hei, uskikset! Juttelisitteko agnostikon kanssa?

Tekisi mieli vaan jutustella erilaisten mielipiteiden omaavien ihmisten kanssa. Joskus voi siinä sivussa taas oppia jotain uuttakin.



ap

Kyselee sivistymätön

Minä voisin kysyä näin aluksi, että mihin seurakuntaan kuulutte ja milloin olete tullet uskoon?



Asteikolla 1-10 kuinka " hihhuleita" olette (ei ryppyotsaisesti otettava kysymys) :D ?



ap

Lainaus:



Yleisimmän käsityksen mukaan agnostismi on oppi, jonka mukaan väitettä jumalan olemassaolosta ei voi (ainakaan täysin varmasti) todistaa vääräksi, eikä myöskään oikeaksi. Agnostismi voi olla esimerkiksi uskonnottoman ihmisen kanta, joka myöntää, ettei väitettä jumalan olemassaolosta voida todistaa täysin varmasti vääräksi. Agnostismi voi viitata myös laajemmin uskonnollisiin väittämiin. Tällöin sanotaan että uskonnollisista väittämistä ei yleensäkään voida saavuttaa täysin varmaa tietoa puolesta tai vastaan. Tässä jälkimmäisessä merkityksessä agnostismi on eräänlainen skeptismin muoto joka keskittyy uskonnollisiin väitteisiin.

en käännytä, en puhu uskostani ellei joku kysy tai jos ei tule muuten puheeksi. luotan. on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. antaa rauhan, levon. antaa luvan hengittää ja olla olemassa.

ihan luterilaiseen seurakuntaan, mutta enemmän on tullut noissa herätysliikkeissä pyörittyä. olen siis körtti, mutta paljon myös ns. viidesläisyyden kanssa ollut tekemisissä ja Suomen Raamattuopiston " kasvatti" .

riippuu mitä hihhulilla tarkoitetaan...en ole koskaan innostunut ns. vapaakirkon tyylistä ylistämisestä tms. mutta ei se minua häiritse kukin palvelee Herraa tavallaan. itse taas olen sen verran körti, että kaivan sitä armoa sieltä lattian raosta

' Ei ole pätevää näyttöä'



Kun on kyse uskosta, ei tieteellä ole sen kanssa mitään tekmistä. Jos asia voidaan todeta tieteellisesti se on tietoa. Usko on juuri uskoa, eli ihan muuta kuin tieto.



Usko on aina sama, se ei muutu. Tieto kulkee omia teitään ja muuttuu koko ajan (esim maailman synty)

" Itse taas olen sen verran körtti, että kaivan sitä armoa sieltä lattian raosta"







=D =D =D Sait minut hymyämään :)



Voisitko selventää, mitä tuolla hupaisalla lauseellasi konkreettisesti tarkoitat?





ap

Häh, mitä-täh?



Etkö lukenut tuota katkelmaa agnostikoista?



Ateistit (ja vieläpä kiihomieliset sellaiset) yleensä jauhavat aina tuota samaa " ei voida tieteelliseti todistaa" -mantraa. Agnostismi on paljon muutakin.



Minä en kiellä jumalaa (annan mahdollisuuden sille, että jumala on olemassa), mutta en myöskään osaa uskoa jumalaan.



En mitenkään vertaa tiedettä ja uskoa. Minusta agnostismikin on aika vahvasti uskon asia, se vain on minussa. En voi pakottaa itseäni uskomaan jumalaankaan?!



ap

körttiläisyyden perus on nimen omaan armo ja nöyryys Suuren Jumalan edessä. ihminen pelastuu yksin uskosta yksin armosta Kristuksen tähden.

Yksi sinulta puutuu ja sen mukana kaikki, Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen



Jaako Löytty sen pukee parhaiten sanoiksi



kyllä syntinekin veisata saa

huutaa avuksensa vapahtajaa

siksi laulan ja siksi veisaan

Kertoisitko mitä on viidesläisyys noin pääpiirteissään?





" Hihhuli" -sanalla kai leikkimielisesti tarkoitin sitä, kuinka tärkeä (muuta asiat elämästä työntävä) asia usko ihmiselle on. Aika usein hihuli- sanalla tarkoitetaan kai sellaisia ihmisiä, jotka elävät vain uskolle ja sitä kertomiselle.



Haluan nyt korostaa, että en oikeasti ketään leimaa hihhuliksi tietenkään ihan vaan uskon vuoksi. Hyvin moni ystävistäni ja sukulaisistani ovat " hihhuleita" asteikolla 1- ehkäpä 9 asti, mutta silti ihania ihmisiä :)



ap

Kiitos körttiläisyyden selventämisestä. Kyllähän nuo asiat muistui muistin perukoilta mieleen heti, kun kerroit.



ap

herätysliikeistä. sen " perusti" Urho Muroma ja pääpaikka on siis Kauniaisissa Raamattuopistolla. siellä kovasti painotetaan Raamatun merkitystä ja keskeisyyttä uskossa

todistamisen kommentteja kehiin. Piti ihmisarvoa alentavana sitä että usko johonkin muuhun kuin tieteeseen yms....





se joku numero joka puhui siitä tiedeasiasta...

en ole ollut lapsesta uskossa, jakoiti ei tod. ollut uskovainen, riparin jälkeen ajauduin mukaan srkn toiimintaan ja sille tielle jäin, ei ole siis mitään tiettyä uskoontulo hetkeä tai päivämäärää. usko on kasvanut pikkuhiljaa. Jumala kutsui ja lähdin seuraamaan. ja opiskelin Raamattua ja teologiaa

Joo, ymmärrän. Aika paljon on niitäkin, ketkä hairahtuvat puhumaan arvostelevasti toisen uskosta omaa kantaansa pönkittääkseen. Ja sehän on aivan turhaa. Kukin uskoo, miten tykkää, eikä pahansuopuus ja riitely edistä kummankaan asiaa.





9



Vielä kyselen :)



Kuinka jumala sinua kutsui? Oliko lapsuuden kotisi aivan kokonaan uskonnoton?



ap

kutsumista on vaikea kuvailla, se vaan olo sellai sisäinen ääni, ja J:lan lähellä oli hyvä ja turvallinen olla, koti oli aika rikkonainen ja turvaton...ei nyt täysin uskonnoton varmaan sellai aika perus suomalinen perhe, että jouluna käydään hartaudessa ja haudalla mutta muuten asioista ei puhuta tai ne ei kiinosta.

Itse olen tuota jumalan kutsumista paljonkin pohtinut.



Jos ajatellaan, että jumala on olemassa, miksi hän ei kutsu kaikkia? Tai jos kutsuu, miksi kaikki eivät kuule kutsua? Mikä on sinun ajatuksesi tästä?



ap

usko on siis Jumalan lahja ja usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta....tä on nyt vähän hankala mutta kita ymmärtää, siis luterilaisen teologian mukaan ihminen on syntinen(perisynti)ja pyrkii aina pois päin Jumalasta, ihminen ei siis halua Jumalan luo, mutta Jumala haluaa ihmisen luokseen. Ihminen voi siis sanoa Jumalalle EI mutta ihminen ei voi sanoa kyllä....ajattelen siis niin että Jumala tekee työtään jokaisen ihmisen kohdalla eri tavoilla ihmiset jotka eivät usko ovat valinneet niin. miksi sitten jotkut tulevat uskoon, se on Jumalan ihmettä ja jotin taphtuu heidän sydämmissään. voi että tämä on niin vaikea selittää. kun kyse on uskosta ei tieteestä tai todistetusta asiasta. mutta jos tuollainen asia kiinostaa niin luterilaisen kirkon tunnustuskirjat kannattaisi lukea, siellä se on kaikki selitetty

Tämä on vaikea asia miettiä ja pohtia.



Ymmärrän, mitä sanoit ja niin kai se useimpien luterilaisten mielestä meneekin. Toiset sanovat, että se on saatana joka ihmisiä vetää pois jumalasta.



Mutta. Esimerkkinä minä: Olen agnostikko eli en kiellä jumalaa. Olen käynyt pyhäkoulun, rippikoulun (jonka aikana ymmärsin, että en usko) , olen rukoillut ja lukenut raamattuakin. Mutta en tunne kutsua. Miksi minä en tunne kutsua, vaikka tiedän jumalasta ja olen pyrkinytkin hänet löytämään?



Ajattelen, että se, että minä en kuule kutsua on yksi todisteen haalea häive siitä, että jumalaa ei ehkä ole. Minä ajattelen sen niin, että jos päättäisin etä " no niin, nyt uskon jumalaan" ja menisin seurakuntaan ja alkaisin uskotella itselleni että jumala on olemassa, varmaan tulisikin sellainen tunne. Mutta, en usko, että se tunne tulisi jumalasta, vaan siitä, että haluaisin uskoa niin kovasti, että " aivopesisin" itseni uskomaan. Ymmärrätkö?



Kirjoitan suoraan ajatuksiani, mutta ketään ei ole tarkoitukseni loukata. Nämä ovat vain aitoja tuntemuksiani :)



ap