kolmevuotiaani ei puhu. Mikä mahtaa olla vialla?
Kolmevuotias tyttö sanoo muutamia yksittäisiä sanoja, mutta ei osaa yhdistää niitä lauseiksi. Ymmärryksessä ei ole vikaa.
Olemme käyneet foniatrilla, psykologilla ja neurologilla, josta emme päässeet jatkotutkimuksiin.
Kuulokin on kunnossa. Ei vaan jotenkin "kykene" puhumaan. Uudet sanat ovat myös hankalia. Osaa esim. sanoa "poi" ja "ka", mutta jos yrittää sanoa poika, sanasta tuleekin poi...ti tai poi...po.
Mielestäni vika on suun alueella, mutta neurologin mukaan ei ole aihetta uusiin foniatrisiin tutkimuksiin.
Onko kenekään lapsella ollut vastaavaa? Oppiko joskus puhumaan ja olisiko mitään keinoa kotikonstein helpottaa oppimista? Meillä on kuvia käytössä ja joitain viittomia, mutta kotona ymmärrämme yleensä muutenkin mitä yrittää sanoa.
Kommentit (57)
Niitähän on kaikenlaisia olemassa. Googlellaki löytää, esim. http://www.kaapeli.fi/dysfasia/suujumppa/suujumpp.htm
laululeikkejä, tavulauluja tms, jotka innostavat lasta kokeilemaan itse? Sellaisia yksinkertaisia joita voi keksiä itsekin helposti? Ja leikitte äänillä kun leikitte tavallisia leikkejä. Auto sanoo brumm, brumm ja peruuttaa piip, piip jne?
hei ap, ompa outoa että teille ei ole tarjottu esim puheterapiaa. Siis meillä kun 3 v jonka puheenkehitys ollut hitaamman puoleista, niin pyysimme neuvolasta lähetteen puheterapeutin arvioon. meidän tyttö puhuu kyllä runsaasti lauseitakin, vaan ongelmana on enemmänkin puheen epäselvyys ja sanojen "vääntyminen" niin että kirjaimet muuttuvat toisiksi. Puheterepiaa saa nyt alkuun eli tarvetta foniatrille jne ei ole tässä vaiheessa. Puheterapeutin mukaan voi olla että vaikeudet menevät myös ohi itsestään ajan kanssa.
Aloimme kiinnittää asiaan huomiota, kun ei parivuotiaanakaan vielä sanonut mitään sanoja eikä kyllä ymmärtänytkään kuulemaansa.
Eka sana taisi tulla joskus 2,5-vuotiaana. Se oli muistaakseni pap-pa. 3 v 3 kk iässä sanoja oli muutamia, ehkä parisenkymmentä.
2,5 -vuotiaana aloitettiin puheterapia ja tukiviittomat. Puheterapiaa jatkettiin noin pari vuotta, poika aloitti samalla myös kuntouttavan päivähoidon. Kohta poika täyttää 5 vuotta ja puhe on jo oikein hyvää. Muuta "vikaa" ei pojasta ole löytynyt, vaikka ollaan näiden vuosien aikana kierretty jos minkälaista lääkäriä ja terapeuttia. Muuten poika on siis täysin ikäisensä tasolla ja puhekin tosiaan nykyään kulkee. Tsemppiä teille! :)
3-4 vuotiaina. Molemmat ovat elämässään ja opinnoissaan normaalisti menestyneitä, aivan normaaleja aikuisia.
Tiedän pari lasta, jotka ovat oppineet puhumaan vasta 3-4 vuotiaina. Molemmat ovat elämässään ja opinnoissaan normaalisti menestyneitä, aivan normaaleja aikuisia.
korjaa
Olemme olleet puheterapiassa ja tarkoitus olisi jatkaa taas. Nyt kuulemma niin pitkä jono, että puheterapeutti ottaa yhteyttä meihin päin sitten, kun tilaa tulee. Piti olla vaan kesän tauko, mutta edelleen odotamme... Toisaalta tuntuu, ettei terapiasta ole ollut ihmeemmin apua. En tiedä miksi.
Olemme miehen kanssa yrittäneet todella paljon lauleskella ja leikkiä loruleikkejä. Nykyään tyttö saattaa hieman tapailla tutun laulun sanoja. Enimmäkseen lopputavuja. Esin ihhahhaa, hepo hirnahtaa, niin laulaa "ihhahhaa....taa.
Olemme peilin edessä katsoneet miten kieli laitetaan eri äänteissä, mutten halua väkisin opettaa, ettei into kokonaan häviäisi. Leikeissä tietysti aina kokeilemme eri ääniä ja hassuttelemme.
Muuten on kyllä mielestäni älykäs ja ikäistensä tasolla. On omatoiminen ja osaa esim.laittaa vetoketjut itse kiinni. Hänellä on todella hyvä muisti, on empaattinen ja kekseliäs. Ilmaisee hyvin itseään niillä yksittäisillä sanoilla, eleillä ym. Piirtämisessä on kyllä aika taitamaton, vaikka molemmat mieheni kanssa olemme olleet hyviä piirtäjiä lapsesta asti.Toisaalta tyttö ei ole juurikaan innostunut piirtelystä, vaan tykkää enemmän kuunnella musiikkia ja tanssia.
-ap
nelivuotiaana. Siihen asti hän puhui omaa kieltään, jota vain äiti ymmärsi. Myös Albert Einstein oppi puhumaan nelivuotiaana. Sisko on huomattavan fiksu ihminen (mutta ei sentään mikään Einstein :)).
Minäkin kannustan lisätutkimuksiin. Ehkä teidän pitää vain vaatia ja rettelöidä ennenkuin saatte lähetteen? Tuntuvatko puhevaikeudet ahdistavan tyttöä?
Pääsemme toimintaterapiaan. Edelleenkään ei puhetta, mutta voi olla, etten itse huomaa edistystä, kun olen niin paljon lapsen kanssa. Isovanhempien mielestä edistystä on tapahtunut.
Toimintaterapeuttia ehdotti muistaakseni neurologi, että saisimme kokonaisvaltaisemman kuvan kehityksestä. Omasta mielestäni kaikki on ikätasoista kynäotetta lukuunottamatta. Uskon kuitenkin, että terapiasta voi olla hyötyä ja ainakin lapsi varmasti tykkää.
-ap
syy olla ihan fysiologinen? Eli onko hänellä kaikki mitä tarvitaan puheen tuottamiseen? Jos esim kurkunpäässä on jotain rakenteellista poikkeamaa? Kielen erilaisuuskin kannattaa tutkia.
Toinen vaihtoehto: afasia.
netistä lainattua:
Afasia on kielellinen häiriö, jossa puheen tuottaminen ja ymmärtäminen sekä lukeminen ja kirjoittaminen ovat vaikeutuneet. Älykkyydessä ei ole mitään vikaa, ja ajattelu toimii. Afasian aiheuttaa useimmiten aivoverenkiertohäiriö tai -verenvuoto.
Afasia ilmenee eri tavoin. Puhuminen voi olla työlästä ja hidasta, eikä siitä saa kunnolla selvää. Puhuja tietää itse, että ulosannissa on vaikeuksia. Toisentyyppisessä afasiassa puhetta tulee vuolaasti, mutta muut eivät ymmärrä sitä. Henkilö itse ei tiedosta ongelmaa.
Sanojen hakeminen kuuluu lähes aina taudinkuvaan. Merkitykseltään samankaltaiset sanat sekoittuvat. Kissasta tulee koira tai päinvastoin. Myös äänneasultaan samantyyppiset sanat menevät sekaisin. Koira voi muuttua koivuksi. Täytesanat ja kiertoilmaukset kuuluvat puheessa.
Lukeminen ja kirjoittaminen eivät nekään suju ongelmitta. Luettua on hankala ymmärtää, varsinkin monimutkaisia lauserakenteita. Kirjoittaminen on vaivalloista jo senkin takia, jos käsi tai näkö ei toimi halvauksen vuoksi kunnolla.
Toinen vaihtoehto: afasia.
Epätodennäköinen vaihtoehto. Jos lapsi ei ole koskaan puhunut on todennäköisempää, että kyseessä on kielen kehityksen häiriö (dysfasia), kuin aivojen vaurioitumisesta johtuva kielellinen vaikeus (afasia).
Ap täällä. Nyt lapsi on jo neljä. Puhuu lauseita! Nyt on vaikeuksia kertovassa puheessa ja abstrakteissa käsitteissä. Muuten on kirinyt hienosti. Diagnoosi on edelleen epäselvä, mutta pääsemme neurologisiin tutkimuksiin.
Nyt on jo tullut tilanteita, että pitää pyytää tyttöä lopettamaan höpötys. Osaa siis puhua ja se on onnen aihe. Hieman haparoi, mutta itseluottamus on lisääntynyt. Sanat tulevat yleensä oikein. Tyttö on ollut puhe- ja toimintaterapiassa ja ehkä näistä on ollut apua. Lisäksi päiväkodista on tarttunut uusia sanoja, kuten "tyhmää" ja "hullu" ja "pahaa ruokaa" . Ei niin kivoja juttuja, mutta vahvistaa sitä käsitystä, että ymmärrys on kunnossa. Päiväkodissa on ollut vasta pari kuukautta, niin kuntouttava vaikutus näkyy ehkä myöhemmin myös hyvinä juttuina.
-ap
Onpa positiivista että jaksat tulla päivittämään tilannettanne :) Harvinaista!
Usein jäänyt vaivaamaan jokin aloitus, kun ei koskaan saa tietää mihin suuntaan asiat lopulta eteni.
Kiva kuulla asioiden menneen parempaan päin! :) Toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
Ap täällä taas.
Nykyään tyttö puhuu hienosti :) Ärrä on ällä, tai " kurkkuäänne" ranskalaisittain. Hieman änkytystä ja oikean sanan löytäminen tuottaa usein vaikeuksia.
Emme ole saaneet vielä kunnon diagnoosia, mutta nyt olemme neurologisessa seurannassa.
Halusin päivittää ja saa kysyä.
Ap
Olisi kiva saada vertaistukea.
Ap
Höh. Harmittaa, ettei kukaan vastannut.
Ymmärrän kyllä. Olen itse vapaalla ja ajantaju hävisi.
Ap
Meillä kohta 5v jonka puheen kehitys on ollut 4v asti suht normaalia, mutta sitten 4v synttäreiden aikoihin tajuttiin ettei poika osaa värejä, siis värien nimiä. Keltainen oli meidän talon värinen jne.. Osasi siis yhdistää samanlaiset värit.
Hänen puheestaan puuttuu myös jonkin verran kirjaimia, mutta hän osaa sanoa kaikki kirjaimet, ei vain osaa käyttää niitä kaikissa sanoissa.
Kiitos vastauksista. Kadotin tämän ketjun aikanaan ja nostan nyt, jos saisin vielä kuulla kokemuksia aiheesta.
Nyt on tapahtunut hieman edistystä. Tyttö on alkanut toistella kuulemiaan sanoja ja yrittää selvästi enemmän itsekin muodostaa sanoja. On alkanut käyttää verbejä ja pari kertaa on sanonut kaksi sanaa peräkkäin.
Mielestäni hänen kielensä on jotenkin tavallista isompi, tai paksumpi ja lisäksi aika neliömäinen. Verrattuna esimerkiksi sisaruksen kieleen. Toisen lapseni kieli on suippo ja liikkuvainen, mutta tytöllä jotenkin kömpelön oloinen.
-ap