Miten kestän "äititulee,äititulee, äititulee"?!!!
Hermot menee, kun kaksivuotias toistelee mantran tavoin "äitituleeäitituleeäititulee" hakiessaan unta sängyssä. Todella monta kertaa saan ensin hyssytellä ja sitten sanoa olohuoneesta että äiti ei enää tule, anna unen tulla, hyvää yötä. Ei meinaa äänensävy pysyä enää ystävällisenä. Muilla vastaavaa? miten kestäis paremmin tai pitäisikö toimia jotenkin toisin?
Kommentit (3)
välillä voi tuntua, että hermo menee, mutta muutaman kuukauden kuluttua huomaat, että tilanne on jo muuttunut. Ole vain jatkossakin napakka.
Itse olen ajatellut, että lapsi autta kehittämään kärsivällisyyttäni - jota myöhemmissäkin vaiheissa tarvitaan. Hengitän syvään ja pidän tiukan linjan.
Hyvät iltarutiinit sulla varmaan jo onkin? Meillä on viimeisenä iltatarina, jossa käydään läpi päivän tapahtumat, ja suunnataan ajatus seuraavaan päivään. Sitten sanotaan hyvää yötä, ja vaikka alkuun oli ihan vastaavaa huutelua, janoa, nälkää ym. niin kun tietää, että iltatoimet on hoidettu, niin lapsikin vähitelle tajuaa, että sängystä ei enää aleta vouhkaamaan. Mutta aikaa siihen menee. Ja lapsi oppii oikeasti vain kokemuksesta, siitä, että joka ilta toimitaan johdonmukaisesti samalla tavalla.
Miksi se haittaa että jotain hokee? Miksei saisi hokea? Tosin kuulostaa ahdistuneelta lapsi joka noin joutuu itseään lohduttamaan.
jos vain sängyssä hokee jotain eikä raivoa tai juokse ympäriinsä. Hanki korvatulpat.