..:´:..KISSANKULMAN SYKSY..:`:..

Hei kaikki!



Onnea Nanille ja pienelle pojalle! Kerrothan kaiken, kunhan kotiudut?

Kinuskille hyvää vointia loppuraskauteen, ei enää siis kovin paljon jäljellä! Oletko voinut hyvin? Toivottavasti pieni kääntyy oikein päin lähiaikoina.

Roxymama, kiva kuulla iloisia ultrauutisia. Minä kerroin vauvasta sisaruksille jo suunnilleen viikolla 6, kun alkoi olla niin usein huono olo ja väsyttää. Esikoinen oli aivan innoissaan, keskimmäinen suhtautui neutraalisti ja kuopus ei vielä ymmärtänyt. Nyt taas keskimmäinen on innokkain, ja kuopuskin tulee silittämään vauvaa (=mahaa).



Hyvää vointia kaikille ja iloisia pakkaspäiviä - saa nähdä, kauanko nämä kestävät!



Cedarfalls

Kiitos kaikille onnitteluista! Ne niin kovasti lämmittivät mieltä. Laitan tähän synnytyskertomusta sitä lyhentämättä jos onnistuu..



Pikkumiehen syntymä 18.10.2012

Torstaina mulla oli kolmas RD kontrolli OAS:n äippäpolilla klo12. Vein pienimmät lapset mummolaan ja ajelin itekseni kohti polia.

Ensin käytiin perusjuttuja taas läpi, verenpaineet ja pisut. Makasin sitten käyrillä puolisen tuntia, jossa pari loivaa supistustaki tuli voimakkuus oli jotain 20 ”millä lie asteikolla”. Vauva tuntui voivan hyvin.

Pari tuntia oottelin lääkärille pääsyä. Sattui semmonen lääkäri, joka oli tarkastanu mut vuosi takaperin ku mun umppari tulehtui (naisille tehdään kuulemma aina vatsakipu tapauksissa raskaustesti ja gynetarkastus). Lääkäri tutki ensin vauvan, hänellä kaikki hyvin, kokoarvio 4100g. Sisätutkimuksessa sanoi että tosi korkealla kohdunsuu on ja kanavaaki jäljellä mutta paikat oli kuitenkin auki 4cm ja siinä ropeltaessa aukes kuulemma 5 cm.iin. Lääkäri oli sitä mieltä, että hänpä soittelee tuonne salin puolelle, että mikä tilanne siellä on. Käynnistetään synnytys puhkasemalla kalvot, jos siellä ei oo kovin kiirettä. Salin puolelta näyttivät vihreää valoa, joten soittoa ukkokullalle, että lähtee tulemaan synnäriä kohti. Äitille soitin myös, että lähetään käynnistykseen, ettei oottele mua lapsia hakemaan.



Hoitaja tuli hetken päästä mua hakemaan salin puolelle. Napattiin mulle osastolta vielä päiväkahviteet ku en ollu ehtiny syödä ku aamupalan sinä päivänä. Salissa no2 mut otti vastaan mukavan tuntuinen kätilö, joka tosin oli työvuoronsa loppupuolella ku vuoro vaihtuis kolmelta. Kätilö tutki tietojani koneelta ja kyseli joihinkin kohtiin tarkennuksia kuten toiveita kivunlievityksen suhteen, johon sanoin, että mennään ilman niin kauan ku tuntuu siltä, pyydän sitten jos tarvitsen jotain. Odotteli myös lääkärin sanelua tutkimuksesta. Hän oli kirjoittanut, että ”synnytyksen käynnistys kalvojen puhkaisulla, varauduttava hartioiden ulosottoon. Jos omat supistukset eivät ole kahdessa tunnissa alkaneet, aloitetaan oksitosiini avustus”.



Ooteltiin siinä jonku aikaa miestä ja sitten, ku saatiin tieto että on pihalla, niin puhkastiin kalvot klo 14:50. Kalvot oli vähän hankala puhkasta ku tosiaan oli niin korkealla, mutta lopulta saatiin niihin reikä. Vettä tuli aika kohtuudella ja oli hyvän väristä. Sitten laitettiin piuhat kiinni käyriä varten. Saman tien alko supistukset ja niitä tuli heti muutaman minuutin välein ihan kovina ku tuolla ”millä lie asteikolla” ne oli jo yli 80. Mieskin siinä saapui ja samalla tsunami valtas mut! Lapsivettä alko tulemaan noitten supistusten myötä ihan valtavasti! Koko sänky kastui ja rouva kaulaa myöten, sänky ihan lainehti!



Samalla oli vuoronvaihto kätilöillä ja uusi kätilö tuntui myös oikein mukavalta. Hän halusi tarkistaa kohdunsuun tilanteen tässä vaiheessa. Vauva oli edelleen korkealla mutta paikat olivat avautuneet 7cm:iin kalvojen puhkaisun jälkeen.

Käyrien oton jälkeen oli pakko päästä ylös. Menin ensin suihkuun pesulle kun tosiaan sitä lapsivettä oli joka paikassa. Otin suihkussa pari supistusta vastaan mutta muuten naureskelin tuolle valtavalle määrälle lapsivettä jota tuli koko ajan lisää. Mies oli räpänny kuvan musta suihkussa nauramassa, hiukan koomisen näköinen kuva. Naapurisalissa ponnistivat juuri, kuultiin ilmeisesti ilmastoinnin kautta ja aika pian kuultiin sieltä vauvan itkukin, hellyyttävää.



Pystyin paremmin ottamaan supistukset vastaan seisaaltani. Käveleskelin siinä eestaas ja supistuksen tultua nojailin pöytään. Kätilö yritti opettaa mulle äänenkäyttöä apuna supistuksen tullessa. Kovasti yritin sitä käyttää, mutta ei se oikein onnistunut, kun aika tujuja nuo tuntuivat olevan. Sanoinkin, että tujuja mutta lyhyitä mutta kätilö kyllä oli eri mieltä sillä hän aina välillä otti vauvalta sydänääniä mun seistessä ja hänen mielestään supistukset olivat pitkiä. Jotenkin sitä vain otti supistuksina ne kaikkein tujummat kohdat niistä, olo supistuksen nousussa ja laskussa oli ihan siedettävä. Mies kyseli, että haluanko tulla siihen keinutuoliin, jossa torkahteli, mutta ei, en ois pystynyt istumaan. Saliin tuli kätilöopiskelija kysymään saako tulla synnytykseen mukaan. En nähnyt mitään syytä miksi ei olisi saanut tulla.



Jokainen supistus toi lapsivettä aina uuden satsin ja sidettä piti olla joka välissä vaihtamassa. Aika pian supistukset muuttuivat niin, että paineen tunne alhaalla kasvoi kovasti. Puoli viiden aikaan pyysin että tarkistaa tilannetta ku se paineen tunne oli jo aika kova. Pettymyksekseni tilanne oli edelleen sama 7cm auki ja ei ku ylös vaan ja vetämään rundia. Käskin miehen lähtä tässä välissä kauppaan ostamaan eväitä ku näytti siltä että tässä voi kestää kauanki. Viiden maissa kätilö käski mut piuhoihin kiinni uudelleen, kun ekoissa käyrissä jo vauvan sydänäänet ottivat laskua ku supistus tuli. Jäin yksin piuhoihin kiinni ja monitorista näin millon taas uus supistus oli tulossa. Niitä tuli tosiaa tosi tiheästi, tuntui että just olin selvinnyt edellisestä ku uusi nousu alkoi. Hengittelin siinä ja toisella kädellä otin tukea sängyn päädystä. Siinä puhaltaessani synnytyslääkäri kävi tarkistamassa vauvan sydänkäyrää kätilön pyynnöstä ja hän oli sitä mieltä, että tässä tuskin kauaa menee, ku näki sen supistuksen tehon.



Ei ku ylös vaan ja mittailemaan salin lattiaa. Menin suihkuun uudelleen sillä lapsivettä tuli taas mutta nyt lattialle asti. Paine oli ihan hirveä alhaalla ja aattelin, että helpotan sitä vähän käymällä pissalla, joka onneksi onnistui. Mutta paineen tunteeseen sillä ei ollut mitään vaikutusta.

Kuuden maissa kätilö halus tarkastaa tilanteen taas ku näytti siltä hänen mielestään että paineen tunne oli kasvanut. Tulos 7-8cm auki eli kolmeen tuntiin ei ollut tapahtunut lisää aukeamista. Lapsi oli tosi korkealla ja ei siis päällään avannut paikkoja ollenkaan. Siinä sitten kätilö tuumas että mennään tuohon synnytyssänkyyn ja ruvetaan käsin avaamaan kohdunsuuta lisää, ku paine oli järkyttävä ja lapsen sydänäänet heikkeni huomattavasti joka supistuksen tullessa. Ilmeisesti vauva oli niin harteikas, että oli siksi niin ylhäällä ettei mahtunut oikein laskeutumaan.



Siinä sitten kätilö ja opiskelija vuoron perään alkoivat ronkkimaan reunoja kohdunsuulta pois. Kovin nopeaa yrittivät toimia ku se piti tehdä aina supistusten välissä ettei paine oo siellä liian kova ja paksunna reunaa entisestään. No eka kerralla ei oikein onnistunu ja noustiin ylös taas ottamaan supistuksia. Kätilö sanoi että otetaan reilu kymmenen supistusta ja katotaan sitten uudelleen. Nojailin sängyn reunaan seisaaltani ja yritin puhallella ja äännellä kätilön ohjeen mukaan taas siinä oikein onnistumatta. Jotenkin sitä ei saanu sellaista ääntä aikaseksi ku supistus tuli vaikka kuinka yritin. Kätilö yritti samalla rentouttaa mun hartioita ku ne nousi helposti ylös siinä nojaillessa. Mies laski suppareiden väliksi pari minuuttia mutta ku suppari kesti melkein sen niin väliä ei juurikaan niissä ollut. Sain siinä sinniteltyä ne kätilön toivomat toistakymmentä supistusta.



Sitten sain taas nousta synnytystuoliin ja katottiin saatiinko paikkoja auki yhtään. Reunaa oli jäljellä vielä kahdella reunalla ja niitä sitten taas yritettiin supistusten välillä sormin työntää vauvan pään ohi. Ei ollut kyllä mikään mukava kokemus tuokaan.

Reunat saatiin suurin piirtein pään ohitse ja sitten piti tai sain alkaa ponnistamaan. Ilmaa sisään ja ponnistus, mentiin näin pari kertaa supistuksen kans. Molemmat kätilöt olivat alapäässä vauvaa ottamassa vastaan, toinen auttaa päätä tulemaan ja toinen lämmitti kudoksia kuumalla vedellä kastellulla liinalla ja samalla vauvan sydänääniä tarkkaillen. Kovasti kannustivat ponnistamaan kaikki kolme ja pää tuli suht nopeaan ulos. Pään tultua ulos kannustukset kovenivat tyyliin ”nyt pitää ponnistaa tosi kovaa”, ilmeisesti pojalla ei kaikki ollu kunnossa, huomasin sen mieheni kasvoilta. Ponnistin kaikin voimin koko ajan supisti tai ei mutta halusin pojan syntyvän pian, sillä alakerrassa oli kyllä melko ahdasta, tuntui että paikat repeää. Hartiat tosiaan jäivät jumiin, olivat tosi leveät ja tulivat väärässä tarjonnassa. Kätilöt vetivät kaikin voimin, jos vain kiinni jostain saivat ja mää ponnistin. Kuului hento ”naks” ku solisluu murtui, mutta lopulta iso poika saatiin ulos ja nostettiin masuni päälle, mutta voi toinen oli aivan sininen eikä reagoinut mitenkään. Kätilö yritti hieroa vauvaa virkeäksi, mutta tuloksetta. Leikkasivat napanuoran äkkiä ja veivät hänet pois elvytykseen. Mies oli todella huolestuneen näkönen, itse en oikein tajunnut mitään, olin semmosessa ihme horkassa. Kätilöopiskelija jäi meidän luo ja oottamaan jälkeisiä. Kohta saatiin kuulla maailman ihanin ääni: pikkuinen vauvanitku, meidän oman pienen pojan hento itku.



Ja kohta tulivat hakemaan isää vauvan luo, silloin tajusin, että vauvalla on kaikki ok. Kätilö kertoi, että vauva oli tosi huonossa kunnossa aluksi, apgarpisteitä oli saanut ensimmäiseksi vain 2 ja oli nyt happikaapissa, jossa oli kuulemma ruvennut jo osoittamaan mieltään. Poika virkosi tosi äkkiä huonon alun jälkeen, sillä pisteet nousi 7 ja 9.



Jälkeiset olikin sitten vielä oma juttunsa. Ne eivät meinanneet irrota millään. Ponnistelin niitä ja kätilö paineli välillä kohtua ku eivät itekseen alkaneet tulemaan. Lopulta, puolen tunnin jälkeen, istukka syntyi, ku mää ponnistin ja kätilö samalla painoi kohtua. Ihmekkös tuo että töitä sai senkin eteen tehdä, ku istukka painoi miltei kilon! Sitten opiskelija alkoi siivoamaan alakertaa. Ulospäin ei näkyviä repeämiä, mutta olin sitten revennyt emättimen sisältä. Voi järkky ku tuo tutkiminen ja räpeltäminen kävi kipiää! Alapää oli aivan hirveän kipeä, kuin jyrän alle jäänyt, ei ollut värkki tuossa kunnossa edellisten kans. Sitten oma kultani saapui ihanan käärön kans. Oli ollut miehelle tunteellinen hetki, sen näki hänen silmistään. Näky olikin parasta kivunlievitystä, mitä voi olla ja tuli tarpeeseen, sillä kätilöt aloittivat repeämisten ompelun alakerrassa. Tuikkasivat muutaman puudutepiikin ja aloittivat ompelun. Opiskelija ei ollut ommellu puoleen vuoteen, mutta ihan hienosti mielestäni onnistui. Lopulta selvisin neljällä tikillä, vaikka aluksi tuntui siltä, että tarttis useamman.



Opiskelija teki vielä loppupesut ja sillä välin kätilö ja isi punnitsivat vauvan 4590g! No ei ollut ihmekkään, että oli ahdasta tai että vauva tuntui isolta, poika kun oli yli puoli kiloa isompi kuin muut lapset syntyessään. Kätilö sanoi, että selvä sokerilapsi. Vauvan kasvot oli ihan mustelmilla ku oli tehnyt niin tiukkaa.

Vihdoin pääsin sängylle ja sain ihanan tuhisijan viereeni. Tissiä piti heti tyrkyttää mutta toista ei kiinnostanut imeminen lainkaan.

Synnytyksen kestoksi oli laitettu 4h, ponnistusvaihe 15min ja III vaihe 27min. Ja ilman kivunlievityksiä sitten mentiin loppuun asti.

Seuraavan päivän mittauksissa pituudeksi saatiin 52,5cm ja piponkooksi 36,4cm



Tässä se siis oli mitään sensuroimatta. Koville otti mutta kyllä vaan palkinto on kaiken sen arvoinen!!



nani ja pieni mies 11pv

Ihan pakko on ollut täällä taas roikkua, kun nanin synnytyskertomusta olen odotellut. Ja nythän sitä löytyi.



Aika rankaltahan tuo kuulosti, mutta onneksi palkinto on aina mitä ihani!!



Voi vitsi.. Ihan kateeksi käy.. Sitä vauvan tuoksuista arkea. Tulee niin omat synnytykset ja pikkuvauva-ajat mieleen.



Mutta ei, en ala nyt vauvakuumettani kasvatella vaan poistun taas takavasemmalle.



Ihanaa vauvan tuoksuista arkea kaikille jo vauvautuneille ja muut kasvatelkaa masujanne, voikaa hyvin ja nauttikaa ihanasta ajasta joka menee kuitenkin niin nopeasti ohi ja on kuitenkin pian muisto vain.



pönttis

Huh Nani! Aikamoisen synnytyksen kävit läpi. Upeasti kyllä selvisit ja vieläpä luomuna. Ja onneksi teidän pieni suuri mies on selvästi taistelija ja selvisitte säikähdyksellä vauvan synnyttyä. Nyt vaan nyytistä nauttimaan :)



Cedarfalls: Kiitos kysymästä, vointi on ollut ihan hyvä. Liitoskivut on vähän hellittäneet ja pieniä kävelylenkkejä pystyy edelleen tekemään.



Tänään pääsin sinne ultraan. Painoarvio oli 3050g, joten laskettuna aikana olisi noin 4 kilon kaveri tulossa. Tietenkin se on asia erikseen, jos menee taas yli... Tällä hetkellä Neliapila oli pää alaspäin, mut tilaa on kuulemma hyvin vielä myllätä. Joka tapauksessa oli lohduttavaa kuulla, että ainakin hetken siellä ollaan oltu pää alaspäin. Niinpä kohti alatiesynnytystä olisi ainakin tämän hetken suunnitelma.



Hyviä vointeja masukkaille ja vaavin jo syliin saaneille :)



kinuski ja Herra Neliapila 36+3

eksyin tänne taas, onnea hirveässti isosta pienestä miehestä :)



meillekin on pienokainen tuloillaan ensi kesänä ;)

Onnea Nelkulle tulevasta kesävauvasta :)



Tänään neuvolassa Neliapila oli edelleen pää alaspäin MUTTA terkka sanoi, että mun mahassa on todella paljon tilaa edelleen myllätä. Voi siis kääntyillä ihan miten vaan... Vähän kyllä jänskättää, mikä asento synnytyshetkellä on meneillään. Täällä on ilmeisesti melkoinen ryysis vauvoja syntymässä lähiviikkoina, kun seuraava vapaa neuvola-aika oli pe 16.11. Niinpä menen seuraavan kerran neuvolaan, kun enää viikko on laskettuun aikaan.



Yrittäkäähän pysyä pystyssä masuinenne ja vaunuinenne. Täällä keskisessä Suomessa on ainakin ihan järkyttävässä kunnossa tiet ja pelottaa oikein mahan kanssa liikkua.



kinuski ja kuperkeikkoihin erikoistunut Herra Neliapila 36+5

Piti tulla pitkästä aikaa tänne kurkkaamaan ja olipas ihana lukea ilosia uutisia! Ja synnytyskertomuksia on aina mielenkiintosta lukea :) Mullekaan ei oo enää tullu vauvakuumetta, tosin Noa on vielä niin pieni.



Kauniita syyspäiviä kaikille! ja hyvää vointia masukkaille!



Tarald ja Noa

Onnea kovasti Nanille pienestä!



Mä olen edelleen yhdessä koossa, ja laskettu on jo huomenna! Ja niin kun tämä on kiusannu jo useamman viikon, ja ihan varma olin et etu ajas tulee, mut nyt kyl näyttää pahasti siltä et yli aikaa mennään!

Supistuksia kyllä on, välil tosi kipeitäkin mutta valmista tästä ei tunnu tulevan. Ja olin niin luottavainen, et tyyppi syntys ennen laskettua kun muutkin on syntyny, mut aika kiiruulla saa tulla et syntyy ennen puolta yötä :D



Nyt en enempiä taas jaksa ja kerkee, mut täyty vähän käydä itestään ilmottelemassa!



Myrtti & rinsessa rv39+6

Ihan nopeasti tulin tänne toivottamaan:



Onnea tulevaan koitokseen Myrtti! Ei kestä enää kauaa, että teilläkin on pikkuinen nyytti sylissä.



-Aotearoa

Suuret tsempit h-hetkeen Myrtti! Jospa saisit hyvin nopean synnytyksen, kun keho on jo niin pitkään valmistautunu. Mulle oli kans suuri yllätys kolmosen kohdalla, kun meni puolitoista viikkoa yli ja kaksi ekaa syntyivät viikolla 39. Niin ne raskaudet on erilaisia! Mutta niinpä oli kolmonen todella virkeä tapaus heti syntymästä lähtien ja tarkkaili meidän perheen menoa heti, kun kotiuduttiin. Tosin nälkä oli herralla koko ajan, kun oli niin suureksi päässyt kasvamaan :)



Täällä mennään entisellään, ei mitään uutta. Supistuksia ei lähes ollenkaan, joten taidetaan yli mennä jälleen :)



kinuski ja Herra Neliapila 37+2

Tiistaina oli laskettu aika, ja neiti päättikin syntyä lasketun ajan kunniaksi! Mitoin 3420g, 52cm ja pipo 34cm.



Elikkäs tiistai yönä heräsin kahen aikaan, kun meidän koirat meuhkas jotain, eikä olo ollu mitenkään ihmeen tuskainen, ainut et jo nukkumaan mennessä mun jalkoja oli särkeny kauheesti, en tiedä liittykö synnytykseen mitenkään. Nousin siinä sit ylös komentaa koiria, ja kävin vessassa, ja menin takas sänkyyn pötkölleen. Mut unesta ei tullukkan mitään, kun alkoi tuntua pientä vihlasua ala massussa, ja olin ihan et juu taas vaan härkkii. Mutta nousin sängystä uudelleen ylös, ja joskus puol kolmen ja kolmen välillä, alkoi tuntuu hieman kipeämmin supistukset, ja mun toiveet jo heräs et JOKO!

Supistukset voimistu ja voimistu, välil kävin kokeilee nukkumista mut eihän siitä mitään tullut. Puol neljä laskin ekan kerran suppareiden välejä, ja ne oli siin vaihees 6min välein. Ja totesin supistusten voimakkuudesta, et kyl nyt on synnytys käynnistynyt. Viiden aikaa päätin käydä lämpösessä suihkussa, kun supistukset alkoi jo tehdä aika kipeetä, ja suihkun jälkeen soittelin kaverin hakee osan koirista sen luokse hoitoon. Kaveri tuli hakemaan koiria, ja samalla lähdin käyttää kotiin jääneen koiran ulkona, mutta ei pitkästi pystynyt käymään, kun supparit vaan kipeytyivät.

Kuuden aikaa soitin miehelle, että nyt olis lähtö, en enää pärjänny supistusten kanssa kotona. Mies tuli puoli seittemän noukkii mut kyytiin ja lähdettiin kohti synnäriä, jossa oltiin 6.40. Ensimmäisenä kätilö katsoi tilanteen, 3cm auki ja kohdun kaulaa ihan reunaa jäljellä. Isäntä siin viel pohti, et jos lähtis töihin jos ei rupeekkan tulemaan heti valmista. Käyräl makailin vähän vajaan tunnin, ja siinä maatessa supistukset vain tiheni ja koveni. Käyrän jälkeen kätilö kattoi tilanteen uusiks, kohdun suu 6-7cm auki ja kätilö totes miehelle, et voit nyt kyl unohtaa sen töihin lähdön ja meidät ohjattiin saliin.

Mentiin viel käymään pihalla, ja kun sieltä tultiin sisään niin kyselin et koskahan spinaali olis mahdollinen, niin kätilö sano et voi kohta katsoa. Mentiin sitten takas saliin, minä istuksin keinutuolissa kauratyynyn kanssa, mutta tyynystä ei tuntunut olevan mitään apua ja pyysin miestä soittaa kelloa. Ja kun kätilö tuli saliin, niin pyysin uusiks spinaalia. Kätilö sitten käski mut sängylle, ja laitteli käyrän ja valmisteli mut puudutusta varten, ja supistukset tosiaan alko olee sietämättömiä. Anestesia lääkäri tulikin melko pian kun kätilö olis saanut mulle tipat ja systeemit, ja siitä se autuus tuli kun puudutus oli laitettu, en tuntenut enää minkään moista kipua.

Spinaalin jälkeen, kun kätilö mittaili verenpainetta, ei meinannu vauvan sydän äänet löytyä masun päältä käyrällä, joten päätti kätilö et puhkaisee kalvot jotta saa sydän anturin vauvan päähän. Ja vesin jälkeen olin auki 7-8cm. Vesin jälkeen olin 9cm auki, ja rupesin hetken päästä tuntemaan painetta mutta ei vielä paikat auenneet enempää ja supistukset olivat puudutteen jälestä hieman heikentyneet, joten kätilö laittoi tippaa kovemmalle, ja hetken päästä aloin tuntemaan painetta ja tilanne tarkastus ja kätilö totesi, että nyt olis paikat auki, et seuraavan kerran kun tunnen tarvetta niin voin aloittaa ponnistuksen. Mutta tuota tarvetta jouduttiin hetki odottelemaan, niin kätilö vielä hieman sääti tippaa. Ja hetken päästä sitten tuli jälleen tunne että voisin yrittää ponnistaa, ja ekalla ponnistuksella syntyi vauvan pää, ihan pieni tauko ja kello 9.58 (3h 13min sairaalaan tulosta) syntyi loput pienestä tytöstä ja onnen kyyneleet nous niin äitin kun iskänkin silmiin.

Vauva nostettiin napanuoran leikkaamisen jälkeen mun rinnan päälle, ja itkusta ei meinannu loppua tulla, kun näin pienen rakkaan kunnolla. Jonkin aikaa pidin vauvaa rinnan päällä, kunnes kokeilin ensimmäistä syöttöä, ja se sujui oikein hienosti, molemmilta rinnoilta. Kun vauva oli syötetty ja mä sain luvan nousta suihkuun, ja kätilö rupesi pesemään ja pukemaan vauvaa, niin iskä lähti jo kotiin. Suihkun jälkeen sain syötävää ja odottelimme osastolle pääsyä, ja puolen päivän aikaan sitten pääsimme sinne.



Osastolla kaikki sujui hienosti. Mulla nous hyvin maito ja vauva syö hyvällä tahdilla, itse heräämällä ei tarvitse herätellä. Toki sairaalassa varsinkin vikana iltana podin pientä koti ikävää, kun kotona nuo isommat lapsoset ja koirat, mutta suht hyvin sain nukuttua kumminkin yöllä.



Ja torstaina sitten päästiin kotiin. Lapset otti hyvin vauvan vastaan, ja niin myös nuo karvaiset lapset. Ja muutenkin vauva arki pyörähtänyt hyvin käyntiin.



Myrtti & rinsessa 5vrk

Ajattelinkin, että täällä voisi olla kuulumisia sulta... Ja miten ihania kuulumisia! Tuhannesti onnea koko perheelle :) Taidan olla jo aika herkässä mielentilassa synnytystä ajatellen, kun itku tuli, kun luin synnytyskertomustasi. Ihanaa, että kaikki meni noin hienosti, olette päässeet kotiin ja uusin tulokas on otettu hyvin vastaan. Mukavia vauvantuoksuisia päiviä :)



Täällä ei uutta. Tosin viime yönä jo vähän hätkähdin, että tuleekohan lähtö, kun maha meni kuralle ja mahaa vihloi ja samalla selässä tuntui oudolta. Väärä hälytys oli kuitenkin. Eihän meidän lapset nyt näin aikaisin synny :) Yöllä ehti kuitenkin miettiä kaikkea ja oli kyllä tosi ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta toivoin, että voi kunpa synnytys nyt alkaisi ja saisi nyytin pian syliin. Toisaalta synnytys rupesi pelottamaan ihan hirveästi! Ja taas toisaalta tuli sellanen tunne, että eihän vauva voi vielä syntyä, kun en ole tarpeeksi ehtinyt nauttia viimeistä kertaa tästä mahasta. Että tällaista...



kinuski ja Herra Neliapila 38+1

Onnea Myrtille ja Myrtin perheelle! Kaikkea hyvää teille!



Kinuskilla onkin seuraavaksi jännät paikat. Tsemppiä viimeisiin päiviin kokonaisena!



Meille ei kuulu mitään kummempaa. Siru seisoo ja kävelee taaperokärryjen avulla. Ikää tytöllä on nyt 9kk. Meidän viimeinen pikkuvauva kasvaa isoksi ihan liian nopeasti... No, kohta tulee se mahtava taaperovaihe, jolloin lapset ovat minun mielestäni ihanimmillaan, ellei sitten ihan vastasyntyneitä lasketa.



Nyt täytyy taas rientää!



-Aotearoa

Täällä vedetään vuoron viimeisiä tunteja ja väsy meinaa painaa, joten parempi sitten tulla "juoruilemaan" tänne =D



Nanille hurjasti onnea suuresta pienestä miehestä

Täällä vedetään vuoron viimeisiä tunteja ja väsy meinaa painaa, joten parempi sitten tulla "juoruilemaan" tänne =D



Nanille hurjasti onnea suuresta pienestä miehestä

Täällä vedetään vuoron viimeisiä tunteja ja väsy meinaa painaa, joten parempi sitten tulla "juoruilemaan" tänne =D



Nanille hurjasti onnea suuresta pienestä miehestä

Täällä vedetään vuoron viimeisiä tunteja ja väsy meinaa painaa, joten parempi sitten tulla "juoruilemaan" tänne =D



Nanille hurjasti onnea suuresta pienestä miehestä. Rankalta kuullosti tuo synnytys, mutta hienosti selvisitte molemmat.



Onnea myös paljon Myrtille, jolla olikin sitten tarkka neiti mahassa =)



Kinuskin kuulumisia odotellaan ;)



Enpäs muista olenko jo Roxymamaa onnitellut, mutta onnittelen nyt sitten vaikka tuplana tässä. Eli onnea! Ihanaa saada uusia odottajia pinoon.



Kuuluisaa omaa napaa: Liikkeet ovat alkaneet vihdoin voimistua ja nytkin meidän pikkuinen täällä jumppaa :)

Huolena ollut nyt supistelut, joita ollut enempi ja vähempi, ovat kuitenkin kivuttomia. No kun niihin lisätään apineen tunne alapäässä, niin tie vei lääkärille. Pissa oli puhdas, joten tulehdus ei suppareita aiheuta. Lääkäri tutki myös kohdunsuun tilanteen ja sai tulokseski kiinteä&kiinni, kanavaa jäljellä 1,5cm! Itse hätkähdin tulosta, koska viikolla 7+2 korttii merkattu kanavan pituudeksi < 3cm. Lääkärin mielestä tuosta ei tarvitse välittäää, koska epäili ekan mitan olevan ultralla saatu ja tummasin, että nytkin varmaan ultralla yli 3cm... No itse en ole iha varma, oliko eka tulos ultralla mitattu ja ei mulla koskaan ole näillä viikoilla ollut noin lyhyt kanava käsikopelollakaan :(

Kysyin myös, että saako elää normaalia elämää ja tähän lääkäri tummasi tympeästi että " lomaako vailla olisit?" ja "eihän työsi ole edes rankkaa" (pelkkää yövuoroa, mutta lähinnä istumista.) Tuli niin paha mieli noista kommenteista, että tuumasin vaan etten tosiaan lomaa kaipaa, kiitos!

Onneksi tuolla käynnillä kuitenkin kuulin pikkuisen sydänäänet ja ultrallakin katottiin pientä kultaa , niin ja viikkoja tuolloin oli 18+2.



Ensi viikolla on sitten rakenneultra ja meinaan kätilöltä kysyä tuosta kanavasta ja pyytää, että voisiko hän mitata sen ultralla.



No mutta tällaista tänne. Ihanaa joulun odotusta kaikille :)



mami&hippu rv 19+6

Ei siis vauvauutisia vielä täältä!



Mami: Olipa tökerö lääkäri! Tosi pahan mielen saa kyllä tuollaisista kommenteista. Toivottavasti supparit tuosta rauhottuvat ja ihana, kun tunnet liikkeet jo hyvin. On ne vaan niin ihania :)



Tänään oli neuvolassa kaikki hyvin. Vauva oli pysyny pää alaspäin onneksi. Ylhäällä on edelleen, mut mulla ei ole aikaisemmatkaan vauvaelit laskeutuneet, joten tuttu juttu. Kunhan vaan ei tee täyskäännöstä enää! Mua huvitti, kun mun paino vaan laskee ja vauva kasvaa. On aika tehokas kaveri viemään kaiken energian itselleen, mitä suustani pistän alas. Huolehtii selvästi äidin linjoista :) Olo on oikein hyvä, joten mikäs tässä on ollessa ja odotellessa. Oon sillä asenteella, että vauva tulee maailmaan, kun on siihen valmis. Puoleen väliin raskautta jouduin edeltäneen keskenmenon ja vuotojen takia pelkäämään, että tämäkin raskaus menee kesken, joten saan olla onnellinen, että näin pitkään on pieni mahassa pysynyt!



Mukavaa viikonloppua!



kinuski ja Herra Neliapila 38+6

Paljon onnea Myrtille!

Kinuskille jaksamista viimeisiin päiviin raskaana :)

Tervetuloa uusille - aina mahtuu mukaan!

Kävin viime viikolla viimeisellä työmatkalla ja nyt sitten vielä loppuvuosi pitäisi käydä töissä. Eikä tässä mitään, kun tänne selviää, mutta matkanteko on välillä vähän hankalaa.

Mukavia loppusyksyn päiviä kaikille!



Cedarfalls, 27+5

Hurjan paljon onnea Myrtti pikkuisen tyttären syntymän johdosta! Ja kiitos synnytyskertomuksesta myös, teillä oli oikein kaunis synnytys :)



Kinuskille hurjasti tsemiä viimeisiin mahapäiviin, vai joko niistä on jo luovuttu! Nauti vaikka se ei heti tule mieleenkään,mutta sitä vauvamasua tulee IKÄVÄ! Ja varsinki niitä ihania potkuja ja möyrimisiä..juu mää itkeä pillitän täällä..



Voi Pönttis! Niinhän se aika menee äkkiä, liian äkkiä.. ;( Voi ku tän kaiken saisi tallennettua jonnekin josta siitä vois nauttia sen kuumeen noustessa..



Oiiiih Nelkku! Tooosi paljon onnea, tarrasukkia ja enkeleitä teille matkalle mukaan! Ihanaa kuudes pieni.. Hyviä vointeja alkuraskauteesi!



Aotearoa miten teidän pikkuinen Siru voikaan olla jo noin iso tyttö jo!? Tuntuu ettei siitä kauaa ole kun hän syntyi..Kiva oli kuulla teistä taas!



Mami: voi hyvää päivää noita lääkäreitä, kuulosti kyllä niin miespuoliselta sellaiselta.. Inhottaa varsinkin raskausaikana törmätä tuommoisiin töykeyksiin..

Kannattaa kyllä lepäillä mahd.paljon jos supistaa ja jos vaan voi... Mua jänskättää teidän rak.ultra.. tuuhan kertomaan miten meni!



Cedarfalls: ei enää pitkä aika mammalomaan, koita jaksaa! Hienosti sullakin jo noita viikkoja on!



Meillä poika kasvaa hurjasti! Lastennlan täti tulee kohta käymään niin saadaan uusia mittoja.

Aivan ihana toinen on, äiti vääntää itkua moneen kertaa ku on niin tunteellista ja hellyyttävää..

Melkoset ihottumat nousi tällekin, muistui mieleen herra no3 jolla oli aikoinaan pahat allergiat. Luulen että pidän taukoa ite kananmunan,suklaan (jota en kylläsyö muutenkaan, jos sitä ei esim.sitten kakussa ole), mansikan yms syönnistä...kurjaa vaan ku meillä on neitin 2v synttärit la ja ens vkon su 2.pv ristiäiset..pitää siis koittaa keksiäjotain munatonta tarjottavaa ettei ite joudu vaan kattomaan ku toiset syö, tahallaan en kipuja toiselle anna!



Juu pitää mennä vähän siivoamaan..



nani ja herra "J" 1kk3pv