Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö työntekijän olla innostunut työstään vai riittääkö jotenkuten suoriutuminen?
31.08.2012 |
Täällä oli eilen kinaa siitä, voiko opettajalta edellyttää luokkaretken tai projektien vetämistä.
Osa oli sitä mieltä, että ei missään nimessä voi edellyttää yhtään mitään ylimääräistä, koska se olisi "ilmaista orjatyötä".
Jos työstä pääsee joskus vähemmällä, se on plussaa, josta ei paljoa puhuta. Mutta itse ei voi joustaa koskaan toiseen suuntaan.
Samanlaisia keskusteluja käydään muista ammateista.
Oletteko samaa mieltä, että vain hullu tekee mitään, mitä ei ole pakko?
Olen itse aika vanhanaikainen kaiketi, koska arvostan sitä, että ihminen on työstään ylpeä ja hoitaa sen parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus se merkitsee omakohtaista joustoa, mutta pitkällä aikavälillä hyvä työntekijäkin tietysti pitää huolen siitä, että palkka vastaa tehtyä suoritusta.
Kommentit (51)
Tottahan työnantaja tykkää, jos työntekijä on aktiivinen ja näkee kokonaisuuksia.
Mutta kun se on sille työntekijälle itselleenkin hienoa, jos hän on innostunut työstään, yrittää kehittyä siinä ja ideoida keinoja parantaa työtään. Motivaation puuttuminen syö ihmistä.
Ja on se vähän säälittävää, jos ihminen ajattelee, että "olen sitten vaikka aidanseipäänä, kunhan palkka juoksee". Töissä ollaan kuitenkin 37 tuntia viikossa eli aika merkittävä osa hereilläoloajasta, ei se ole yhdentekevää, miten motivoitunut siihen työhönsä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta taas ihminen palaa loppuun, jos työ on jatkuvaa joustoa ja ylitöitä. Se ei ole enää mitään tehokasta työtä. Omasta jaksamisesta pitää pitää huoli, pitää olla terveellä tavalla itsekäs. Opettajilla ymmärtääkseni luokkaretket kuuluu työhön.
en tarkoita, että jatkuvasti pitäisi tehdä ylitöitä, vaan joustaa tarvittaessa ja pidemmällä aikavälillä tietysti huolehtia siitä, että saa korvauksen työstään.
ap
Hyvähän se olisi, työntekijän itsensä kannalta erityisesti!
Tottahan työnantaja tykkää, jos työntekijä on aktiivinen ja näkee kokonaisuuksia. Mutta kun se on sille työntekijälle itselleenkin hienoa, jos hän on innostunut työstään, yrittää kehittyä siinä ja ideoida keinoja parantaa työtään. Motivaation puuttuminen syö ihmistä. Ja on se vähän säälittävää, jos ihminen ajattelee, että "olen sitten vaikka aidanseipäänä, kunhan palkka juoksee". Töissä ollaan kuitenkin 37 tuntia viikossa eli aika merkittävä osa hereilläoloajasta, ei se ole yhdentekevää, miten motivoitunut siihen työhönsä on.
Ihan esimerkki likeltä. Meillä oli taloyhtiössä vuosia ongelmia siivousfirmojen kanssa. Osa ei tullut ollenkaan tekemään sovittuja siivouksia, osa tuli, mutta jälki oli tosi huonoa. Sitten saatiin palkattua hommaan eräs jo eläkkeellä oleva rouva, joka piti kovasti tuollaisesta osa-aikaisesta työstä, tuli nakutettuna paikalle ja siivosi erittäin huolella. Ihan kultakimpale. Varmaan osa niistä aiemmistakin siivousfirmojen alaisista siivoojista teki tavallaan työnsä, mutta ilman minkäänlaista sitoutumista tai mielenkiintoa siihen, onko LOPPUTULOS hyvä vai ei, tehtiin vaan ne jutut mahdollisimman nopeasti, jotka oli sopimukseen kirjattu.ap
Siivousala on tyypillisesti sellainen, jossa on jatkuvasti liian vähän aikaa per kohde ja jos työstä saa palautetta, se on vain negatiivista. Jos epäilet kirjoittamaani, kannattaa tutustua ammattiliiton lehtiin, joissa siivoojat kirjoittavat epäkiitollisesta yhdistelmästä pieni palkka ja jatkuva ilmaisen ylityön vaatimus.
Toisekseen tuota alaa koskee asenne, että "kuka tahansa voi tehdä sinun työsi, et ole kukaan ja mikään". Varmasti tuo vanhempi rouva, joka teki hyvin työnsä, on ollut osa työyhteisöään, häntä on arvostettu siellä ja hän on sen vuoksi sitoutunut työhönsä ja halunnut tehdä hyvin työnsä. Jos kuitenkin, kuten nykyään on, siivooja ei ole osa työyhteisöä ja häntä vain heitellään kohteesta toiseen, eipä tuota siivoojaakaan jaksa vuosikausia kiinnostaa, mitä asiakas ajattelee kohteesta, kunhan vain palkka ropsahtaa tilille.
Ammattiliiton lehdessä oli myös hyvä juttu siitä, että yksi hotelli päätti palkata siivoojat omille listoilleen (samat siivoojat oli aiemmin ulkoistettu) ja myös antaa heille lisäaikaa siivoamiseen per huone. Tämän seurauksena asiakasvalitukset siivouksesta vähenivät ja työn laatu todella parani. Tällaisilla asioilla on todella merkitystä työn mielekkyyden kannalta.
Vaikka yksittäinen työntekijä haluaisi tehdä hyvin työnsä, hänen työn ilonsa voidaan helposti tappaa edellämainituilla rakenteellisilla ratkaisuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta taas ihminen palaa loppuun, jos työ on jatkuvaa joustoa ja ylitöitä. Se ei ole enää mitään tehokasta työtä. Omasta jaksamisesta pitää pitää huoli, pitää olla terveellä tavalla itsekäs. Opettajilla ymmärtääkseni luokkaretket kuuluu työhön.
en tarkoita, että jatkuvasti pitäisi tehdä ylitöitä, vaan joustaa tarvittaessa ja pidemmällä aikavälillä tietysti huolehtia siitä, että saa korvauksen työstään.ap
asiat, joita kuuluttelet tässä ketjussa, sisältävät sen jatkuvan ilmaisen ylityön vaatimuksen. Esim. opet voivat varmasti tehdä joka viikko 50h viikkoa, jos ottavat osaa kaikkeen, mitä voisi tehdä vähän paremmin ja missä voisi olla mukana, vastailla illalla puhelimeen jne.
Ja siivoojille on todellisuutta se, että kohteen/kohteet saa hyvään kuntoon tekemällä 9 tuntia päivässä, kahdeksan ei riitä. Eikä kukaan tosiaan maksa lisää palkkaa siitä.
Sinulla siis ei ilmeisesti itselläsi ole kokemusta sellaisesta työstä, jossa lopulta palaa loppuun, koska on itse liian kiltti?
minusta taas ihminen palaa loppuun, jos työ on jatkuvaa joustoa ja ylitöitä. Se ei ole enää mitään tehokasta työtä. Omasta jaksamisesta pitää pitää huoli, pitää olla terveellä tavalla itsekäs. Opettajilla ymmärtääkseni luokkaretket kuuluu työhön.
On tärkeää muistaa, että mikäli opettaja joko koulussa työyhteisön painostuksesta, lasten vanhempien toiveista tms. suostuu osittain tai kokonaan vapaa-ajallaan järjestämään ylimääräisiä työtehtäviä, tekemään ylitöitä, se vaikuttaa varmasti työssä viihtyvyyteen ja jaksamiseen.
Liialla innokkuudella ja innostamisella aiheutetaan liian usein se, että mukavaan ja motivoivaankin työhön leipäännytään liian pian. Varsinkin, jos tällaiset ylimääräiset "hauskat" projektit aiheuttavat lisäpaineita varsinaisten työtehtävien hoitoon. Tämän olen itse kokenut.
Tein omassa työssäni erilaisia mielenkiintoisia lisäprojekteja, joista sain kiitosta esimiehiltäni, työtovereiltani ja sidosryhmiltä. Kaikilla oli kivaa. Tämä kuitenkin söi osaltaan omaa jokavuorokautista ja -viikkoista vapaa-aikaani ja samalla energiaani.
Vähitellen huomasin, että aluksi rutiininomaiset, aikaisemmin "ihan OK" työtehtävät alkoivat tuntua ärsyttäviltä, turhauttavilta ja epäkiinnostavilta. Lopulta tämä "tauti" levisi kaikkiin työtehtäviini, ja työtehoni, motivaationi ja energiani romahtivat. Onneksi lomapäivät olivat tulossa ja pääsin pitkälle kesälomalle "viime tipassa". Nyt, noin kuukausi kesäloman loppumisen jälkeen, olen ottanut toisen tavan tehdä töitä. Kieltäydyn lisähommista, mielenkiintoisistakin, ja epäilemättä tällä aiheutan nyrpeitä ilmeitä ja kommentteja työyhteisössäni. Olen kuitenkin keskustellut asiasta esimieheni kanssa, ja hän hyväksyy hiljaisesti uuden linjani.
Teen päivittäin sen normaalin 7:45 töitä, jonka jälkeen tietokone sammuu ja työpuhelin todellakin jää työpöydälle ja leimaan itseni ulos, vaikka yksittäinen työtehtävä jäisi keskenkin. En tee kotona mitään työhön vivahtavaakaan, en edes lue alan ammattilehtiä tai kirjallisuutta, vaan olen sopinut opiskelupäivistä esimiehen kanssa. Nyt olen jälleen saamassa takaisin pikku hiljaa kunnon työotteeni ja tulosta syntyy jälleen.
En kuitenkaan enää intoile työni kanssa, vaan "teen minkä tehdä pitää, muun aikaa olen kuin ellun kana".
Työnteon tärkein taito on työskennellä niin, että vielä huomiseksikin jää voimia talteen. Tämä koskee kaikkia, myös opettajia, ja tätä tulisi muiden ihmisten kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan esimerkki likeltä. Meillä oli taloyhtiössä vuosia ongelmia siivousfirmojen kanssa. Osa ei tullut ollenkaan tekemään sovittuja siivouksia, osa tuli, mutta jälki oli tosi huonoa. Sitten saatiin palkattua hommaan eräs jo eläkkeellä oleva rouva, joka piti kovasti tuollaisesta osa-aikaisesta työstä, tuli nakutettuna paikalle ja siivosi erittäin huolella. Ihan kultakimpale. Varmaan osa niistä aiemmistakin siivousfirmojen alaisista siivoojista teki tavallaan työnsä, mutta ilman minkäänlaista sitoutumista tai mielenkiintoa siihen, onko LOPPUTULOS hyvä vai ei, tehtiin vaan ne jutut mahdollisimman nopeasti, jotka oli sopimukseen kirjattu. ap
Siivousala on tyypillisesti sellainen, jossa on jatkuvasti liian vähän aikaa per kohde ja jos työstä saa palautetta, se on vain negatiivista. Jos epäilet kirjoittamaani, kannattaa tutustua ammattiliiton lehtiin, joissa siivoojat kirjoittavat epäkiitollisesta yhdistelmästä pieni palkka ja jatkuva ilmaisen ylityön vaatimus. Toisekseen tuota alaa koskee asenne, että "kuka tahansa voi tehdä sinun työsi, et ole kukaan ja mikään". Varmasti tuo vanhempi rouva, joka teki hyvin työnsä, on ollut osa työyhteisöään, häntä on arvostettu siellä ja hän on sen vuoksi sitoutunut työhönsä ja halunnut tehdä hyvin työnsä. Jos kuitenkin, kuten nykyään on, siivooja ei ole osa työyhteisöä ja häntä vain heitellään kohteesta toiseen, eipä tuota siivoojaakaan jaksa vuosikausia kiinnostaa, mitä asiakas ajattelee kohteesta, kunhan vain palkka ropsahtaa tilille. Ammattiliiton lehdessä oli myös hyvä juttu siitä, että yksi hotelli päätti palkata siivoojat omille listoilleen (samat siivoojat oli aiemmin ulkoistettu) ja myös antaa heille lisäaikaa siivoamiseen per huone. Tämän seurauksena asiakasvalitukset siivouksesta vähenivät ja työn laatu todella parani. Tällaisilla asioilla on todella merkitystä työn mielekkyyden kannalta. Vaikka yksittäinen työntekijä haluaisi tehdä hyvin työnsä, hänen työn ilonsa voidaan helposti tappaa edellämainituilla rakenteellisilla ratkaisuilla.
kaikki mitä sanoit siivousfirmojen kiireistä on ihan totta ja takuulla laskeekin motivaatiota. Vanha rouva oli suoraan taloyhtiön palkkaama, jossa olikin se iso ero.
Mutta siitäkin näin asiakkaan näkökulmasta näkee, mikä ero on motivaatiolla tehdyllä ja kiireesti hutaisten tehdyllä työllä.
Asia erikseen on sitten se, kenen SYY se on, että motivaatiota ei ole. Minä en siihen ottanut mitään kantaa. Ihan satavarmasti se on monta kertaa yrityksen huonon organisoinnin ja laatua koskevan piittaamattomuuden syytä. Eli monasti työnantaja ei piitta siitä laadusta, vaan menee siitä yli mistä aita on matalin.
ap
minusta taas ihminen palaa loppuun, jos työ on jatkuvaa joustoa ja ylitöitä. Se ei ole enää mitään tehokasta työtä. Omasta jaksamisesta pitää pitää huoli, pitää olla terveellä tavalla itsekäs. Opettajilla ymmärtääkseni luokkaretket kuuluu työhön.
en tarkoita, että jatkuvasti pitäisi tehdä ylitöitä, vaan joustaa tarvittaessa ja pidemmällä aikavälillä tietysti huolehtia siitä, että saa korvauksen työstään. ap
asiat, joita kuuluttelet tässä ketjussa, sisältävät sen jatkuvan ilmaisen ylityön vaatimuksen. Esim. opet voivat varmasti tehdä joka viikko 50h viikkoa, jos ottavat osaa kaikkeen, mitä voisi tehdä vähän paremmin ja missä voisi olla mukana, vastailla illalla puhelimeen jne. Ja siivoojille on todellisuutta se, että kohteen/kohteet saa hyvään kuntoon tekemällä 9 tuntia päivässä, kahdeksan ei riitä. Eikä kukaan tosiaan maksa lisää palkkaa siitä. Sinulla siis ei ilmeisesti itselläsi ole kokemusta sellaisesta työstä, jossa lopulta palaa loppuun, koska on itse liian kiltti?
sanoin jo aloituksessani, että en peräänkuuluta ylitöitä, vaan sitä, että ollaan kiinnostuneita työstä ja yritetään tehdä se hyvin, ei pelkästään välttävästi.
Esimerkkeihin ei kannata nyt liikaa takertua, mutta sen opettajan kohdallahan kyse ei todellakaan ollut mistään 50h työviikosta, vaan hätinä 30 h. Siis sen ketjun mukaan (johon itse kirjoitin yhden kommentin)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on parempi mieli, kun tekee työtä ns. itselleen. Mutta eipä sitä joka puhelinmyyntityöhön viitsi täysin rinnoin heittäytyä... tai moneen muuhunkaan.
Omasta kokemuksesta voin kyllä kertoa, että kun SE OIKEA löytyy, niin silloin se on enemmän kuin palkkatyötä.
Innostustahan ei voi ulkopuolelta tuoda, ihan sama miten konsultit kouluttaa tai pomo käskee. Asiakaspalvelussa voi näyttää hymyilevältä, mutta todellinen halu palvella on jotain muuta kuin kohtelias minimi.
Tässä siis puhutaan kahdesta eri asiasta ja siksi ehkä tuon esimerkin luokkaretkistä voisi jättää pois.
Mun mielestä oma työ tulee tehdä niin hyvin kuin pystyy ja täysillä. Siihen tulee antaa esimiehen tuki ja riittävät resurssit. Mikään ei syö ainakaan minun motivaatiotani niin hyvin kuin se, etteivät esim. koneet toimi tai tieto kulje. Silloin turhauttaa se, että tiedän että voisin tehdä työni vielä paremmin.
Eri asia on tosiaan se, että esimerkiksi opettajalla soiteltaisiin oppilasasioita lauantai-iltaisin ja jos ope olisi saunassa, niin tuomittaisiin hänet siitä, "että tekee työtää mekaanisesti eikä täydellä sydämellä".
Eli kahden kauppa. Työnantaja mahdollistaa tarkoituksen mukaiset työolosuhteet ja työntekijä tekee työnsä täysillä ja kunnioittaen omaa ammattitaitoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niinhän se käytännössä menee. Toki jos on liian innokas ja talloo pomojaan varpaalle voi tulla takapakkia.
Julkisella sektorilla liika-innokkuus on vielä paheksuttavampaa kollegojen silmissä, valitetttavasti.
niinhän se käytännössä menee. Toki jos on liian innokas ja talloo pomojaan varpaalle voi tulla takapakkia. Julkisella sektorilla liika-innokkuus on vielä paheksuttavampaa kollegojen silmissä, valitetttavasti.
Yleensä innokkuus ja paneutuminen palkitaan, mutta ei aina.
Toisaalta sillä on urakehityksen kannalta melko vähän väliä, mitä laiskemmat ja vähemmän motivoituneet kollegat ajattelevat, jollei nyt sitten synny suoranaista kiusaamista ja sabotointia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka päästi 8-vuotiaan isänsä huostaan ja surman suuhun. Mutta ehkä nekin sossun työntekijät teki työtään tuolla metodilla, että tehdään vain pakollinen minimi.
kun nyt vähänkään miettii, niin juuri siitähän siinä oli kyse. Kukaan ei jaksa ottaa kokonaisvastuuta, vaan pelkästään tekee sen minimin, senkin huonosti.
Asiaahan toki vasta aletaan tutkia, mutta epäilen, että suoranaista virkavirhettä tai rikosta ei löydy, ainoastaan häpeällinen ja surkea ketju "ei se mun vika ole" -rimanalituksia.
ap
Tässä siis puhutaan kahdesta eri asiasta ja siksi ehkä tuon esimerkin luokkaretkistä voisi jättää pois. Mun mielestä oma työ tulee tehdä niin hyvin kuin pystyy ja täysillä. Siihen tulee antaa esimiehen tuki ja riittävät resurssit. Mikään ei syö ainakaan minun motivaatiotani niin hyvin kuin se, etteivät esim. koneet toimi tai tieto kulje. Silloin turhauttaa se, että tiedän että voisin tehdä työni vielä paremmin. Eri asia on tosiaan se, että esimerkiksi opettajalla soiteltaisiin oppilasasioita lauantai-iltaisin ja jos ope olisi saunassa, niin tuomittaisiin hänet siitä, "että tekee työtää mekaanisesti eikä täydellä sydämellä". Eli kahden kauppa. Työnantaja mahdollistaa tarkoituksen mukaiset työolosuhteet ja työntekijä tekee työnsä täysillä ja kunnioittaen omaa ammattitaitoaan.
Minusta se luokkaretki oli vain viimeisin esimerkki kyseisen opettajan työmoraalista.
Ei mitään kohtuutonta siis, kuten tuo sinun oma esimerkkisi siitä, että pitäisi saunassakin olla työpuhelin mukana.
Tosin esim. omien lasteni opettajista ainakin yksi on todellakin ollut aina puhelimitse saatavilla, huomasin kerran sen, kun olin pannut tekstarin illalla työkännykäksi luulemaani puhelinnumeroon ja se mokoma menikin suoraan opettajalle (en tosiaankaan halunnut häntä asialla illalla häiritä, se oli vahinko).
Osa taas ei ole antanut ollenkaan kännykkänumeroaan, edes oikeita hätätilanteita varten.
Että on "kansankynttilöissäkin" eroja, mitä ehkä moni opettaja ei halua myöntää, koska perinteisesti opettajia ei ole saanut mitenkään arvoida.
ap
Miksi kuluttaa ylimääräisiä voimavaroja työnantajalle? Hänhän siitä vain hyötyy!
Sinä itse hyödyt siitä, jos olet kiinnostunut työstäsi ja pyrit tekemään sen hyvin. On paljon mukavampaa ja antoisampaa saada tyydytystä hyvin tehdystä työstä kuin olla "aidanseipäänä 8 h päivässä", kuten jotkut sanovat.
Lisäksi asiakkaat hyötyvät. Mieti itse, onko kivempi, että lastasi hoitaa joku työstään kiinnostunut hoitaja, vai sellainen "leipäpappi", joka paskat nakkaa siitä, miten päiväkotiryhmä toimii kokonaisuutena tai onko lapsilla asiat hyvin.
Ei nykyään kuulu kysellä laadun tai työmoraalin perään. Monet yritykset keskittyvät liikevoiton ja määrän maksimointiin, eikä niitä kiinnosta kilpailla laadukkailla palveluilla.
Asiakkaat ostavat sitä ja sieltä, mitä ja mistä halvimmalla saavat. Ei heitä kiinnosta, onko tuote eettinen tai saavatko ko. firman työntekijät lomapalkat ajallaan ja sairastaa rauhassa, jos lääkäri on saikkua kirjoittanut.
Ja työntekijät täydentävät ketjua. Jos ketään MUUTA ei kiinnosta työn laatu, miksi heitäkään kiinnostaisi.
Me kaikki vaan itse joudutaan asiakkaina koko ajan tuon hälläväliä-meiningin uhreiksi, joka jumalan kerta kun ostamme jotain tai esim. lähetämme lapsemme hoitoon tai kouluun.
Ja kuten tässä jo sanottiinkin, me itse kärsimme siitä, että tiedämme tekevämme työmme vasemmalla kädellä rimaa hipoen.
Huono juttuhan tuo on, työmoraalin ja laadun katoaminen. Mutta se on monipolvinen ketju, joka siihen johtaa.
Osa taas ei ole antanut ollenkaan kännykkänumeroaan, edes oikeita hätätilanteita varten.
ap
Hätänumero on 112. Jos oikeita hätätilanteita tulee, sitä tulee käyttää. Ei opettaja ole hätätilanteiden ensihoitaja.
Ihan kuvauksestasi, tuon ap:n tilalla voisit käyttää nimimerkkinäsi myös "opettajan painajainen". Haukut täällä epäsuorasti, vaikket nimeä, jonkun lapsesi opettajaa. Teillä on selvästi napit vastakkain, kun opettaja ei ole joustanut tilanteessa, jossa SINÄ olisit halunnut hänen tekevän jotain omalla ajallaan. Ymmärrän hyvin, ettei SINULLE anneta puhelinnumeroa, eikä varsinkaan innostuta miettimään kanssasi luokkaretkeä. Voi hyvin olla, että opettajan huoneessa tiedetään, ettei sinulle kannata joustaa.
Kokeile katsoa, onko omissa piirteissäsi jotain, jossa olisi korjaamisen varaa. Opettajaa ei arvioida luokkaretken pohjalta, mutta nyt olet ajanut tilanteen selvästi siihen, ettei sellaista tulla järjestämään. Ja arvioit opettajaa kaiken muun kuin hänen töihin liittyvien asioiden pohjalta.
Nro 7 tekee vaativaa teknistä asiantuntijatyötä, josta monet erityisesti väittää että tällä alalla pitää olla innostunut ja sitoutua että pärjää ja opiskella uusia juttuja vapaa-ajallakin. Monet nuorena innostushöyryissä ja harrastuspohjalta aloittaneet jopa vaihtavat alaa nelikymppisinä, kun innostus loppuu, kun onnettomat luulevat ettei tätä voisi pelkkänä leipätyönä tehdä.
Mutta kyllä mulle on tärkeää että lopputulos on hyvä. Haluan aina tehdä niin hyvää jälkeä kuin osaan, se on minulle kunnnia-asia. En minä siihen mitään kiinnostusta itse työhön tarvitse, vain sen, että välitän asiakkaistani ja heidän asiakkaistaan, joille palveluita tuotan - en halua heille ongelmia tekemäni huonon laadun takia vaan haluan että asiat toimii. Ja toki olen siinä myös itsekäs että haluan että minulla itselläni on hyvä maine asiantuntijana joka hoitaa projektit tehokkaasti ja huolellisesti. Motivaatioita tehdä työnsä huolella on monia, ei siihen aina tarvita kiinnostusta itse työhön.