Köyhät, mikä motivoi elämään?

lämpimästä kodista. Et tule saamaan vastauksia oikeasti köyhiltä/syrjäytyneiltä ihmisiltä, joilla on asiat huonosti.

pistämme liki 1000e/kk sivuun tulevaa matkaamme varten niin välillä on vituttanut kun en ole voinut ostaa jotakin vaatetta/vaatteita, meikkejä yms perinaisellista mitä kaipaisin.

No, matkan jälk sitten:)

lämpimästä kodista. Et tule saamaan vastauksia oikeasti köyhiltä/syrjäytyneiltä ihmisiltä, joilla on asiat huonosti.

meillä vuokran hintaan kuulu netti ja halvan vanhan koneen olemme hankkineet vuosia sitten

Miettiikö tämmöisiäkin joku. Niin kauan kuin lapseni ovat terveitä ja voivat hyvin, ei minulta puutu elämässä mitään.

lämpimästä kodista. Et tule saamaan vastauksia oikeasti köyhiltä/syrjäytyneiltä ihmisiltä, joilla on asiat huonosti.

meillä vuokran hintaan kuulu netti ja halvan vanhan koneen olemme hankkineet vuosia sitten

Nn jaksaisi, jos pääsisin vain kerran vuodessa ulkomaille (en meinaa ulkomailla Viroa tai Ruotsia), en voisi ostaa kunnollista ruokaa tai laadukkaita kenkiä/talvitakkia.

Kyllähän kirppareiltakin voi tehdä hyviä löytöjä, mutta ei se ollut mun pointti tässä keskustelussa.

Meinaatko sitten, että jos taloudellinen tilanteesi muuttuisi niin, ettet pääsisi joku vuosi ulkomaille, niin haluaisit mieluummin vaikka kuolla? Siitä matkustamisesta saattaa joskus joutua luopumaan muistakin kuin taloudellisista syistä. Esim. meillä on nyt yksi perheenjäsen sairastunut ja sairastamiseen tulee vielä menemään varmaan aika paljon aikaa, eikä tänä aikana tosiaan voi lähteä minnekään. (Tai toki me muut voisimme, mutta emme viitsi, vaan mieluummin odotamme parantumista.)

Ja aika pienellä budjetilla kyllä pääsee ulkomaille. Itse olen matkustellut aikoinaan, vaikka pääasiallinen tulonlähde oli toimeentulotuki.

meillä ei riitä rahat ruokaan. istun paljon tietokoneella, että unohdan nälän tunteen.

Elämän tarkoitus = raha.

Mutta ajattelen nyt osa-aikaista työtä tehdessäni, etten haluaisi tehdä kokoaikaista työtä vaikka sellaista tarjottaisiin. Jäisi tosi vähän aikaa pienille lapsille. Ihanteellisinta olisi toki jos olisi varaa jäädä ihan kotiäidiksi mutta tilanteessamme osa-aikatyö on paras vaihtoehto. Mutta tosiaan isomman rahan vuoksi(no en varmaan ihan rikastumaan kuitenkaan pääsisi)en uhraisi suurta osaa päivästäni työnantajalle vaan mielummin vaan osan päivästä ja loput vietän lasteni kanssa.

vittu mä ole matkustanut 8 vuoteen! Laskut on kaikki maksettu tunnollisesti.



Ja onnea riittänyt perheestä, terveydestä ja kauniista kodista.

Olen elänyt sossun toimeentulotuella nuoruudessa ja vaikka siihen aikaan kuului vaikea masennus, jota kesti vuosia, olen silti elossa. Nykyään rahaa jää vuokran + hoitomaksun jälkeen reilu tonni neljälle ihmiselle, about sama minkä sossu maksaisi jos mieheni ei olisi töissä...enkä koe meitä köyhinä. En sitten tippaakaan! Raha riittää hyvälaatuiseen ruokaan, vaatteet voi ostaa uusina ja harrastaakin pystyy. =) Tiedän pari perhettä, joissa meitä vähemmän jäseniä mutta tulot samaa luokkaa ja nämä ihmiset juoksevat ruokajonoissa jne., ei tulisi minulle mieleenkään!



Ja meidän perheessä on sairautta myös, minulla loppuu ensi vuonna ryhmäterapia ja lapsella on sairaus, joka vaikuttaa hermostoon. Mutta silti, onnellisia ja tyytyväisiä ollaan, ehdottomasti!

ap tässäNn jaksaisi, jos pääsisin vain kerran vuodessa ulkomaille (en meinaa ulkomailla Viroa tai Ruotsia), en voisi ostaa kunnollista ruokaa tai laadukkaita kenkiä/talvitakkia. Kyllähän kirppareiltakin voi tehdä hyviä löytöjä, mutta ei se ollut mun pointti tässä keskustelussa.

materiaaliseen tekemiseen on siinä nautinto rajoittunutta. Yksi vähän samankaltainen tuttava on, jolle ostelu ja matkustelu ja muu tavaralla pään täyttäminen on sitä ainoaa ja oikeaa tekemistä. Mielestäni tässä on kyse jostakin riippuvuudesta, elämän tyhjyyttä yritetään paikkailla matkoilla ja uusilla takeilla ja kengillä.

joo just näin. älkää vaan hankkiko rahaa. meillä on kivasti rahaa, mutta ihan samat ongelmat kuin huonommin toimeentulevillakin. lasten sairaudet ei rahalla parane, jne.

Asia menee ennemminkin näin:

Kun kaikkeen joutuu käyttämään vähemmän vaivaa, mieli veltostuu. Raha helpottaa. Raha helpottaa niiden asioiden saamista joita elämältään haluaa, eikä ajattelua tarvita paljoa jos on kunnon rahatukku kourassa. Ihmiset voi saada tuomaan ne halutut jutut nenäsi eteen, eikä mitään tarvitse tehdä itse.

Raha ei tosiaan poista lasten sairauksia, tai saa lapsia tottelemaan. Samat sosiaaliset pikkuongelmat ovat kaikilla perheillä, koska ihmisten välille syntyy aina kitkaa. Mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin rikkaiden ja köyhien välillä.

Väitän, että liika raha tyhmentää mutta jos on sitkeästi köyhä ja katkera, ei sekään ole merkki viisaudesta. Köyhä saa olla, kunhan ei ole onneton.

En jaksaisi elää, jos olisin tosi köyhä.

Sinä vain uskot että et jaksaisi elää. Köyhyyden pelkoko sinut saa liikahtamaan päivittäin? Elätkö pelossa?