Stressaako sinua vapaa-aika itsellesi tuntemattomien kanssa?

Mutta miten sä joudut tälläiseen tilanteeseen, että pitäisi tarjota tuntemattomille ulkomaalaisille ruokaa? Jos ne on sun miehen tuttuja, niin kysy mieheltäs mitä niille voisi tarjota, ehkä hän tietää paremmin.

kyllä muakin välillä "jännittää" vaikutanko juntilta jos oon jossain hienommissa juhlissa, mutta parempi on vaan olla oma itsensä, eikä esittää mitään muuta. Kohteliaisuus ja hyvät käytöstavat tietysti kuuluu asiaan, mutta tästä ei tainnut ollakaan puhe.

Muuten, mä usein juttelen ulkomaalaisten kanssa jotain niiden kotimaasta. Jos en tiedä maasta mitään, niin sitten kyselen vähän jotain - tottuneet seuranpitäjät lähtee kyllä viemään juttua helposti eteenpäin. Jos tiedän maasta jotain niin kerron, tyyliin "olen käynyt siinä ja siinä kaupungissa ja mitä siellä tein tai mistä pidin erityisesti" Yleisesti ottaen ihmisistä on kiva kuulla että olet edes hieman kiinnostunut heidän kotimaastaan.

Minuakin stressaa vieraiden seura, tosin minun tapauksessani kaikkien vieraiden, myös suomalaisten ikäisteni.



En minäkään pysty rentoutumaan täysin oudossa seurassa, mutta tämä ei toisaalta haittaa, sillä perhe ja ystävät ovat se seura, jossa voin olla täysin oma itseni.



Olet Ap introvertti, eikä siinä ole mitään pahaa. Introverttejä on enemmän kuin ekstroverttejä, ja se on ihan ok, vaikka mittatikkuna käytetäänkin ainai niitä sulavia ekstroverttejä.



Me saamme olla sellaisia kuin olemme, eikä sitä tarvitse pyydellä anteeksi keneltäkään niin kaun kun käyttäydymme kohteliaasti ja tilanteeseen soveliaasti.



Ylävitoset vieraitten kanssa pöydällä viiden minuutin tuttuuden jälkeen ei ole normaalia ja normi, johon muiden pitäisi mukautua. Varautuneisuus on ihan jees.

relaamaan seurassa, joka on hyvin erilaista kuin itse olen, jos nämä ihmiset ovat kuitenkin hyväntahtoisia. Mä muutin muutama vuosi sitten maalle asumaan, ja naapurini ovat tosi erilaista porukkaa kuin minä (oon semmoinen perinteinen vihreitä äänestävä humanisti), mutta silti tullaan juttuun loistavasti ja yhteistä puhuttavaa riittää! Kyläilen paljon naapureiden kanssa ja se on oikeasti mukavaa. Sitten taas mun yhdellä ystävällä on semmoinen kaveri, joka on varmaan poliittisilta mielipiteiltään hyvin samanlainen kuin itse olen ja muutenkin todennäköisesti jaamme melko samanlaisen arvopohjan, mutta tää tyyppi on vaan niin järkyttävän ylimielinen mulkku, että kiitos ei.

No todellakin stressaa! Ja ihan suomalaistenkin. Esim. jos joudun lähtemään tyyliin virkistyspäiville porukassa, joiden kanssa ollaan puolituttuja tms. niin en nauti tilanteesta yhtään, ei puhettakaan rentoutumisesta, vaan just sellaista sosiaalista pakkoa, jonka jälkeen oon helpottunut kun pääsen kotiin.



Puhumattakaan jos pitäis vielä englantia puhua ym.

tai sitten jommankumman työkontakteja tai jonkun sukulaisen tai kaverin tuttuja. Stressaavinta mulle on sellainen väkisin ylläpidetty keskustelu, kun ei löydy mitään yhteistä puheenaihetta, josta molemmat olisivat aidosti kiinnostuneita ja vieraiden naamasta näkyy jonkinlainen epämukavuus tai jopa halveksunta. Tulee sellainen olo, että just joo tästä ne sitten jälkikäteen puhuvat keskenään ja päivittelevät, että onpa kummaa porukkaa.



Miten ne muunmaalaiset osaavatkin aina kääntää tilanteen niin päin, että heillä asiat tehdään fiksumman kuin missään muualla maailmassa ja että heidän tavat ovat ainoat oikeat ja muut eivät vain osaa käyttäytyä..



Ehkä ongelmana on itsetunnon puute.

niin kyllä stressaa, koska silloinhan se niiden kanssa oleminen ja niiden viihdyttäminen on osa työtä. Ei silloin voi sanoa, että pistetäänpä kaikki lököverkkarit jalkaan ja grillaillaan parit makkarat, vaan pitää antaa itsestään ja elämästään edustava kuva. Mä oisin ihan stressissä tuollaisesta. Meille tuli kerran koko miehen työporukka iltaa istumaan lyhyellä varoitusajalla, ja mä olin niin stressaantunut että yökötti. Häpesin kaikkea meidän kodissa enkä ois halunnut että sinne, meidän omaan, yksityiseen tilaan, tulee ne ihmiset joiden kanssa mies kuitenkin kilpailee työpaikalla rahoituksesta.



Mut sitten vapaa-ajalla mua ei haittaa, vaikka tupa ois täynnä porukkaa. Varsinkin meille mökille on tervetulleita kaikki. Siellä kumppareissa ja verkkareissa, makkara tikun nokassa kenelläkään ei ole mitään resurssi-ristiriitaa eikä mitään tarvitse esittää.