Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan jotenkin sairaan kylmä ihminen?
02.09.2012 |
Olen varmaan koko aikuisin miettinyt, että olenko tunne-elämältäni jotenkin vinksahtanut. Tänään esimerkiksi paljastui, että pitkään tapailemani mies rakastui toiseen ja se juttu on nyt siinä. Itkin ehkä puoli tuntia kaverille enkä saanut unta koko yönä mutta nyt olen jo "yli" tästä. Pystyn jotenkin todella helposti kuolettamaan surun tunteet js siirtymään vitukseen/suuttumukseen.
Seurustellessa olen miettinyt, että osaanko rakasta eli tuntuu että en ole ikinä ollut rakastunut. Ehkä johtuu siitä, että suhteet on ollu osaksi väkivaltaisia ja osaksi ns. kaveripohjalta kehittyneitä.
Huolestuttaa vaan että olen joku psyko kun pystyn tuollaiseen tunteiden kuolettamiseen ja esim. viha on mulle hyvin voimaannuttava tunne. En liikutu ns. tavallisista jutuista, kaikenlaiset veriteot menee mulla "sattuhan sitä luokkaan" mut toisaalta esim. olympialaiset aikaan itkin kun joku astetta vanhempi urheilija voitti kultaa ja itkeä vollotti estottomasti palkintopallilla.
Oonks mä joku psykopaatti?
Kommentit (3)
Mä olen lähellä sitä ääripäätä että kun oikeasti rakastan ja jos sitten menetän, niin mä oikeasti meinaan seota päästäni siihen, olen sen jälkeen ihan näköalaton, tyhjä, elämänhaluton. Tätä ei tietenkään tapahdu montaa kertaa elämässä (sellaista rakkautta), mutta samaa tunnevoimakkuutta mulla on kyllä monissa muissakin asioissa (eri tavoin, eri asiat) ja nuorempana etenkin mä todella kärsin siitä monin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MÄ olen samanlainen kuin viimeksi kirjoittanut ja rakkauden menetys imee mut ihan tyhjäksi, sekoan, masennun, menetän kaiken itsetuntoni...
Lyhyt vastaus pariin asiaan. Tutkimusten mukaan n. 12-16% ihmisistä ei rakastuessaan koe voimakasta yhtenäisyyttä kumppanin kanssa tai mustasukkaista omistushalua. Näille ihmisille eroaminen on usein vähemmän kipeä ja usein miellyttäväkin, koska suhde voi tuntua ahdistavalta tähän eritavalla suhtautuvan kumppanin vuoksi.
On täysin normaalia liikuttua enemmän suoraan näkemistään ja kokemistaan asioista, kuin iltapäivälehtien lööpeistä.