Lue keskustelun säännöt.
Mitä oikeuksia pitkäaikaisttyöttömällä on parisuhteessa?
29.08.2012 |
Mietin kaveriani, joka on ollut vuosikausia työtön. Ovat sinä aikana hankkineet esim. asunnon ja joka on miehen nimissä, koska eihän kaverini tienannut rahaa eikä olisi saanut lainaakaan.
Kaverini on tosi säästeliäs, hoitaa lapsetkin kotona, ettei tarvitse maksaa tarhamaksuja. Leipoo kaikkea leivistä leivonnaisiin, tekee lasten välipalat sun muut ja elää pääosin arkea taloudellisesti.
Silti hän ei saa päättää mihin rahoja käytetään, minkälaisella autolla ajetaan, lähdetäänkö lomamatkalle jne. Mies päättää niistä, koska hän tienaa. Tottahan se onkin, mutta voiko parisuhteessa, jossa on myös yhteisiä lapsia, ajatella noin mustavalkoisesti? Toinen kärsii suunnttomasti työttömyydestään, yrittää saada töitä, mutta minkäs teet kun ei niitä saa. Sitten mies tavallaan rankaisee häntä hänen rahattomuuden takia, kun haluaa päättää asioista, koska hänen rahojaanhan ne ovat.
Kommentit (28)
Kyse ei ole kahdesta eri elintasosta perheen sisällä kuten joku sisälukutaidoton oli tulkinnut. Kyse on siitä että jos olet aino joka tuo rahaa taloon, niin kuka saa päättää mihin "isoon" rahat laitetaan kutenap:n viestissä viittasi("Silti hän ei saa päättää mihin rahoja käytetään, minkälaisella autolla ajetaan, lähdetäänkö lomamatkalle jne. Mies päättää niistä, koska hän tienaa.").
Meillä kaikki syö samaa ruokaa ja elää samaa elintasoa mutta sijoitukset (= asunnon, rempat, matkat, auton, rahastot) päätän minä koska se raha tulee taloon minun kauttani. Asioista keskustellaan, esim. jos kerron perheelle että nyt olisi sen verran hynää kasassa että päästään etelään niin yhdessä katsellaan ja mietitään hyvä matka.
Av-logiikka on mielenkiintoista; miehen rahat ovat automaatisesti naisenkin mutta kuinka moni nainen tosiaan suostuisi samaan mikäli kuvio olisikin toistapäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av-logiikka on mielenkiintoista; miehen rahat ovat automaatisesti naisenkin mutta kuinka moni nainen tosiaan suostuisi samaan mikäli kuvio olisikin toistapäin.
Entä jos sinä näyttäisit esimerkkiä.
Jos ehdotat matkaa Nizzaan mutta miehesi haluaakin Tuurin Kyläkauppaan niin annatko miehen milipiteille mitään arvoa?
Jos ehdotat Audin vaihtoa uudempaan mutta miehesi haluaakin jatkaa vanhalla ajamista pari vuotta tai Nissania niin kumpi määrää?
Jos haluat uuden keittiön mutta miehesi haluaa päästä hammaslääkäriin tai optikolle niin mitä teet?
Av-logiikka on mielenkiintoista; miehen rahat ovat automaatisesti naisenkin mutta kuinka moni nainen tosiaan suostuisi samaan mikäli kuvio olisikin toistapäin.
Entä jos sinä näyttäisit esimerkkiä. Jos ehdotat matkaa Nizzaan mutta miehesi haluaakin Tuurin Kyläkauppaan niin annatko miehen milipiteille mitään arvoa? Jos ehdotat Audin vaihtoa uudempaan mutta miehesi haluaakin jatkaa vanhalla ajamista pari vuotta tai Nissania niin kumpi määrää? Jos haluat uuden keittiön mutta miehesi haluaa päästä hammaslääkäriin tai optikolle niin mitä teet?
1) Nizzaan mennään, mutta käydään sitten Tuurissakin. Tuurin matka ei ole mikään "sijoitus" vaan ihan normaalia vapaa-ajan viettoa perheen kanssa.
2) Audi menee vaihtoon, omani ovat rahani. Mutta jos ei mies haluaa vaihtaa omaa kotteroaa uudempaa vaikka olisin sen halukas maksamaan, niiin hän päättää
3) UUsi keittiö tulee mutta mies käy ihan normaalisti hammaslääkärissä ja optikolla kuten ennenkin.
Jankkaus on opintojen esiäiti: emme elä kahta eri elintasoa - käsittääkseni elintasoon kuuluu myös perustarpeiden (ruoka, juoma, hygienia, koulutus, terveydenhoito) tyydyttäminen. Kyse on siitä että kenellä on oikeus PÄÄTTÄÄ mihin "ylimääräinen" raha kulutetaan mikäli perheessä on vain yksi tulonsaaja. Päättäminen ei myöskään poissulje avointa keskusteluilmapiiriä. Otan huomioon kaikkien perheenjäsenten mielipiteet mutta näissä isoissa asioissa minä päätän ja piste.
minä (mies) käyn töissä ja vaimo ei, vaikak haluaisin että hän menisi.
En ole mikään suurituloinen vaan brutto 3700, meillä on kouluikäinen lapsi. Vaimo ei tienaa mitään. Aikaisemmin tienasi muutaman satasen kuussa kirjoitustöillä, nyt ei saa enää juttujaan myytyä. Vaimo haaveilee kirjailijan urasta ja pari valmista romaania kirjoittanut mutta ei kukaan niitäkään ostanut. Olen maksanut hänen kurssinsa siinä toivossa että hän saisi henk. kohtaisia kontakteja alan piireihin (kyllä hän kirjoittaa osaa) että saisi tuotantoaan kaupaksi mutta se läpimurto antaa odottaa.
Minun pitää maksaa ihan kaikki ruuasta ja peruselintarpeista lähtien. Myös suurin osa vaimon lääkkeistä ja terveydenhoitomenoista. Vaimo ostaa vaatteensa kirpparilta, minä Tarjoustalosta ja Cittarista, kunnollisia miesten vaatteita ei kirppareilta saa.
Olen maksanut vaimon optikko- ja hammaslääkärikäynnit mutta mulla ei ole varaa edes laitattaa implanttia itselleni (2 poskihammasta on jouduttu poistamaan aikoinaan) tai leikkauttamaan harmaakaihiani että pääsisin näkemään paremmin.
Ulkomaan lomamatkoja meillä on vain jos esim minun äitini sponsoroi.
Auton vaihtoa en uskalal tosissani ehdottaa. Sillä mikä nyt on ajetaan loppun.
Mitä itse tekisit jos olisit vain keskituloinen ja mies eläisi siivelläsi? Saisitko äänesi kuuluviin? Luultavasti saisit koska sun miehesi varmaan "pärjäisi" omillaan ja saisit erotessasi lasten huoltajuuden.
Mutta mitä luulet että minulle kävisi huoltajuuden osalta jos eroaisin? Vaimo vetoaisi siihen että on kotona pitkään oltuaan se läheisempi vanhempi ja saisi huoltajuuden.
Sillä se ratkeaa, yksinkertaista eikö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan käsittänyt täällä näitä juttuja että puolisoilla on eri elintasot riippuen omista tuloista. Eihän siinä ole mitään järkeä mennä naimisiin tai edes asuna jonkun kanssa avoliitossa, eikä varsinkaan tehdä lapsia, jos ei edes rahat ole yhteisiä.
Miten voi arkea jakaa jos pitää kaikki maksaa tasan puoliksi, jos toinen on köyhä ja rahat loppuu kesken kuukauden, onko tämä puoliso sitten syömättä loppukuun?
Ja miten voi tehdä yhteisiä lapsia tuollaisessa tilanteessa? Jos lasten geenit on puoliksi kummaltakin, mutta rahoja ei voi jakaa, en käsitä millään.
Kyllähän kaikki etuudetkin lasketaan sen mukaan mitkä on perheen tulot, ei asumistukeakaan makseta puolisoille eri summia, ja kun lapsi hakee opintotukea, siinäkin kysytään vanhempien tulot yhteensä, ei niin että saat eri summan isän tulojen mukaan, ja eri summan äidin tulojen mukaan.Jos ollaan avoliitossa, niin siihenhan kuuluu jo ajatuksena, että puolisoiden taloudet ovat erillään.
Kyllä meidän avoliitossa on ihan yhteinen talous vaikka toinen onkin työttömänä. Ihan yhdessä lasketaan mihin rahat riittää ja mihin ei.
kun avoliitossa ollaan kun ollaan jotenkin vapaampia kuin avioliitossa ja juridisesti on omat rahat, vain lapsia on pakko elättää.
Ja kun suurelle osalle pareja tuo rahan rajanveto on se juttu, miksi ollaan avoliitossa.
Mutta mitä tuo kirjoittaja sitten tekee, kun rahat riittävät muuhunkin kuin pakolliseen? Onko sallittua hakea tatuionti, kynsihoito ja brassaus kun katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa, puolison ja lapsien tarpeet täytetty?
En ole koskaan käsittänyt täällä näitä juttuja että puolisoilla on eri elintasot riippuen omista tuloista. Eihän siinä ole mitään järkeä mennä naimisiin tai edes asuna jonkun kanssa avoliitossa, eikä varsinkaan tehdä lapsia, jos ei edes rahat ole yhteisiä.
Miten voi arkea jakaa jos pitää kaikki maksaa tasan puoliksi, jos toinen on köyhä ja rahat loppuu kesken kuukauden, onko tämä puoliso sitten syömättä loppukuun?
Ja miten voi tehdä yhteisiä lapsia tuollaisessa tilanteessa? Jos lasten geenit on puoliksi kummaltakin, mutta rahoja ei voi jakaa, en käsitä millään.
Kyllähän kaikki etuudetkin lasketaan sen mukaan mitkä on perheen tulot, ei asumistukeakaan makseta puolisoille eri summia, ja kun lapsi hakee opintotukea, siinäkin kysytään vanhempien tulot yhteensä, ei niin että saat eri summan isän tulojen mukaan, ja eri summan äidin tulojen mukaan.Jos ollaan avoliitossa, niin siihenhan kuuluu jo ajatuksena, että puolisoiden taloudet ovat erillään.
Kyllä meidän avoliitossa on ihan yhteinen talous vaikka toinen onkin työttömänä. Ihan yhdessä lasketaan mihin rahat riittää ja mihin ei.
kun avoliitossa ollaan kun ollaan jotenkin vapaampia kuin avioliitossa ja juridisesti on omat rahat, vain lapsia on pakko elättää.
Ja kun suurelle osalle pareja tuo rahan rajanveto on se juttu, miksi ollaan avoliitossa.
Mutta mitä tuo kirjoittaja sitten tekee, kun rahat riittävät muuhunkin kuin pakolliseen? Onko sallittua hakea tatuionti, kynsihoito ja brassaus kun katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa, puolison ja lapsien tarpeet täytetty?
Hän oli opettaja ennekuin pyrki eduskuntaan, ei ihan kokopäivätoimisena mutta kuitenkin. Sattui olemaan siinä koulussa jota minä kävin.
Nykyään ei Kauniaisissa asuminen eikä vaaleat hiukset ja isänmaallisuus auta eduskuntaan pääsemiseksi koska yrittäjiä on niin monta.