Lue keskustelun säännöt.
kolmevuotiaani ei puhu. Mikä mahtaa olla vialla?
31.08.2012 |
Kolmevuotias tyttö sanoo muutamia yksittäisiä sanoja, mutta ei osaa yhdistää niitä lauseiksi. Ymmärryksessä ei ole vikaa.
Olemme käyneet foniatrilla, psykologilla ja neurologilla, josta emme päässeet jatkotutkimuksiin.
Kuulokin on kunnossa. Ei vaan jotenkin "kykene" puhumaan. Uudet sanat ovat myös hankalia. Osaa esim. sanoa "poi" ja "ka", mutta jos yrittää sanoa poika, sanasta tuleekin poi...ti tai poi...po.
Mielestäni vika on suun alueella, mutta neurologin mukaan ei ole aihetta uusiin foniatrisiin tutkimuksiin.
Onko kenekään lapsella ollut vastaavaa? Oppiko joskus puhumaan ja olisiko mitään keinoa kotikonstein helpottaa oppimista? Meillä on kuvia käytössä ja joitain viittomia, mutta kotona ymmärrämme yleensä muutenkin mitä yrittää sanoa.
Kommentit (57)
Meidän keskimmäisemme on nyt 2 vuotta 6 kuukautta vanha eikä puhu hänkään.
Kävimme puheterapeutilla joka oli sitä mieltä että laajan passiivisen sanavaraston takia poika ei tarvitse puheterapiaa vaan oppii kyllä piakkoin puhumaan. Tosiasiassa syy tähän lienee siinä että kunta ei anna maksusitoumusta alle 3 vuotiaiden puheterapiaan ja kunnassa ei ole omaa puheterapeuttia vaan palvelu ostetaan yksityiseltä.
Harmittaa ihan kamalasti; pojalla on selvästi mielikuvitusta, muistaa asioita todella hyvin, haluaisi kertoa juttuja vaan kun ei osaa puhua !
Kuulossa ei ole vikaa eikä ymmärryksessäkään (onneksi, jotain sentäs on kunnossa).
Poika haluaa harjoitella äänteitä peilin edessä ja niinpä meillä sitten ollaankin vähän väliä peilaamassa, silläkin uhalla ettei niitä ihan oikeita äänteitä vaan tule vaikka poika kuinka yrittää. Kehutaan kovasti jo hyvästä yrityksestäkin ettei itsetunto kokisi kolhuja.
Ei meinaa äidin pää kestää tätä "odotetaan vielä muutama kuukausi, kyllä se sieltä"...-
tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin päivittää, jos jonkun lapsell on samoja ongelmia
Puhe- ja toimintaterapia ovat jatkuneet. Puhe on täysin ymmärrettävää :)
Abstraktit käsitteet ovat edelleen vaikeita. Värit, huominen, eilinen...
Kaikki lähipiirissä ovat edelleen sitä mieltä, että ymmärrys on kunnossa.
Kertokaa kokemuksia!
-ap
Lapsella siis. Kännykällä kirjoitan.
-ap
Minulla on 9. luokkalainen poika, jonka lapsuus on hyvin samanlainen kuin ap:n lapsella. 4-vuotiaana diagnoosi oli juuri tuo F83, sensorisen integraation ongelmat ja puheenkehityksen ongelmat (suluissa luki, että vaikuttaa semanttis-pragmaattiselta dysfasialta). Saimme usean vuoden ajan si-toimintaterapiaa ja puheterapiaa viikottain, ei kuitenkaan koko vuoden ajan - esim. toinen terapioista syksyisin, toinen keväisin. 5-vuotiaana saatiin dysfasia-diagnoosi, keskivaikea dysfasia puheentuoton puolella.
Eskarissa päätettiin, että poika kokeilee normaalia koulua, vaikka opettajan mielestä hänellä ei ollut edellytyksiä selviytyä siellä. Ekaluokka meni melkoisen huonosti, mutta kuitenkin niin, että opetusta voitiin jatkaa normaalissa koulussa ilman avustajaa (poika on aina ollut hyvä keskittymään ja puheen ymmärtäminen on aina ollut vähintään ikätasolla, monissa matemaattisissa taidoissa on ollut yli ikätason). Tokaluokalla tapahtui ihme, poika nousi luokan huonoimmista oppilaista parhaimpien joukkoon!
Tokaluokasta alkaen koulu on sujunut loistavasti - nyt 9. luokan jouluna keskiarvo oli 9,6 ja ensi syksynä on edessä lukioon meno. Sitten haaveena lääkis ja lasten neurologiaan erikoistuminen! Ap:lle tsemppiä, toivoa on! Hyvä että saatte tukitoimia, ne kannattaa ottaa vastaan niinkuin olette tehneetkin. Olin jo hyväksynyt sen, ettei vanhin lapseni tule pärjäämään normaalissa koulussa, vaan menee dysfasialuokalle ja sekin oli minulle ok, oma lapsi on kuitenkin maailman rakkain ja ihanin juuri sellaisena kuin on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap päivittää tilannetta.
Olemme käyneet uuden osastojakson lastenneurologian osastolla. Tyttö on nykyään viisivuotias ja puhe niin ymmärrettävää, että vieraammatkin tajuavat.
Nyt huolta on myös motorisissa taidoissa. Diagnoosiksi jäi edelleen f83.
Tyttö alisuoriutui osastojaksolla. Raporteissa lukee, ettei osaa kävellä viivaa pitkin, seisoa yhdellä jalalla ym. Tyttö osaa nämä kaikki ja osaa jopa "kinkata", eli hyppiä yhdellä jalalla.
Nyt saamme kuitenkin vuoden kestävät puhe- ja toimintaterapiajaksot Kelan järjestäminä.
Sanasokeus myös löytyi. Ei adhd:ta, mutta ylivilkkauteen viittaavia piirteitä.
Jos joku haluaisi vaihtaa ajatuksia, olisin iloinen. Voisin vaikka luoda anonyymin sp:n?
Olisi edelleen kiva kuulla vertaistukitarinoita :)
Ap
Kännykällä ei näköjään toimi kappalejako. Pahoittelut pötkötekstistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimme diagnoosin: lievä älyllinen kehitysvamma ja adhd. Diagnoosi oli helpotus meille vanhemmille ja odotimmekin sitä.
Nyt helpottuneina saatamme lasta koulupolulle. Tulin päivittämään, kun näin monta vuotta on asiaa "vatvottu". Toivottavasti tästä olisi jollekin apua. Itsehän ymmärsin jo vuosia sitten, ettei kaikki ole kunnossa.
Kannattaa vaatia tutkimuksia heti, kun huomaa, ettei kaikki ole kunnossa.
Eli koulua kohti nyt hyvillä mielin.
-ap
Kiitos päivityksestä. Meidän pian 3 v poika ei puhu, sanoo lyhyitä sanoja: pupu, auto, kuu, puu, maa....puheterapeutin mielestä hyvin menee, koska ymmärtää kaikki ohjeet ja osaa toimia niiden mukaan. Meitä ei ole ohjattu mihinkään lääkärille tai tutkimuksiin? Itseä tilanne on mietityttänyt, katsotaan 3v neuvola mitä sanovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen tästä ketjusta, että yhden tuttavaperheen aivan pian 2 vuotta täyttävä lapsi ei sano vielä mitään ymmärrettäviä sanoja, tavailee sellasta "lapsen kieltä", mutta en ole kuullut yhtäkää oikeaa sanaa, eihän asia sinänsä minulle kuulu, mutta eikö tuon ikäisen pitäisi jo joitai ymmärrettäviä sanoja sanoa, en tosin tarkkaan tiedä milloin lapsen "pitäisi" osata ainaki yksittäisä sanoja, muuten kyllä on normaalin oloinen 2 vuotias, mutta tuo puhe mietityttää, en tiedä onko neuvolassa yhtään kinnitetty asiaan huomiota, vai onko mitään huolen aihetta edes?
Moi vaan. Pakko päivittää taas. Lapsi pääsi pienryhmään oikein mukavaan kouluun. Aikuisia jännittää koulun aloitus, mutta lapsi itse on innoissaan!
Mielelläni keskustelen edelleen! Nyt jatkan unia ja tulen alkuillasta katsomaan vastauksia, kunhan pääsen töistä. Kiitos kaikille! Olette oikeasti sydämellistä sakkia!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän pojalla todettiin verbaalinen dysfraksia n. 3-vuotiaana. Puheen tuottamisen vaikeus, ymmärryksessä ei mitään vikaa. Eskarissa oppi puhumaan täysin. Toki se vaati säännöllistä puheterapiaa ja kotona päivittäisiä harjoituksia.
Naapurin lapsi on samanlainen. Äitinsä työntää aina älypuhelimen nenän eteen nin ei tarvitse kommunikoida ja saa itsekin näpertää puhelinta sen sijaan että olisi lapselle läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika oppi puhumaan ymmärrettävästi vasta 5-6 v. Todettiin silloin dyspraksia ja hahmotushäiriö (esim. raksin piirtäminen ei onnistunut. Kävi pitkään puheterapiassa ja puhe oli pitkään epäselvää ja "virheellistä". Ennuste oli että oppimisvaikeudet edessä ja erityisluokka. Meni kouluun, oppi lukemaan yms. normaalisti ja pärjää koulussa keskitasolla tai sitä paremmin. Kielellisesti jopa lahjakas.
Hieno ketju siinä mielessä, että ap on jaksanut päivitellä tilannetta. Elämä on siitä hienoa, että se jaksaa aina yllättää myös positiivisella tavalla. Uutta kohti.
Kaikkea hyvää niin lapselle kuin aikuisillekin!
Hurjan kauan mennyt, että saitte diagnoosin! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän se on. :)
Alla 3 vuotiaalla puheen kehityksen viivästymä voi olla ns. hyvänlaatuista, joka itsekseen korjaantuu. Mutta kun lapsi alkaa olla 3 vuotias tai yli ja puhe niukkaa niin silloin on päästävä tutkimuksin ja puheterapia ja kuntoutus aloitettava. Vaatikaa lapsillenne tutkimuksia, ja kuntoutusta. Jos kunnalla ei ole resursseja kuntoutukseen niin yrittäkää päästä kelan kustantamaan kuntoutukseen yksityiselle puh.terapeutille.