Meillä on häiriintynyt äiti-lapsi suhde.

Vierailija:

Kaikista inhottavin vastaus oli se, että olen mennyt liian aikaisin töihin. MInusta teimme hienon ratkaisun, kun vaihdoimme miehen kanssa osia ja nyt isi jäi kotiin. Lapsihan ei siis ole ollut päiväkään päivähoidossa muualla.

onkohan nämä vastaajat sitten niitä, joiden miehistä ei ole lastenhoidossa mitään apua vaan lapset jäävät täysin äidin vastuulle? Ehkeivät he osaa kuvitellakaan, että on toisenlaisiakin miehiä ja isiä olemassa?

Hienoa, että olette rohkeasti valinneet, että äiti käy töissä ja isä lapsen kanssa. Miten miehesi auttaa sinua illalla? Tekeekö hän sinun ja lapsen kohtaamisen helpoksi? Kehuuko, että " Kiva kun äiti tuli kotiin - olemme odottaneet koko päivän" -tyyliin vai jättääkö miehesi sinut ja lapsen oman onnenne nojaa tyyliin " Koita pärjätä, kun tulit kotiin" ... Suomessa elää " vahvan" ," kaiken " osaavan ja hallitsevan äitiyden myytti.



Jokainen äiti joutuu välillä seinää vasten äitiytensä, jaksamisensa ja voimavarojenssa kanssa. Erityisesti työssäkäyvät äidit, joktka tekevät kaksoiroolia - ensin ahkerana töissä ja sitten pitäisi olla jaksava äiti kotonakin. Toivoisin, että miehesi tukee sinua ja lastasi - ja mikä estää isää lukemasta unisatua, jos se kerran häneltä luonnistuu. Ota rennosti. Huutaminen vain pahentaa tilannetta. Joka perheellä on omat kasvukautensa, teillä on nyt tämä muutoskausi, kun sinä äitinä palasi töihin.



Neuvola on ylikuormittunut ja valitettvasti heillä on harvoin aikaa paneutua perheiden ongelmiin. Onko sinulla työssäkäyviä pienten lasten äitejä ystävinä? Voisivatko he kertoa (rehellisesti) miten he ovat saaneet illat sujumaan? Älä vertaile - eri perheillä on eri tavat. Pyrkikää miehenne kanssa tukemaan toisianne. Lapsi on tärkein. Kun isä nukuttaa lasta - lue hyvä lehti tai lähde sauvakävelemään. Ottakaa rennosti - silloin kaikki sujuu paremmin!



T: Kokemusta on

Mietipä kaksi kertaa, MIKSI lähdet syyllistämään väsynyttä pienen lapsen äitiä?Missä on naisten yhteishenki?!!



Suomalainen sosiaapolitiikkaa pakottaa monen perheen valitsemaan työn ja leipäjonon väliltä. Ja on muitakin syitä, miksi pienen lapsen äiti menee töihin.



Mielestäni on hienoa, että perheen isää jää kotiin hoitamaan lapsta eli tässäkin tapauksessa toinen vanhempi jäi kotiin eli mikä oli syyllistävän viestisi tarkoitus???Mies on yhtä hyvä hoitamaan lasta kotona kuin äiti.

sinä itse tiedät että asiat ei ole oikein näin.



Voit olla stressattu, masentunut, uupunut esim. töistä. Jos saisit olla vähän lomalla ja hoitaisit lasta sen aikaa niin varmaan löytäisitte yhteistä kivaakin. Nythän näet lasta vain illalla töistä väsyneenä.



Anna sille isukille ihan kokonainen viikonloppu/viikko vapaaksi, lähetä se lappiin jätkien kanssa laskettelemaan tai jotain. Olette lapsen kanssa kahden niin kyllä ne hyvätkin hetket ja äitiys sieltä löytyy. Lapsi on usein parhaimmillaan muutama tunti aamulla heräämisen jälkeen. Kuinka usein sinä saat ne ihanat hetket?

Missään nimessä lapselle ei saa antaa periksi tuollaisessa asiassa, vaikka kuinka korvia raastavasti huutaisi ja tekisi mieli luovuttaa. Eli jos sinä menet nukuttamaan lasta, sinä myös hoidat homman loppuun. Kiukuttelemalla ja rääkymällä isää EI saa paikalle " pelastamaan pahalta äidiltä" .



Lapsen pitää huomata, että nukuttaa voi joko isä tai äiti, ja se joka hommaan ryhtyy, tekee sen myös eikä huuto auta. Jotkut tässä ketjussa olivatkin ratkaisseet asian niin, että toinen vanhemmista yksinkertaisesti häipyy siksi aikaa omille asioilleen. Näin lapsi oppii, että vanhemmat tekevät asiat ehkä vähän eri tavalla, mutta kumpikin tapa on hyvä.



Tämä siis kaikella hyvällä, en todellakaan tarkoita ap:ta tuomita. Mutta päättäväinen pitää 1,5-vuotiaan kanssa olla, vanhemmat päättävät ja määräävät, noin pieni lapsi ei siihen kykene.

Lapsi protestoi ja hakee huomiotasi, kun olet päivän pois. Ikään kuin " kostaa" sen, ettet ole ollut paikalla vaikka olet hänelle niin tärkeä. Anna lapselle kaikki irtoava vapaa-aika, tingi omista harrastuksistasi ja kotitöistä niin kauan kuin lapsi on noin pieni. Kohta hänet voi jo ottaa kotihommiin mukaan (meillä ainakin 2,5-vuotias poika osallistuu innolla), ja niistäkin tulee yhteistä tekemistä. Työssäkäyvillä äideillä on ihan yhtä paljon tyytyväisiä lapsia kuin kotiäideilläkin, se vaatii vain äidiltä itseltään aika paljon. Muista, että muutaman vuoden päästä sinulla on jo paljon enemmän aikaa itsellesi.

äiti on kotona lapsen kanssa ja äiti vain kelpaa kaikkeen.. Liekö johtuu lapsen tempperamentista ja isä on jäänyt muutenkin taka-alalle hommissa..



minusta tuo häiriintynyt äiti-lapsi suhde diagnoosi kuulostaa hirveältä. Tuttu lastentarhanopettaka mälväisi sen suustaan, yhden lyhyen juorun perusteella (ei minusta ole riittävä saadakseen ammattilaiselta tuollaisen tuomion).



Myöhemmin tämä lo on kyllä osoittanut, ettei itse osaa eikä aiokaan irrottaa otettaa omista lapsistaan eikä heidän äiti-lapsi suhteensa ole lähelläkään normaalia (puhui siis kokemuksestaan, olisi heti sanonut), jotka kuitenkin ovat 30 vuotta vanhempia kuin kyseinen lapsi

Meillä on siis päinvastoin, eli isä ei kelpaa nukuttamaan. Joskus on yritetty, mutta siitä ei tule mitään (jos minä olen kotona). Lapsi huutaa hysteerisenä. Huutaa, huutaa, huutaa. Potkii, lyö, lähtee karkuun. Huutaa, huutaa, huutaa. Huutaa niin, että oksentaa. Huutaa niin, että seuraavana päivänä silmät on turvoksissa ja ääni käheänä. Huutaa niin, että lepyttämiseen menee tunteja aikaa. Eikä nukahda. Ei sitten millään. Vain äiti kelpaa. Enää emme toki kokeilekaan. Mutta se, että lapselle ei saa antaa periksi ja kyllä se lapsi siihen suostuu, että toinen nukuttaa, niin se on ihan pelkkää paskaa. Ei ap pakottamalla ja lasta huudattamalla saa välejä läheisemmäksi!

Tuo on varmaan monelle isälle hyvinkin tuttua, ainakin kausittain.



Ei minulla (mies/isä) ole muita vinkkejä kuin mitä on jo tullut esille, eli; isä pois kotoa jokunen ilta/viikonloppu, tee jotain kivoja juttuja yhdessä lapsesi kanssa " mukavaa laatuaikaa" (esim. käykää kahdestaan mummolassa tms, missä voit / saat olla lapsen ykkösturvana luonnollisesti, ja sitten: älä anna periksi!



Ja sitten, tämä ei liity ap:n viestiin ollenkaan, mutta en malta olla heittämättä tätä asiaa nyt tänne.. Arvatkaapa äidit kuinka kivaa monbella isällä on kotona jos/kun suhde lapsiin on ap:n kaltainen, ja jos istten vielä vaimo on omistautunut lapsilleen täysin. On tosi antoisaa olla kotona kävelevä lompakko ja siivousapulainen, täysin eristettynä äiti-lapsi pyhästä symbioosista. Eihän kukaan tietenkään tunnusta että näin olisi heillä, mutta-mutta, kuinka moni osaa tarkastaa omaa perhedynamiikkaa objektiivisesti?

Joku ketjussa jo aiemmin sanoikin, että monet miehet joutuvat käymään tuollaisen vaiheen läpi. Meillä oli ihan hirveä äiti-kausi kun lapsi oli nuhainen. Vaikka olin metrin päässä lapsi itki ja halusi isän sylistä äidin syliin. Mies otti tämän aika raskaasti.



Minä menin myös takaisin töihin ja mies jäi koti-isäksi. Sinä aikana äidin tytöstä tuli isän tyttö. Kyllä se riipaisi mutta se on ihan normaalia. Nyt kun olen äitiyslomalla ja odotan toista lasta syntyväksi olen " saanut tyttöni takaisin" . Koitan kyllä rohkaista tyttöä olemaan isänsä kanssa ja yleensä se sujuukin todella hyvin. Nyt kun nuha on väistymässä alkaa molemmat vanhemmat taas " tasa-arvoistua" .



Jätä tyhmät kommentit kuten mitäs menit takaisin töihin tms. omaan arvoonsa. On lapselle ja vanhemmille hyväksi jos vanhemmat jakavat hoitovapaan. Uskon, että jos vain jotenkin onnistut pitämään omat hermot kurissa ja pysymään rentona kaikki alkaa sujumaan. Lapsi huomaa kun hermostut ja noidankehä alkaa. Lähetä isä harrastuksiin, kavereille tms. laske kymmeneen ja luota itseesi.

Ei tarvi syödä naista jos " ei saa lasta nukkumaan" . Toisia lapsia se nukkumaanmeno vaan ei kiinnosta ja musta lapsia ei tarvi huudattaa, että nukkuvat. Mieluummin annan valvoa kuin itketän oksennukseen asti.



Ja kyllä nyt myöhemmin meillä onnistuu nukkumaanmenot helposti, vaikka joskus annoinkin periksi.



Nää oli vaan mun ajatuksia, keinot on monet

viis siitä onko paha olla, vanhempien pillin mukaan on tanssittava aina. Ei hyvä. Aikuisen tulee kuunnella lasta ja ottaa tämän mielipide huomioon asioissa jotka ovat lapselle tärkeitä.