Lue keskustelun säännöt.
Mitä oikeuksia pitkäaikaisttyöttömällä on parisuhteessa?
29.08.2012 |
Mietin kaveriani, joka on ollut vuosikausia työtön. Ovat sinä aikana hankkineet esim. asunnon ja joka on miehen nimissä, koska eihän kaverini tienannut rahaa eikä olisi saanut lainaakaan.
Kaverini on tosi säästeliäs, hoitaa lapsetkin kotona, ettei tarvitse maksaa tarhamaksuja. Leipoo kaikkea leivistä leivonnaisiin, tekee lasten välipalat sun muut ja elää pääosin arkea taloudellisesti.
Silti hän ei saa päättää mihin rahoja käytetään, minkälaisella autolla ajetaan, lähdetäänkö lomamatkalle jne. Mies päättää niistä, koska hän tienaa. Tottahan se onkin, mutta voiko parisuhteessa, jossa on myös yhteisiä lapsia, ajatella noin mustavalkoisesti? Toinen kärsii suunnttomasti työttömyydestään, yrittää saada töitä, mutta minkäs teet kun ei niitä saa. Sitten mies tavallaan rankaisee häntä hänen rahattomuuden takia, kun haluaa päättää asioista, koska hänen rahojaanhan ne ovat.
Kommentit (28)
Kaverisi on kai ihan vapaaehtoisesti ryhtynyt parisuhteeseen tuollaisen miehen kanssa. Hän on itse hyväksynyt sen tilanteen, että luopuu ihmisoikeuksistaan ryhtymällä jonkun vaimoksi.
Asiaan ei vaikuta pitkäaikaistyöttömyys, vaan kyse on suuremmista arvoista. Jos kaikki mitataan rahassa, niin tuohon sitä sitten päätyy: kun ei ole rahaa, ei ole oikea Ihminen eikä saa päättää omista asioistaan.
Muitakin vaihtoehtoja on. Moni nainen elää hyvässä ja tasa-arvoisessa parisuhteessa täysin tulottomana kotiäitinä tai kotihoitotuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On meilläkin ongelmia yhteisistä päätöksistä ja se johtuu juuri erilaisista elämäntilanteista. minä (mies) käyn töissä ja vaimo ei ole 11 vuoteen ollut töissä, ei ole vain saanut äidiksi tulemisen jälkeen koulutusta vastaavaa, eikä terveydellisistä syistä voi hanttihommia ottaa (tai hän ei ylpeytensä vuoksi halua)
Olen kiltisti maksanut vaimon isompia laskuja kuten terveydenhoitomenoista johtuvia, sekä kursseja joita hän on käynyt siksi että voisi työllistyä joskus taiteellisella alalla.
Asunnosta päätimme niin että minä valitsin kaupunginosan sen perusteella miten lapsen kouluolot ovat ja että pääsen kätevästi julkisilla töihin, ja vaimo valitsi itse asunnon. Ja se asunto on aika vaatimaton vanhassa rivitalossa.
Autona meillä on käytetty vanha ja autoa vaihtaessa sisätilojen riittävyys, auton kunto ja auton kokonaistaloudellisuus ratkaisee, ei hevosvoimien määrä. Kumpikin toki koeajaa auton ennen ostopäätöstä, ja joitakin tarjolla olevia autovaihtoehtoja olemme hylänneet siksi että vaimolle ajo-asento on hankala.
Lomamatkoista tulee suurin kina. Vaimo ei haluaisi lähteä lomamatkoille ollenkaan ja siksi olemme käyneet aika harvoin, lähinnä laivaristeilyillä jos ollaan saatu lähes ilmaisia matkoja. Kerran n 5 vuodessa teemme lentäen jonkun matkan johonkin eurooppalaiseen kaupunkiin. Itse haluaisin matkustaa useammin tai käydä laskettelemassa Lapissa mutta vaimon mielestä se on turhaa. Vaimo haluaisi viettää aikansa maalla, esim vanhempiensa vanhassa talossa ,mutta minä en halua olla pitkiä aikoja appivanhempieni vieraana koska appiukko ja minä ajaudumme riitaan aika usein. Meillä on kanssa kesämökki mutta äitini ollessa paikalal naapurimökissä tulee kinaa vaimoni ja äitini välille.
Juri siksi toivoisin että meillä olisi enemmän rahaa ja vaimokin olisi töissä nini voisimme itse päättää vapaa-ajan menoista paremmin, ettemem tarvitisi viettää lomiamme vanhempiemme nurkissa. Haluaisin myös itse harrastaa jotain vähän enemmän rahaa vaativaa ja pojallemmekin tekisi hyvää jokin liikunnalline harrastus joka ei olisi pelkkää rääkiä, mutta minkäs teet kun rahaa on niin niukasti.
Mun mies on ollut nyt 6v kotona. Ensin se oli perustyöttömyyttä mutta sittemmin rupesi koti-isäksi. Olen varmaan kummallinen (tai sitten vain nainen) mutta hän saa osallistua perheen päätöksentekoon täysivaltaisena jäsenenä.
Tiestysti kun puhutaan isoista hankinnoista kuten autosta, lopullinen päätös pankkilainan suhteen on minun koska minä sen myös maksan.
ja olen tietysti aika pitkälle niistä muodostanut käsitykseni.
Ei tuo sunkaan tilanne kovin mukava ole.
Se on jännä, kun monissa perheissä keskustellaan asioista ennen lasten tuloa miten hoidetaan mikin asia ja miten toivotaan tiettyjen asioiden hoituvan. Mutta sitten kun sitä liittoa on usemapi vuosi takana, ne keskustelut jäävät tai toinen ottaa oikeudekseen ottaa huomioon vain omat halunsa.
Siis mies maksaa asunnon, valtaosan elinkustannuksista, käy töissä, ja vielä kehtaa käyttää sananvaltaa muissakin asioissa.
Ei siis vapaaehtoista kotiäitiyttä vaan ollaan vuodesta toiseen väkisin "työttömänä". Kun ollaan naimisissa, niin naisen pitäisi saada päättää siitäkin rahasta, joka jää yli sen jälkeen, kun mies on maksanut kaikki omat kulut, asumiskulut ja käytännössä kaikki perheen kulut (miinus mahdollinen työttömyyskorvaus).
Vahva veikkaukseni on, että perhe asuu Porvoossa, koska siellä asuntojen hinnat eivät ole niin suuret kuin pääkaupunkiseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä minä teen taloudelliset päätökset ja koska minä otan taloudellisen vastuun (lainat ovat nimissäni ja täten myös omaisuus) niin myös minä teen lopulliset päätökset. Mieheni hyväksyy tämän täysin koska hänenkin mielestä se on reilua. Tietysti asioista keskustellaan mutta on täysin minun päätöksestäni kiinni kuinka kallis auto ostetaan ja täten minkä merkkinen ja näköinen se on.
Tästä huolimatta olemme perhe ja perheessämme ei ole kahta erilaista elintasoa, koska päätöksistäni ja sijoituksistani hyötyy koko perhe.
meillä minä teen taloudelliset päätökset ja koska minä otan taloudellisen vastuun (lainat ovat nimissäni ja täten myös omaisuus) niin myös minä teen lopulliset päätökset. Mieheni hyväksyy tämän täysin koska hänenkin mielestä se on reilua. Tietysti asioista keskustellaan mutta on täysin minun päätöksestäni kiinni kuinka kallis auto ostetaan ja täten minkä merkkinen ja näköinen se on.
Tästä huolimatta olemme perhe ja perheessämme ei ole kahta erilaista elintasoa, koska päätöksistäni ja sijoituksistani hyötyy koko perhe.
Ihan sama tilanne kuin ap:lla tarinassa. Sinä tienaat, sinä hoidat perheen kulut kuten kuuluukin ja sinä määräät mitä lopulla varoillasi teet.
Saako mies valita auton värin?
Sijoitukset laitat varmaan myös miehen nimiin? Et vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan käsittänyt täällä näitä juttuja että puolisoilla on eri elintasot riippuen omista tuloista. Eihän siinä ole mitään järkeä mennä naimisiin tai edes asuna jonkun kanssa avoliitossa, eikä varsinkaan tehdä lapsia, jos ei edes rahat ole yhteisiä.
Miten voi arkea jakaa jos pitää kaikki maksaa tasan puoliksi, jos toinen on köyhä ja rahat loppuu kesken kuukauden, onko tämä puoliso sitten syömättä loppukuun?
Ja miten voi tehdä yhteisiä lapsia tuollaisessa tilanteessa? Jos lasten geenit on puoliksi kummaltakin, mutta rahoja ei voi jakaa, en käsitä millään.
Kyllähän kaikki etuudetkin lasketaan sen mukaan mitkä on perheen tulot, ei asumistukeakaan makseta puolisoille eri summia, ja kun lapsi hakee opintotukea, siinäkin kysytään vanhempien tulot yhteensä, ei niin että saat eri summan isän tulojen mukaan, ja eri summan äidin tulojen mukaan.
Kun ne lapset on useimmiten äidin kanssa ja äidin kanssa kaikesta on aina tiukkaa. Isä siinä menee ja tulee ja sillä näyttää olevan rahaa, mutta eihän siltä uskalla pyytääkään kun se on aina vihainen äidille rahanmenosta.
Olen itse tällaisesta perheestä, jossa isä vielä pisti kaikki rahansa itseensä ja me lapsetkin kuljimme kirpparivaatteissa. Pizzaa söin ekan kerran 12-vuotiaana ja Helsinkiin pääsin luokkiksella 14-vuotiaana, vaikka ei nyt missään Utsjoella asuttu. Minulla meni arvostus kumpaakin vanhempaa kohtaan, koska en voinut arvostaa myöskään äitiä, jota me lapset usein pyysimme eroamaan, koska yksin ollessaan hän olisi saanut ainakin pieniä tukia joista päättää itse. Ja ei olisi tarvinnut kuunnella, kun isä haukkuu äitiä loiseksi ja siivelläeläjäksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan käsittänyt täällä näitä juttuja että puolisoilla on eri elintasot riippuen omista tuloista. Eihän siinä ole mitään järkeä mennä naimisiin tai edes asuna jonkun kanssa avoliitossa, eikä varsinkaan tehdä lapsia, jos ei edes rahat ole yhteisiä.
Miten voi arkea jakaa jos pitää kaikki maksaa tasan puoliksi, jos toinen on köyhä ja rahat loppuu kesken kuukauden, onko tämä puoliso sitten syömättä loppukuun?
Ja miten voi tehdä yhteisiä lapsia tuollaisessa tilanteessa? Jos lasten geenit on puoliksi kummaltakin, mutta rahoja ei voi jakaa, en käsitä millään.
Kyllähän kaikki etuudetkin lasketaan sen mukaan mitkä on perheen tulot, ei asumistukeakaan makseta puolisoille eri summia, ja kun lapsi hakee opintotukea, siinäkin kysytään vanhempien tulot yhteensä, ei niin että saat eri summan isän tulojen mukaan, ja eri summan äidin tulojen mukaan.
mutta ap:n (keksityssä?) tarinassa ei edes väitetä, että eri elintasot. Miehen sikamaisuus koskee auton mallin valintaa ja mennäänkö lomamatkoille vai ei.
Toisin päin ajatellen; perheen pyöritys ja asunnon hankkinen ja kaikkien suurten hankintojen rahoittaminen vaatii ainakin 3,5-4 teuron nettotuloja. Jos mies ei yrittäjä, niin on vaatinut opiskelua ja joka päivä vaatii töiden tekemistä. Jos pienemmät tulot, niin ei siinä miehelläkään ole valintojen paikkoja.
Aloituksessa ei edes kerrottu, ollaanko avioliitossa vai avoliitossa.
Jos ollaan avioliitossa, niin onko avioehtoa vai ei?
Jos ollaan avoliitossa, niin siihenhan kuuluu jo ajatuksena, että puolisoiden taloudet ovat erillään.
Eli jos mies kaiken kustantaa ja ylläpitää perheen elintason niin eikö hänelle saa jäädä yhtään "omaa" rahaa. Tuossa aikaisemmin yksi elättäjänainen ilmoitti pistävänsä ylijäämän sijoituksiin. Herrajestas, sehän on pois perheeltä.
Molempien rahat menee, ensin maksetaan omat laskut, mies maksaa myös asumisen ym. Sitten loppurahat menee siihen elämiseen eli ruokaan, vaatteisiin, bensaan yms. Minä käyn aina kaupassa, ja kun mun tililtä loppuu rahat, alan käyttää miehen korttia kaupassa, ja sieltäkin rahat kyllä loppuu aina, ei jää mitään omaa rahaa, tosin mies ei sitä mihinkään tarvikaan.
Jos miehen tilille jäisi ylimääräistä rahaa, hän varmaan lyhentäisi velkoja enemmän, ei hän ostele koskaan mitään itselleen. Minä ostan hänen vaatteensa ja jopa kenkänsä, ei hänellä ole koskaan mitään asiaa kauppoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuolla menolla hänell ei ole mitään turvaa eläkeiässä ja omaisuuskin vielä miehen nimissä, ei siinä paljoa ole hurraamista.
Meillä kaikki omaisuus on yhteistä, huolimatta siitä kumpi sen on hankkinut. Firmat, talo, autot jne. Olemme kumpikin yrittäjiä ja siihen arkeen kuuluu, että toinen on välillä todella tiukoilla eikä pysty nostamaan palkkaa, silloin toinen panostaa enemmän laskuihin ja hankintoihin. Tasapainoisena aikana rahaa laitetaan säästöön lapsia ja itseä varten.
Perhe-elämä on myös yhteistä, niin vastuut, päätökset, työt kuin lasten harrastukset. Se tarkoittaa sitä, että se, kenen kohdalle jokin päätös tulee tehtäväksi (tai työ tehtäväksi), tekee hän sen perheen kannalta parhaimmaksi katsomallaan tavalla.
Yhteiselo on siis myös sitä, että sietää toisen erilaiset ratkaisut!
Siis oikeesti - kuka haluaa ristikseen jonkun, joka vain on ja on ja on työtön.
Tässä on viime vuosina koettu jos jonkinmoista nousukautta, jolloin tumpeloimmatkin on kelvanneet työmarkkinoille, joten on kyllä aika hemmetin vakavan peiliin katsomisen paikka, jos aina vaan on työtön.
Ja eihän se ap:n ystävä mitään "eri elintasoa" elä! Asuu omistusasunnossa ja matkailee ja ilmeisesti autokin on käytössä.
Eli elintasonsa on täysin toinen kuin mitä omilla tienengeillä olisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan käsittänyt täällä näitä juttuja että puolisoilla on eri elintasot riippuen omista tuloista. Eihän siinä ole mitään järkeä mennä naimisiin tai edes asuna jonkun kanssa avoliitossa, eikä varsinkaan tehdä lapsia, jos ei edes rahat ole yhteisiä.
Miten voi arkea jakaa jos pitää kaikki maksaa tasan puoliksi, jos toinen on köyhä ja rahat loppuu kesken kuukauden, onko tämä puoliso sitten syömättä loppukuun?
Ja miten voi tehdä yhteisiä lapsia tuollaisessa tilanteessa? Jos lasten geenit on puoliksi kummaltakin, mutta rahoja ei voi jakaa, en käsitä millään.
Kyllähän kaikki etuudetkin lasketaan sen mukaan mitkä on perheen tulot, ei asumistukeakaan makseta puolisoille eri summia, ja kun lapsi hakee opintotukea, siinäkin kysytään vanhempien tulot yhteensä, ei niin että saat eri summan isän tulojen mukaan, ja eri summan äidin tulojen mukaan.mutta ap:n (keksityssä?) tarinassa ei edes väitetä, että eri elintasot. Miehen sikamaisuus koskee auton mallin valintaa ja mennäänkö lomamatkoille vai ei.
Toisin päin ajatellen; perheen pyöritys ja asunnon hankkinen ja kaikkien suurten hankintojen rahoittaminen vaatii ainakin 3,5-4 teuron nettotuloja. Jos mies ei yrittäjä, niin on vaatinut opiskelua ja joka päivä vaatii töiden tekemistä. Jos pienemmät tulot, niin ei siinä miehelläkään ole valintojen paikkoja.
Aloituksessa ei edes kerrottu, ollaanko avioliitossa vai avoliitossa.
Jos ollaan avioliitossa, niin onko avioehtoa vai ei?
Jos ollaan avoliitossa, niin siihenhan kuuluu jo ajatuksena, että puolisoiden taloudet ovat erillään.
Eli jos mies kaiken kustantaa ja ylläpitää perheen elintason niin eikö hänelle saa jäädä yhtään "omaa" rahaa. Tuossa aikaisemmin yksi elättäjänainen ilmoitti pistävänsä ylijäämän sijoituksiin. Herrajestas, sehän on pois perheeltä.
on tehty selvä sopimus siitä, kuinka paljon mies maksaa lastensa pitämisestä kotona. Ei kai hän voi olettaa, että äiti on se ilmainen lapsenvahti, joka maksaa omista vähistä korvauksistaan kaiken ja mies saa huidella miten haluaa. Eli prosentuaalisesti miehen on maksettava saman verran.
Minä itse en tuollaisessa suhteessa olisi. Onneksi ei tarvitsekaan. Meillä KAIKKI rahat ovat yhteisiä, isoista hankinnoista keskustellaan. Ja minä muuten olen meillä se, joka tienaa puolet enemmän kuin mies.
Otetaan esimerkki;
Puoliso pitkäaikaistyötön johtuen asenteista työelämää kohtaan, epäterveellisistä elämäntavoista tai siitä että suostuu ottamaan vain tietynlaisia töitä vastaan. Silloin työssä olevalla puolisolla ei ole velvollisuus jakaa kaikki rahat ja antaa puolisolle päätäntävalta isoista asioista.
Mutta jos puoliso on sairauden tai muista itse johtumattomista syistä ilman työtä tai ansioita niin työssä olevan puolison kuluu joustaa, mutta myös silloinkaan ei pidä mennä niin pitkälle että antaa työttömälle puolisolle oikeuden kieltää työssäkäyvältä kaikki huvit (kuten minun vaimoni haluaisi minulta)
En ole koskaan käsittänyt täällä näitä juttuja että puolisoilla on eri elintasot riippuen omista tuloista. Eihän siinä ole mitään järkeä mennä naimisiin tai edes asuna jonkun kanssa avoliitossa, eikä varsinkaan tehdä lapsia, jos ei edes rahat ole yhteisiä.
Miten voi arkea jakaa jos pitää kaikki maksaa tasan puoliksi, jos toinen on köyhä ja rahat loppuu kesken kuukauden, onko tämä puoliso sitten syömättä loppukuun?
Ja miten voi tehdä yhteisiä lapsia tuollaisessa tilanteessa? Jos lasten geenit on puoliksi kummaltakin, mutta rahoja ei voi jakaa, en käsitä millään.
Kyllähän kaikki etuudetkin lasketaan sen mukaan mitkä on perheen tulot, ei asumistukeakaan makseta puolisoille eri summia, ja kun lapsi hakee opintotukea, siinäkin kysytään vanhempien tulot yhteensä, ei niin että saat eri summan isän tulojen mukaan, ja eri summan äidin tulojen mukaan.Jos ollaan avoliitossa, niin siihenhan kuuluu jo ajatuksena, että puolisoiden taloudet ovat erillään.
Kyllä meidän avoliitossa on ihan yhteinen talous vaikka toinen onkin työttömänä. Ihan yhdessä lasketaan mihin rahat riittää ja mihin ei.
Meillä vain mies on töissä ja kaikki lapset ovat yli 3-v. Mies elättää itsensä lisäksi minut ja lapset ja rahankäytön suhteen olemme täysin tasa-arvoisia. Minulla on täydet käyttöoikeudet miehen palkkatuloihin. Isoista hankinnoista keskustellaan yhdessä.
Tämä sopii meille, koska minun kotona olo on mahdollistanut miehen panostamisen uraan ja sitä kautta kohtuullisen palkkatasoon.
Ja eläkkeestänikin on huolehdittu.
Meillä vain mies on töissä ja kaikki lapset ovat yli 3-v. Mies elättää itsensä lisäksi minut ja lapset ja rahankäytön suhteen olemme täysin tasa-arvoisia. Minulla on täydet käyttöoikeudet miehen palkkatuloihin. Isoista hankinnoista keskustellaan yhdessä. Tämä sopii meille, koska minun kotona olo on mahdollistanut miehen panostamisen uraan ja sitä kautta kohtuullisen palkkatasoon. Ja eläkkeestänikin on huolehdittu.
Entä jos miehesi ura olisi mennyt pieleen? Jos hän saisi potkut tai alennettaisiin rivitoimihenkilöksi ja palkka tippuisi parilla tonnilla?
Mitä silloin tekisit? Vaatisitko silloinkin että pääset nostamaan niin paljon rahaa kuin huvittaa hänen tililtään vai menisitkäö itse töihin? Vai vaihtaisitko miestä?
neljän lapsen kotiäti Elisabeth Rehn ryhtyi luomaan omaa uraa - joka nousi varsin korkealle, vai mitä?
Nainen on alisteisessa asemassa mieheen ja mies tuo sen jatkuvasti esille. Mielestäni pitäisi päättää yhdessä rahankäytöstä.