Lue keskustelun säännöt.
Ihanaa, että mieheni mielestä on ok, vaikka jäisin kotiin
29.08.2012 |
pari vuotta ollut työelömässä kuuden vuoden kotiäitiyden jälkeen. Nyt sellainen olo, että ei huvittaisi enää, käy raskaaksi ja jos tosiaan työnantaja vie tiettyjä etuja pois niin työmotivaatio laskee. Mieheni sanoi, että irtisano vaan itsesi, kyllä me pärjätään. En kyllä mieheltäni lupaa kysele, mutta mielestäni hienoa, että hän samaa mieltä.
Aika monen mieshän on jopa sitä vastaan, että vaimo olisi kolme vuotta kotona lasten kanssa. Tässä suhteessa olen onnekas
Kommentit (26)
en ehkä suostuisi
ap
No mihin se sinun miehesi tarvitsisi suostumistasi, kun työssäkäynti kerta on henk.koht. asia, ja et itsekään lupia kyselisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistathan, ettei miehesikään tarvitse sinulta kysellä, jos hänelle vaikka avautuu parempi työtilaisuus jossain kaukana nykykulmiltanne tai jos hän vaikka haluaa hypätä pois työelämän oravanpyörästä..Ehkä häntäkään ei loputtomasti huvita. Ymmärtääkö tuo miehesi, että et halua enää töihin ollenkaan vai kuvitteleeko hän tämän olevan vain jotain väliaikaista ja tukee sinua vanhasta epätyydyttävästä työstä irtautumisessa ja uuden työn etsimisessä.
En kyllä mieheltäni lupaa kysele
You are so cool!!
ei mies voi työssäkäymisestäni päättää, vaikka asioista yhdessä keskustellaan ja päätetään. Mutta olen iloinen, että hän on kanssani samaa mieltä tästä ja tukee minua
Entä jos mies päättää irtisanoa itsensä ja jäädä kanssasi kotiin nauttimaan isyydestä? Sinä ilmeisesti olisit samaa mieltä ja tukisit miestä.
Tällainen järjestely meilläkin suunnitelmissa. Mä olen niin kyllästynyt työntekoon, miehelle on ok että jään kotirouvaksi. Lapsia ei ole, omaisuutta kumpikin ehtinyt kerätä sen verran ettei tarvitse kantaa huolta huomisesta.
Mulle sopii ihan hyvin että laittelen enimmäkseen ruoat ja pyykkään, siivooja käy ja tulee käymään edelleen. Pihahommat on edelleen enimmäkseen miehen vastuulla.
jos se on molempien yhteinen päätös. Silloin molemmat sitoutuu siihen hommaan ja tietävät, mitä se tarkoittaa. Niin tehtiin meilläkin! Nuorimmainen täytti 4-v ja vuosi sitten mä irtisanouduin vakituisesta työstäni. En olis jaksanut sitä työtahtia ja sitten kaikkea muuta siihen päälle. Opiskelukin olisi tullut työn ohessa kuvioon jossain vaiheessa, kun usein piti työjuttuja päivittää. Päivääkään en ole katunut päätöstä!! Mutta me juteltiin kaikki mahdollinen ennen sitä ja nyttenkin olen kysässy aina välillä, että onko tää ihan ok miehelleni. Niin kauan, kun tää systeemi on ok, niin siihen saakka näin mennään. Meillä lapsia on useampi ja hirmuisesti sairastelua ym. joten lähes koko aika olis jompi kumpi pois töistä. Mä hoidan kodin lähes kokonaan ja suurimman osan juoksevista asioista. Mieheni tykkää ruokaa laittaa, joten sitä hän usein haluaa ite tehdä. Toki iltaisin kotihommat jaetaan. Meidän perheen arkea tämä järjestely on helpottanu tosi paljon! Kyllä niitä töitä ehtii tehdä sitten myöhemminkin. Ja aina sitä jollain tavalla toimeen tulee!!
Siinä tapauksessa olen minäkin, kun kotirouvana hoidan kaikki kotityöt, koska mielestäni ne minulle kuuluvat.