Lue keskustelun säännöt.
Oletko yli 40v eikä mitään fyysisiä vaivoja?
24.08.2012 |
Olen 43v ja ympärillä kavereilla alkaa olla jo ties mitä kremppaa. Omalla miehelläkin on selkä ihan rikki, eikä pysty kunnolla tekemään lapiohommia tms.
Kavereista ei saa lenkille seuraa, kun polvet ei kestä tms.
Sitten on reumaa, issiasta, syöpää ja vaikka mitä. Muutama tuttavapiiristä on kuollutkin.
Olenko harvinaisen onnekas, kun olen täysin terve?
Olen itseasiassa varmaan elämäni parhaimmassa fyysisessä kunnossa nyt.
Kommentit (12)
mutta mentaalipuolella on vajavaista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun polvet eivät ole ikinä kestäneet juoksua, kävelyseuraa minusta kyllä saa.
syön verenpainelääkettä puolikkaan tabun verran. Kohonnut alapaine on löytynyt vahingossa, ei se aiheuta minulle mitään vaivoja.
Sitten minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Ei sekään aiheuta vaivoja kun lääkitys on hallinnassa.
Selkänikamat minulla tuppaa lukkiutumaan, mutta ei se johdu iästä vaan yliliikkuvista nivelistä. Tämä aiheuttaa minulle suurimmat vaivat.
selkäranka hiukan jäykkä ja lukkoihin taipuvainen, mutta muuten olo ok.
Itsellä myös vanhenemisen huomaa aamuisin herätessä. Tuntuu että paikat ovat jäykemmät, erityisesti selkä. Refleksitkin ovat jossain määrin hidastuneet, ei merkittävästi mutta kuitenkin.
Muuten olen elämäni kunnossa, painoa on saman verran kuin yo-keväänä ja liikun rehellisesti sanottuna melkein aktiivisemmin nyt kuin nuorempana. Ehkäpä nivelet ovatkin siksi niin hyvässä kunnossa: niitä ei ole kulutettu loppuun jo nuorena?
Säännöllistä venyttelyä ja tehokasta joogaa keho kaipaa paljon. Ehkäpä saunajooga voisi olla mun ja muiden nelikymppisten juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös 76-vuotias äitini on täysin terve.
Just istuttiin iltaa kolmen hyvän ystäväni, joita tapaan olosuhteista johtuen (osa asuu ulkomailla)harvoin, ja meillä meni puoli tuntia tapaamisen alusta, kun kaikki (paitsi minä) puhui vaivoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallisia pulleroita. Mies on suhteellisen sutjakka, mulla ylipainoa jojoilemalla enemmän tai vähemmän. Liikutaan satunnaisesti, syödään, mitä mieli tekee jne. Alkoa käytetään viikottain, mutta aika maltilla. (puoliksi vinkku tai pari olutta per nenä) Nukutaan 24-06:30.
Kummallakaan ei mitään kremppaa. Mulla on lievää jäykkyyttä nilkoissa aamulla, jos olen pulleassa kunnossa, mutta muuten ei sitäkään. En mä koe mitään fyysistä eroa siihen, kun olin 30. Mies taas tekee fyysisesti raskasta työtä ja ei ole selkäkipuja, ei jaloissa kipuja jne. Ihan tuo yhtä jaksavainen ja terve on kuin 33-vuotiaana, kun tavattiin.
mutta oikeasti kyse on tosiaan vain helvetillisen hyvästä tuurista. Samoilla elämäntavoilla kavaneista omista sisaruksistamme joillain on pitkäaikaissairauksia ja on niitä jo omilla teini-ikäisillä lapsillammekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies samanikäinen, sillä on välillä liiasta urheilusta johtuvia rasitus- tai muita vammoja, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.
mies samanikäinen, sillä on välillä liiasta urheilusta johtuvia rasitus- tai muita vammoja, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.
Varmaan hyvät geenit, vanhempani ovat kohta 70 eikä heilläkään ole vielä mitään vaivoja, ei mitään pitkäaikaissairauksia tai muutakaan.
Mutta joo olen ihmetellyt tuota että moni ikätoveri on alkanut kunnolla vanhaksi, valittelee kolotuksiaan ja vaivojaan ja sitä kuinka on jäykkä koko kroppakin jne. Mulle ihan vierasta semmoinen ja hyvä niin, mulla kun on nuorimmainen lapsikin vasta vuoden vanha. Enpä kyllä olisi tässä iässä lasta hankkinutkaan jos olisi jaksamis- tai terveysongelmia. Mutta päinvastoin, ihan yhtä energinen ja hyvä olo on kuin kaksikymppisenä.