Lue keskustelun säännöt.
Mikä prkl mun 5v poikaa vaivaa?? Kuuluuko ton ikäsen olla täysi mulkku suoraan sanottuna?
01.09.2012 |
Mulla alkaa todella huumori loppua tän pikkupojan kanssa. MIkään ei mene suosiolla perille. Ihan sama mistä on kyse, jankkaa vastaan viimeiseen asti, ja sitten kun joutuu myöntymään saa hirveät raivarit. Tätä on nykyään joka päivä. Saa raivarit syömisestä, pukemisesta, tänään viimeksi siitä kun oli syönyt karkkipävän karkit eikä saanut lisää! Alkaa raivoamaan myös liikenteessä, jos esim. ollaan pyöräilemässä eikä saa ylittää suojatietä ajaen. Haukkuu tyhmäksi ja on heti kyyneleet silmissä.
Raivarit kun saa niin alkaa ensimmäisenä haukkumaan minua tai isäänsä typeräksi, kakaksi tmv. Nyt uusimpana on tälläset "mä ammun tai räjäytän sut" jutut. Sitten kun siihen puuttuu, niin tulee "joojoojoojoo" ja sama jatkuu. Huutaa vieläpä meille, joka ärsyttää sillä meillä ei harrasteta huutamista. (vaikka ilmeisesti pitäsi ja kovaa, mun luonto ei vaan anna periks) Mä en ymmärrä miten mä toimin tän lapsen kanssa enää.
Ei se puhetta usko.
Kommentit (15)
Meillä on kotielämä ihan rauhallista ja normaalia, ei pitäs kiikastaa sellasesta.
Ei meilläkään vielä pari kuukautta sitten tällästä ollut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole vieläkään vaikka just täytti 8v.
ilmenee lapsilla n. 5-7-vuotiaina. Kaikilla neljällä meidän lapsella ollut sama juttu noiden ikävuosien välillä.
Älä mene siihen tappeluun mukaan. Lapsi hakee rajojaan ja myös ymmärrystä. Ei lapsen kasvatus ole sitä, että saisit sen käyttäytymään kuten haluat. Se on etenkin sitä, että kohtaisitte toisenne jollakin tasolla ja oppisitte ymmärtämään toisianne.
Jos se haukkuu sua tyhmäksi, oletko ikinä kysynyt lapselta syitä, minkä vuoksi hän katsoo sun olevan tyhmä?
jotenki tuntuu että kohta menee hermot niin että menen typeränä samalla tasolle. Mies hermostuu helpommin ja alkaa monesti väittelemään pojan kanssa.
Kyllä olen monestikkin kysynyt pojalta että miksi olen tyhmä. eipähän tuo ihmeempiä osaa vastailla. Tyyliin "no kun et anna mun pelata", jos olen pyytänyt pelin lopettamista kun peliaika on mennyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluiässä helpottaa hetkiseksi (ennen murrosikää?).
Me kokeilimme monia erilaisia hyväksi todettuja ja kavereilta kuultuja rauhoittelu-/rauhoittumiskikkoja ennen kuin se hänen juttunsa löytyi. Viimeksi keväällä on tarvinnut olla ihan tiukkismutsi. Nyt on ollut aika ihanaa, vaikka kiljuu tuo väliin vieläkin ihan täysillä, mutta ei koettele samalla tavoin.
Neuvoja en osaa antaa koska oma lapsi luojan kiitos vasta vauva mutta tsemppiä teille nyt kovasti! Neuvoja löytänee ehkä MLL:n nettisivuilta? Tälleen alkuun siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä helpottaa. Kuuluu ikään tuollainen esiesiteiniys :)
Olen itse sanonut tuota eskariuhmaksi. Lapsi kypsyy vähitellen erkanemaan vanhempiensa välittömästä läheisyydestä, sitä irtiottoa nämä raivot käsittääkseni ovat. Uskaltaa sitten lähteä kouluun, kun tietää pärjäävänsä ilman äitiä ja isää jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säännöt ja rajat täytyy nyt olla, ja niistä on pidettävä kiinni. Poika kokeilee nyt missä ne rajat olikaan ja miksi ne olikaan.
Huutaminen tuskin auttaisikaan. Itse olen lyhyesti perustellut miksi jokua asia niin tehdään, esim. suojatiellä ajo: suomen lakia täytyy noudattaa, ja autoilijat eivät ehkä kerkeä jarruttaa jos ajaa kovaa tielle. Niin ei vaan tehdä. Piste. Ja jos tästä raivoaa niin raivotkoon, ei se muuta sitä asiaa että suojatiellä ei ajeta.
Aikanaan toi vaihe menee ohi, ja mitä johdonmukaisempana olet pysynyt tärkeissä asioissa, sitä helpompi sun on jatkossakin, kun lapsi ei ole tottunut siihen, et rajat joustaa kun tarpeeksi inttää ja ulisee.
Tsemppiä! :)
Täällä kans 5v neiti jonka kans on elämä yhtä tappelua :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän aina NIIN rauhallinen ja fiksu ja kiltti tyttö muuttui kiukuttelevaksi kiljukaulaksi 5v täytettyään. On nenäkäs, ei suostu yhteistyöhön, tappelee tyhmiä asioita vastaan, esim vaatteiden pukeminen. Haukkuu meitä tyhmäksi, yrittää suuttuneena lyödä tai töniä jne...
On kai normaalia ikäkehitystä, täytyy vaan olla nyt tosi tiukkana. Tuntuu omituiselta kun ei ole koskaan tarvinnut olla mikään pää punaisena rankkuja jakeleva mutsi :D.
Nyt mulla on käytössä supernannyn ohje:
konfliktitilanteessa annetaan lapselle 5s aikaa tehdä päätös.
Esim: Lapsi ei halua pukea aamulla päälle päiväkotiin mentäessä. Viikonloppuna on tiedossa uimahallireissu jota lapsi rakastaa.
Lapselle kerrotaan että hänellä on nyt viiteen laskiessa aikaa tehdä päätös, valittavana on kaksi vaihtoehtoa: a) pukee päälle nätisti ja pääsee lauantaina uimahalliin tai b) kiukuttelee ja temppuilee eikä pääse uimahalliin.
Sitten laskee itse hitaasti viiteen ja sen jälkeen kysyy mikä lapsen päätös on, toistaa lapselle vielä vaihtoehdot.
Meillä tämä toimii tällä hetkellä ja lapsi tekee aina itse sen "oikean" päätöksen. Voipi kuitenkin olla että jos tilanne on jo ihan itkupotkuraivarissa, niin viestiä ei saa menemään perille ollenkaan.
Ja selvää on tietty että aikuinen pysyy tilanteessa ihan rauhallisena ja esittää tyynesti kaksi vaihtoehtoa ja pysyy sitten päätöksessä myös.
Turhat luulot pois heti alkuunsa.
Vanhemmuuus on monilla ihan hukassa, kun jo 5v lapsen kanssa ollaan ihan avuttomia. Lapselle ei pidä, eikä saa antaa periksi, vaikka kuinka kokeilisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olekaan samanlaisia. mutta on huojentavaa kuulla että on myös muita samanlaisia.
ei munkaan toinen lapsi ollu 2 vuotiaana uhmaava raivohullu ja toinen on.
miehen 4,5v lapsi. Inttää jatkuvasti vastaan ihan tavallisissakin asioissa. Esim. hänelle sanotaan "moi" niin vastauksena saattaa olla oikein loukkaantuneen kuuloinen "EI!!!". Kun häntä ojentaa tuosta, tulee lisää EI-kiljumista ja sellaista _todella_ rasittavaa pään pois kääntämistä, kunnon niskojen nakkelua. Ei tottele mitään, ei tule luokse kun kutsutaan jne. En tajua mikä uhma hänelle on iskenyt, ihan normaali lapsi oli vielä pari kuukautta sitten.