Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Hyvä artikkeli koskien Eerikaa

Vierailija
31.08.2012 |

8-vuotiaan Eerikan kohtalo on syvästi järkyttänyt suomalaisia.



Surmasta ja sitä edeltäneistä tapahtumista paljastuu jatkuvasti uusia yksityiskohtia, jotka asettavat viranomaistoiminnan yhä oudompaan valoon.



Meillä on lastensuojelu, jolla pitäisi olla nimensä mukaisesti vain ja ainoastaan yksi tehtävä: suojella lapsia. Tässä tapauksessa tässä tehtävässä on epäonnistuttu totaalisesti – äärimmäisen järkyttävin seurauksin.



Millainen on järjestelmä, joka ei pysty suojelemaan kaikkein heikoimpiaan? Millainen on hyvinvointiyhteiskunta, joka sallii kohdella kaikkein pienimpiä näin pahoin?



Moni meistä voi lähes fyysisesti pahoin lukiessaan Eerikan kohtalosta. Mutta ehkä tässä tapauksessa on hyvä, että uutinen aidosti sattuu. Ehkä meitä pitääkin koskea, jotta me varmasti heräisimme.



Eerika nimittäin kuoli juuri siksi, että kaikki sulkivat silmänsä. Aikuiset unohtivat viattoman lapsen, ja nyt on liian myöhäistä. Lapsi on kuollut.



Vaikka lastensuojelun virheet näyttävät katastrofaalisilta, on traagista, että myös muilla aikuisilla olisi ollut mahdollisuus toimia. Koulu kuitenkin jahkaili, naapurit eivät puuttuneet, moni ympärillä ollut katsoi muualle – eikä kukaan soittanut poliisille.



Ei, vaikka lapsella näkyi mustelmia, hiuksia oli lähtenyt tuppoina päästä, vaatteita oli leikelty riekaleiksi ja asunnosta kuuluvat äänet kertoivat pahuudesta. Ei, vaikka kaikki varmasti tietävät, että pahoinpitely on rikos. Ei, vaikka jokainen ymmärtää, ettei lapsi itse pysty ilmoitusta tekemään.

Lukuisilla aikuisilla olisi ollut yhdellä puhelinsoitolla mahdollisuus saattaa tieto poliisille, eikä kukaan tarttunut puhelimeen.



Ehkä siksi on tervettä ravistella meitä kaikkia. Mitä me jätämme näkemättä? Mitä me jätämme kertomatta? Mitä me jätämme toisten vastuulle, koska se on helpompaa ja koska me kuvittelemme, että joku muu puuttuu? Mutta entä jos ei puutu?



Meidän on uskallettava katsoa ympärillemme. Sen me olemme velkaa Eerikan muistolle.



Kirjoittaja on Ilta-Sanomien päätoimittaja, jolla myös on 8-vuotias tytär.



Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla