Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se vaan on niin, että esikoinen pitäisi tehdä
31.08.2012 |
biologisesti ajateltuna heti 20v jälkeen, tällöin muodostuisi normaali sukupolvien ketju. Nyt kun ensimmäistä tehdään 40-vuotiaana, niin itse jää eläkkeelle kun oma lapsi muuttaa pois kotoa. Ja lapsen lapsille ei välttämättä löydy normaalia hoitajaa mummolasta jne.
Näkyykö tämän vaikutukset vasta 30-40 vuoden päästä, kun 70-luvulla syntyneiden sukupolvi on eläkkeellä?
Kommentit (41)
Vaikka laitoin että en tarkoita että KAIKILLA olisi näin!
Mutta esim. tuttavapiirissäni lähes kaikki 20:set ovat sinkkuja ja ihan omasta tahdostaan. Haluavat mennä ja elää vapautta. Eli jos siihen kuvioon tulee joku parisuhdetta haluava ei se aina kuitenkaan mene hänen toiveidensa mukaan. Tulee pettämisiä ja eroja.
Eikä enää käydä vain peruskoulua ja aleta hoitamaan vanhempien maatilaa. Jos tahtoo kunnon ammatin se vaatiin peruskoulun lisäksi ainakin 3 vuotta lisää koulua.
Miksi sinä otit tästä itseesi? Siksikö kun MINÄ en olisi ollut 20:nä valmis äidiksi??
Tosiasia on kuitenkin se että suurimmalla osalla 20:stä ei ole vielä vakavaa parisuhdetta, ei ammattia yms. Tuskin moni on edes vielä valmis äidiksi. Ainaakaan itse en olisi ollut. Ja sen aikanen poikakaveri tykkäsi pukkia muitakin naisia. Siinäpä hyvä perhe. Enkä tosiaan tarkoita että kaikilla olisi näin. Mutta nykyisin opiskelut ja parinhankinta on paljon vaativampaa hommaa kuin esim. 50-luvulla.
Harmi jos olet itse ollut niin lapsellinen 20-vuotiaana, ei siitä tosiaan kannata muita syyllistää jos oma poikakaveri on muita lykkinyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisin kuin jollain 40 - 60 -vuotiaalla, josta työelämä vie mehut.
silloinhan on itse 60-vuotias kun lapsi vasta muuttaa pois kotoa. Eli kuinka vanha sitten mummo onkaan ja onko edes hengissä
On sulla ongelmat. Et voi tulevaisuutta ennustaa vaikka olisit tehnyt ne lapset 20vuotiaana.
Tosiasia on kuitenkin se että suurimmalla osalla 20:stä ei ole vielä vakavaa parisuhdetta, ei ammattia yms. Tuskin moni on edes vielä valmis äidiksi. Ainaakaan itse en olisi ollut. Ja sen aikanen poikakaveri tykkäsi pukkia muitakin naisia. Siinäpä hyvä perhe. Enkä tosiaan tarkoita että kaikilla olisi näin. Mutta nykyisin opiskelut ja parinhankinta on paljon vaativampaa hommaa kuin esim. 50-luvulla.
Mites se parinhankinta on nykyään vaativampaa?
Tämä muakin kiinnostaisi. Miten parinhankinta on vaativampaa? Luulisi sen olleen vaikeampaa silloin, kun miehiä oli Suomessa sodan takia 100 000 vähemmän kuin naisia. Vai oletko niitä, jotka luulevat, että ennen miehet olivat uskollisia ja sitoutumishaluisia ja nykyään on ihan erilaista. :D
Ap voisi myös kertoa, miksi tämä esikoisen tekeminen on niin tärkeää 2-kymppisenä, mutta ilmeisesti kuopuksen kohdalla ei enää haittaakaan, vaikka olisi reilusti vanhempi? Siksi koska ennenkin oli näin? Voi teitä menneiden aikojen nostalgisoijia, jotka eivät muista edes 80-luvusta juuri mitään. :)
Sinänsä mielenkiintoisia ystäväsi, koska omat jotka on olleet sinkkuja parikymppisenä etsi itselleen miestä.
Ei siinä sinkkuudessakaan mitään vikaa tietenkään ole, mutta kyllä jokainen pariutui joka löysi itselleen sopivan kumppanin. Sinkkuna elämä ei lopu mihinkään; tottakai silloin on hyvä mennä ja tehdä asioita, muttei kumppani tai lisääntyminen näitä lopeta.
Toisin kuin jollain 40 - 60 -vuotiaalla, josta työelämä vie mehut.
silloinhan on itse 60-vuotias kun lapsi vasta muuttaa pois kotoa. Eli kuinka vanha sitten mummo onkaan ja onko edes hengissä
On sulla ongelmat. Et voi tulevaisuutta ennustaa vaikka olisit tehnyt ne lapset 20vuotiaana.
turha viilata pilkkua, tai sitten et vaan tajunnut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasia on kuitenkin se että suurimmalla osalla 20:stä ei ole vielä vakavaa parisuhdetta, ei ammattia yms. Tuskin moni on edes vielä valmis äidiksi. Ainaakaan itse en olisi ollut. Ja sen aikanen poikakaveri tykkäsi pukkia muitakin naisia. Siinäpä hyvä perhe. Enkä tosiaan tarkoita että kaikilla olisi näin. Mutta nykyisin opiskelut ja parinhankinta on paljon vaativampaa hommaa kuin esim. 50-luvulla.
Mites se parinhankinta on nykyään vaativampaa?
Tämä muakin kiinnostaisi. Miten parinhankinta on vaativampaa? Luulisi sen olleen vaikeampaa silloin, kun miehiä oli Suomessa sodan takia 100 000 vähemmän kuin naisia. Vai oletko niitä, jotka luulevat, että ennen miehet olivat uskollisia ja sitoutumishaluisia ja nykyään on ihan erilaista. :D Ap voisi myös kertoa, miksi tämä esikoisen tekeminen on niin tärkeää 2-kymppisenä, mutta ilmeisesti kuopuksen kohdalla ei enää haittaakaan, vaikka olisi reilusti vanhempi? Siksi koska ennenkin oli näin? Voi teitä menneiden aikojen nostalgisoijia, jotka eivät muista edes 80-luvusta juuri mitään. :)
kun se on täysi-ikäinen, meneekö pointti ihan ohi. Muista oikein hyvin 80-luvun =) älä huoli
Siinä iässähän on alkamassa kiihkein vaihe työelämässä kun siirrytään johtotehtäviin.
Olen 42v ja mamma, erittäin onnellinen tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sitä mieltä, että alle 3-kymppinen ei ole vielä maailmaa nähnyt tarpeeksi, ja on siksi huonompi kasvattaja.
Mitä "biologista ajattelua" tuossa aloituksessa muka oli? Ei yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa ollaan vielä täysillä työelämässä, hädintuskin sen puolivälissä.
Mummo ei muuten ole mikään normaali hoitaja, siksi 40v äidit hoitavat itse lapsensa. Se on normaalia.
lapsia siinä 16-25-vuotiaana. Ja väitänpä että sellaiset lapset voivat paremmin joilla on iso ja kiinteä sukuyhteisö mukana kasvattamassa.
Juuri sellaiset äidit uupuvat ja masentuvat eniten, joiden on pakko "hoitaa itse lapsensa". Ei se ole mikään hyve.
Itse olen sitä mieltä, että alle 3-kymppinen ei ole vielä maailmaa nähnyt tarpeeksi, ja on siksi huonompi kasvattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä "biologista ajattelua" tuossa aloituksessa muka oli? Ei yhtään mitään.
kukaan naistentautien lääkäri ei rehellisesti voi sanoa, että on aivan sama tekeekö esikoisen 20 vai 40-vuotiaana. Voit vaan arvata kumpi on biologisesti parempi vaihtoehto
ettei se raskain tai vaikein vaihe ole se raskaus ja synnytys, vaan se lapsen kasvatus, hoito, ja huoli. Vaikka olin liki 40v , niin raskausaika meni liki huomaatamatta, ja synnytskin oli päivässä ohi. Eka rankka vaihe oli lapsen 3 kk jatkunut itku... Ja kun siitä selvittiin kunnialla, niin sen jälkeen äitiys on ollut mukavaa :-)
En varmaan olsi ollut samaa mieltä siitä 20-vuotaiaan, kun vasta aloitin opintoni yliopistolla. Puhumattakaan sen aikaisen poikaystäväni isä-kyvyistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia ennen kunnon koulutusta? Siinä sitten kärvistelet rahattomana eron sattuessa ilman koulutusta.
Yhteiskunnan rakenteet ovat ajaneet siihen, että lapsia tehdään kokoa ajan vanhempana ja vanhempana (jos sittenkään)
kovinkaan fiksuja vaan tutkimusten mukaan sosiaalisesti ja kielellisesti lahjattomampia kuin aikuisten 40v ikäisten äitien lapset.
Eli joko noudattaa biologiaa ja saa rupusakkilapsia tai sitten luottaa enemmän itseensä ja saa myöhemmällä iällä hyviä lapsia.
mutta harva löytää ja vielä harvempi on silloin kypsä perustamaan parisuhteen.
Ennen vanhaan tosiaan niitä miehiä oli vähemmän tarjolla ja kun kotikylältä ei poistuttu koskaan mihinkään, niin otettiin se naapurin Lauri. Ja avioliitto kesti pettämiset yms. KUN oli "pakko".
Nyt nähdään maailmaa, ei ole pakko tyytyä siihen ensimmäiseen vastaantulijaan. Muutetaan kauemmas siitä perheyhteisöstä, jossa ne isovanhemmat olisi voinut hoitaa lapsenlapsiaan. Eli kannattaa ensin järjestää ne puitteet kuntoon.
Tosi paljon enemmän nuoria vanhempia näkee edelleen näissä pikkupaikkakunnalle omien sukulaisten lähelle jääneissä, kuin opiskelemaan ja omaan talouteen muualle lähteneissä.
Ja kun olen tehnyt töitä nuorten aikuisten kanssa tässä viimeiset 15 vuotta, niin sanoisin, että toivottavasti suurin osa ei tee lapsia vielä parikymppisinä. Mukavempi sitten niille lapsillekin kuulua ehjempään yhteisöön, kun isovanhemmat ei tarkoita omaa mummia ja taataa, siskon mummoa ja pappaa sekä ja veljen mummua ja vaaria jne
Nykyään, kun ihmisten eli-ikäodote on edelleen vain kasvava ja ihmiset roikkuvat kynsinhampain ikuisessa nuoruudessa, on turha kuvitella mummojen ehtivän hoitamaan lastensa lapsia ;-D
Kai jokainen tietää itse parhaiten milloin on kypsä äidiksi.
Olen 40v. ja odotan esikoistani. Takana hyvä koulutus, työkokemusta ulkomailta, tilillä rahaa sen verran, että voisin jäädä kotiin 2,5 vuodeksi ilman yhteiskunnan tukia, oma asunto, lämmin syli, ja tunne, että olen saavuttanut riittävän paljon työelämässäni ja tahdon keskittyä mieheeni ja tulevaan lapseemme. Olen onnellinen, tasapainoinen ja raha-asiat ovat kunnossa. 70v. äidistäni tulee ihana, menevä mummi.
Jos sukupolvi vaihtuisi aina 20v. välein, 80v. iso-isomummo olisi ainoa lastenvahti joka pääsisi arkisin auttamaan, ja hänellä jo silloin keskinmäärin 16 kaitsittavaa vauvaa (lastenlastenlastenlapsia). Kun 90v. vanhus kuolee, hänet perii 70v. lapsi. Enemmän käyttöä rahoille olisi, jos ne perisi perhe, jolla kouluikäisiä lapsia.
Kun heillä on ne aikoinaan nuoret vanhemmat, jotka nyt 80-90-vuotiaina kaipaavat paljon apua ja hoitoa lapsiltaan. Päivällä menee paljon aikaa eri kotihoidon ja sairaanhoidon henkilöstön kanssa keskusteleuihin ja paperi yms tukiasioiden selvittelyyn virka-aikana. samalla pitäis kuitenkin hoitaa työt, joita on popaljon, kun ketään sei saa ppalkata edes sijaiseksi. Samaan aikaan heidän koulutetut lapsensa kaipaavat apua lastenhoitoon. Ja monilla alkaa oma fysiikkakin pettää. Silloin ne ruuhkavuodet vasta alkavatkin.
ei mummo. Kyllä mä ainakin olen tyytyväinen tilanteeseeni, vaikka tulin äidiksi liki 40 v. Olen nauttinut äitiydestäni kovin, enkä usko että 60 v olen täydellinen kehäraakki. Ja minusta on kiva, että lapsi on vielä pieni. Tää on pasrast aika, elämä lapsiperheenä.