka päivä päiväunet

- lukisin paljon kirjoja (myös lapsille)