Saako tästä loukkaantua ?
järjestää jatkuvasti kodistamme hirveän läävän. Ei osaa laittaa roskia roskikseen, ei likaisia vaatteita pyykkikoriin, ei sitten niin mitään mitä tulee jonkinlaiseen järjestyksen ja siisteyden ylläpitoon. Siivoaa sitten vimmaisesti kun sellainen tuuli (onneksi aika taajaan) iskee, mutta itse olen mieluummin sotkematta ja siivoan koko ajan hieman. Valitan, kommentoin ja olen ikävä ja kiukkuinen ja tokihan hän mieltään pahoittaa, mutta myös ilmeisesti pyrkii korjaamaan tapojaan suunnilleen samoissa määrin kuin itse haukkujani nielenkin .
Minusta saa siis toki loukkaantua, mutta jos arvostelu on aiheesta ei loukkaantuminen riitä alkuunkaan. Meillä tämä alkaa muotoutua erinomaisen suureksi ellei kynnyskysymykseksi mitä tulee yhteiselon jatkamiseen, joten toivottavasti jonkinlainen yleissiisteysaisti alkaisi vähitellen kytkeytyä rouvalla päälle.
Kommentit (9)
Meillä tiedän siivoavani huomattavasti huonommin kuin anoppi. Se siivoo jok päivä, ei meillä ole onneksi käynyt. Avopuoliso aina välillä huomauttelee siivouksesta, mutta ei ite siivoa, siks olen alkanut pelkäämään siivousta ja vihaamaankin sitä. Kun mies on tulossa töistä kerään kiireellä tytön lelut laatikkoon ja tiskaan jotta olisi ees siivotun oloista. illalla yleensä imuroin jotta ei tulisi sanomista, jos päivällä imuroin sen jälki ei enää näy illalla...
Hei,
kertokaa minulle olenko pikkumainen vai miten asia on ?
Saako siitä loukkaantua/ pahoittaa mielensä jos oma mies arvostelee ja osoittaa sormella tekemättömiä töitä ja sitten vielä kaiken kukkuraksi sanoo, että koskaan ei ole meillä ollut niin siistiä kuin sillä kerralla kun hänen äitinsä siivosi meillä.
(osaan kyllä itsekin siivota ja ihan hyvin)
Tuli aika paha mieli ja kesti pitkään että sain tuon lausahduksen pois mielestäni.
Olenko ihan hölmö?
miehesi sinulle ilkeä tai arvostelee sinua/tekemisiäsi?
Minä varmaan kivahtasin miehelle että siivoa jukoliste ite jos ei kelpaa.
Ei kannata antaa toisen antaa loukata alistumatta, vaan antaa takaisin niin ehkä hän tajuaa mitä tuli sanottua
Kylla omat tunteet on voitava tuntea sellaisina kuin ne ovat. Ja kylla mua ainakin risoisi (itse ennemmin kylla suutun kuin loukkaannun) jos mies alkaisi vertaamaan mua aitiinsa missaan asiassa. Jotenkin oudolta kuulostaa tuo koko keskustelu, ettehan sina ja anoppisi voi olla toistenne kilpailijoita, koska tuskimpa miehesi kuitenkaan aitinsa kanssa haluaisi asua (tai jos haluaisi, niin sitten on muutakin pielessa). Toisaalta suutuspaissa tulee varmaan sanottua itse kullakin vaikka mita alyttomyyksia.
Meilla muuten varmaan olisi totta etta anoppi on paljon parempi siivoamaan kuin mina, koska se on sellainen asia joka hanta kiinnostaa (minua taas ei juurikaan, meilla kaykin siivooja...), eli juuri tuosta en valttamatta henk.koht. ottaisi nokkiini koska en pida ollenkaan tarkeana pidetaanko minua hyvana siivoojana vai ei. ;-) Mutta tassa asiassa olemme varmasti kaikki erilaisia. :-)
Minä entaisin mopista tuommoisen kommentin jäljestä. :)
ninamari:
Saako siitä loukkaantua/ pahoittaa mielensä jos oma mies arvostelee ja osoittaa sormella tekemättömiä töitä ja sitten vielä kaiken kukkuraksi sanoo, että koskaan ei ole meillä ollut niin siistiä kuin sillä kerralla kun hänen äitinsä siivosi meillä.
Minulla (ja miehellä muutenkin myös) on tuollaiseen lausuntoon vastaus valmiina: " jos työn jälki ei miellytä, niin sopii siivota itse paremmin" . Ja äidin voisi kumpikin ihan vapaasti tilata siivoamaan, jos kehtaisi.
Miksei miehesi siivoa itse, jos haluaa toisenlaista jälkeä?
ukkosi luulee olevansa ?
Useimmille meistä riittää pieni itsekritiikki sekä oman olemisen että omien tekemisten suhteen. Omissa tekemisissä luulisi olevan jokaiselle mittailtavaa loppuelämäksi.
Miehelläni oli kova iskostunut asenne siihen että kun minulla on vapaapäivä keskiviikkona töistä, silloin pitää siivota kotona. Nyt jo hiukan laantunut, mutta harvemmin siivoaa itse. Roskat jää usein niille sijoilleen eikä jostain syystä löydä tietään roskikseen.Astiat kerää usein tiskialtaaseen vaikka itse yritän pitää huuhdeltuna joitain pöydällä että voin käyttää samaa lautasta/kuppia. Kertaakaan ei vielä ole tiskikonetta täytetty, saati sitten pesukonetta.
Jos vielä napinaa tulee, on mullakin sitten niitä kortteja takataskussa jotta osaa itsekin ym.
Ei ole kenenkään velvollisuus miestä saati vaimoakaan passata koko aikaa.
Pikkuhiljaa raskauden edetessä on mieskin alkanut ymmärtää ettei sitä ihan kaikkea voi silti tehdä yksin. On ok, jos toinen hoitaa jotkin asiat toinen toiset. Kunhan balanssi löytyy.
Ei siis ole mitenkään väärin loukkaantua, se todella sattuu ja tuntuu joskus että on yhtä tyhjän kanssa.