Hei, sinä, jonka lapsi kiusaa

Kävi ilmi, että lapsi oli kiusannut. Olivat raportoineet asiasta kouluun. Pidimme lapselle pitkän puhuttelun, puhumme asioista ja hyvästä ystävyydestä, käymme joka päivä läpi koulun tapahtumia ja lapsi tietää, että me ja opettaja tarkkailemme. Kiusatun vanhemmat ovat luvanneet soittaa, jos uusiutuu.



Minusta oli tylsää, että vanhemmat olivat soittaneet opettajalle, eivätkä suoraan minulle. Ovat kuitenkin läheisiä tuttuja.



Näille asioille on aika helppo tehdä asioita, eivätkä alakoululaiset aina tajua mikä toisesta tuntuu pahalta.

erään perheen sisaruksia ja kun äitini sai tietää, meille pidettiin ensin tiukka puhuttelu ja sitten äiti vei meidät kiusattujen kotiin pyytämään anteeksi. Siihen loppui kiusaaminen meidän taholta. Tapahtui 80-luvulla. Yläasteella jouduin itse kiusatuksi =/

jostain syystä lähes kaikki kiusaavat lapset tulevat kokoomus- tai vihreistä perheistä. Omaa poikaa kiusaa tälläinen vihreä ituhippikakara koko ajan, on saanut kasvaa ihan pellossa ja olenkin sanonut lapselleni, että antaa takaisin ja vielä enemmän, koska sieltä perheestä lapsi ei tule koskaan saamaan mitään kuria eikä järjestystä. Onneksi poikani on esim kaikissa urheilulajeissa todella lahjakas ja tämä vihervampin kakara on täydellinen luuseri kaikessa, joka varmaan on se syykin kiusaamiseen. Oma lapseni on taas kiltti jne. Toivoisin, että kiusaajien vanhemmat katsoisivat peiliin, sieltä ne luonneviat tulee.

Täytyy todeta, että harvassa ovat lapset, joiden mitään toimintaa ei joku voisi joskus kokea tai tulkita kiusaamiseksi. Kerran on yksi äiti kertonut minulle, ttä hänen poikansa koki tulleensa oman poikani kiusaamaksi. Uskoin, pahoittelin, kerroin puhuvani pojalleni. Puhuin, siis totesin, että ei saa kiusata ketään ja erityisen herkkiin pitää suhtautua varovasti. Pakko kuitenkin sanoa, että tämä itsensä kiusatuksi kokenut kyllä itse on ihan minun kuulteni esim. usuttanut kavereita toisiaan vastaan ja puhunut rumia myös.

kiusaako lapseni, tai tuleeko kiusatuksi.

Tähän mennessä vastaus on ollut joka kerta ei.

Sen vuoksi en laske lapsiani kiusaajiksi.



Kuitenkin taannoin toinen lapsistani kertoi "hassun" tapahtuman, joka sattui koulussa, ja joka sai myös minut nauramaan lastani nuoremman lapsen reaktiolle.



Nuorempi lapsistani, joka on tämän tapahtuman kohteen ikäinen, kertoi kohteen olevan yleisesti hiukan syrjitty ja kiusattu, ja silloin pidin kyllä puhuttelun vanhemmalle lapselleni.



Kerroin, että kohde hyvin todennäköisesti tunsi avuttomuutta, pelkoa ja ahdistusta tästä tapahtumasta joka on muiden (osallistujien ja todistajien) mielestä ollut äärimmäisen huvittava. Jos tätä lapsiparkaa sorsitaan muutenkin, niin vitsiksikin tarkoitetut heitot voivat haavoittaa syvästi.



Lapseni tuntui ymmärtävän pointtini, ei kuulemma ollut tullut edes ajatelleeksi kiusaavansa, eikä ollut tarkoittanut sellaista.

Pyysin häntä sanomaan kohteelle hänet seuraavan kerran nähdessään, että kyseessä oli vitsi jonka ei ollut tarkoitus loukata, eikä hänen tarvitse pelätä lastani tai lapseni kavereita.



Sanoin lapselleni, että häpeäisin silmät päästäni, jos joku lapsistani paljastuisi kiusaajaksi